Sunnuntai 28.3.2004
klo 23:52
Jep.
Tällaisia viikonloppuja pitäisi olla enemmän.
En ole paljoakaan saanut aikaan mitään järkevää,
mutta töitä on tullut tehtyä sitäkin enemmän.
Pyhitinhän koko viikonlopun käytännössä
töiden tekemiselle, joten kotona on tullut oltua varsin
kiitettävästi. Onneksi huomenna pääsee
ulos. Toivottavasti olisi kaunis ilma, kuten tänäänkin,
niin meikäläisen bongaisi takuuvarmasti kameran
kanssa keskikaupungilta.
Olihan tietysti pakko käydä vähän tuulettumassa,
joka tarkoitti käytännössä sitä,
että kävin Pauliinan
kanssa leffassa katsomassa Farrellyn veljesten uuden leffan.
Ei mikään äärettömän hyvä
leffa, mutta ei välttämättä ihan täyttä
skeidaakaan, mitä mieltä Pauliina taas leffasta
oli. Tarkka lainaus 2 sekuntia leffan loppumisen jälkeen
taitaisi olla "surkein ikinä näkemäni
leffa".
Haa! Vielä kahdeksan minuuttia aikaa tehdä oma
sunnuntai-listani. (huomaa väliviiva Schizo-Janne).
Koska en tarkkaan tunne konseptia, niin annatte varmasti anteeksi
jos teen jonkinlaisen kardinaalimunauksen olettaessani jotain
kirjoittamattomia sääntöjä.
- 1 huono elokuva, jonka lipusta en muistanut maksaa
- 17 kaksimielistä vitsiä anaaliseksistä
- 1,5 tuntia kuunneltu tämänkin merkinnän "hetken
biisiä" putkeen
- 200 vatsalihasliikettä
- 428 ylöspäin otettua porrasaskelmaa
- 2 kuppia teetä
- 0 alkoholiannosta
- 2 kebabbia
- 25120 merkin verran kirjoitettuja artikkeleita
- 6,5 tuntia puhelimessa keskustelua
- 1 tavattu mielenkiintoinen naispuolinen henkilö
- 12 halausta
- 1 suukko
- 0 sukupuoliyhdyntää
- 1 yliajettu muovipussi
- 20 kävijää Pinserin etusivun
merkinnän ansiosta
Hei tämähän oli kivaa! Tästä pitää
tehdä varmaan tapa. Tai ehkä ei, koska nyt kaikki
muutkin ovat tämän ajatelleet ottaa vakituiseksi
tavaksi.
Hetken biisi: Stella - Aamun Kuiskaus
sano sana ja tiedät mä tuun vastaan
ole rauhassa vielä mä sua seuraan,
kyllä se jää kantaa,
kuule mun lauluni...
tunne kuinka tuuli, sun kasvoillesi maalaa värin
uuden,
ei ole hätä, ääni jonka kuulet on aamun
kuiskaus,
hiljaa se sut herättää...
Perjantai 26.3.2004
klo 16:38
Ai niin. Demareilla on sittenkin hyvää makua lehtikuviensa
suhteen. Saatte arvata, kenen ottama kuva?
Perjantai 26.3.2004
klo 13:34
Elän
kuin porsas. Tänään huomasin eteisen lattialle
kertyneen jo kymmensenttisen pinkan mainoksia. Se "ei
mainoksia saatanan runkkarit" -lappu pitäisi
todellakin laittaa tuonne ulko-oveen. Edellisen joku
saatanan runkkari repi pois. Se kalikka kalahtaa, kenen koira
ulahtaa. Tai jotain sinnepäin. Mitä? Olen siis laiska.
Kyllä.
Karistin poikkeuksellisesti eilisen Kuukkeli-gaalan tomut
jaloistani heti palkintojenjaon jälkeen (kyllä,
tietysti vain katkerana siitä, etten tullut palkituksi).
Joku inhottava bloggari oli sitten vielä pudottanut narikassa
toppaliivini lattialle ja kolmen siiderin kenossa en meinannut
sitäkään heti löytää. Kotimatkalla
vetäisin rautatientorilla suomen suurimmasta nakkikioskikeskittymästä
ostetun hodarinkin. Hyvää oli ja en koskaan pysty
puhumaan tarpeeksi pitkään snagarikulttuurin tärkeydestä
suomalaisen miehen mielenterveydelle, joten jätän
tälläkin kertaa paasaamisen noihin sanoihin.
Ai niin. Kaljuni näkyi Pinserin kuvagalleriassa.
Kuka löytää ensimmäisenä? Vähänkö
olen otettu, kun takaraivoni kelpaa samaan kuvaan Tiramisun
ja sen mediagurun-jonka-nimeä-ei-kukaan-muista kanssa.
Hetken biisi: Bonnie Raitt - Real Man
aint messing with no toy
I dont need no baby boy
dont need to send me no flowers babe
sending flowers is real nice
Torstai 25.3.2004
klo 02:12
Okei.
Nyt on selvästi alkanut yöllinen kausi, kun tuppaan
päivästä riippumatta käymään
nukkumaan vasta aamukolmen jälkeen. Viimeisestä
yökaudesta onkin jo aikaa. Kannattaisi tosin varmaan
pitää yllä edes jonkinlaista perusaikataulua,
jottei elinrytmi pääsisi taas ihan valloilleen.
Jossain vaiheessa tämä muuten kostautuu kuitenkin.
Tänään on ollut myös selkeä ihmispäivä.
Tapasin ensin päivemmällä Tintin
päivällisen parissa ja paria tuntia myöhemmin
Sampan. Melkein puoliltaöin
juuri kotiutumiseni jälkeen taas Minttu soitti ja puheli
omaan luonnolliseen tapaansa mukavia. Huomasin vasta jälkikäteen,
että en oikeastaan kysynyt, että mitä sille
kuuluu. Kunhan väsyneenä valittelin omaa elämääni
ja heittelin sekaan kaikenlaista, josta se ei varmaan puolestakaan
saanut selvää, kun parin tunnin siideröinnin
jälkeen olin jo pienessä nousuhumalan ja unenpuutteen
välisessä transsitilassa. Kaikenlisäksi juuri
ennenkuin se soitti, niin vilkaisin sen nettisivuja.
Ei päivitystä. Vieläkään...
Kiusaan muuten naapureitani tänään luukuttamalla
lähes täysillä kasaribändien kuningasta
- Fine Young Cannibalsia.
Hetken biisi: Fine Young Cannibals - Suspicious Minds
here we go again
asking where I've been
you can't see these tears I cry
tears I cry
Keskiviikko 24.3.2004
klo 13:03
Näin yöllä unta, että ostin iMacin.
Aika nörttiä.
Tiistai 23.3.2004
klo 16:23
No
voi tuhannen turskaa sentään! Nyt se Jussi on mennyt
höyläämään Funia! Jeesustelulle ei
tule taas päivälehdissä loppua (ennen seuraavaa
jaksoa jossa Jussi taas höylää muitakin kuin
lautoja) kun sivukaupalla mietitään sitä,
aiheuttaako epämääräisesti peiton alla
peuhaavalta kahdelta ihmiseltä näyttävä
"turvakameran" kuva television edessä kasvaneille
pilteille traumoja oman kropan seksuaalisuudesta ja koskemattomuudesta.
Heräisivät nyt nämä sosiaalitantat jo
kerrankin oikeaan elämään. Ihmiset harrastavat
seksiä - joskus jopa yhteisestä sopimuksesta. Hirveää,
jos siitä menee vielä kertomaan televisiossa. Kaksikon
miehekkäämpi (?) osapuoli vielä sanoo sitten
televisiossa, että kivaa oli ja Funi oli tosi fun. Ja
voi hellanlettas kun sitäkin pidetään vastuuttomana,
ahdistavana ja ihmisarvoa halventavana. Pahimpana jeesustelijana
tässäkin on tietysti jo koko sirkuksesta dumpatut
neitoset, joiden on nyt helppo esittää kilttiä
naapurintyttöä, kun eivät ole ajoissa tajunneet
jakaa piparia. Kotisohvalla on kiva olla primadonna.
Todellisessa elämässähän kaikki me miehet
ollaan herrasmiehiä ja pidetään omat seksinsaamisemme
ihan omassa tiedossamme? Kukaan iltapäivälehdistön
toimittajista tai suomen nuorison kehitystä varjelevista
supersossutädeistä ei varmaan ole koskaan kuullut
miesten keskustelevan keskenään menneen viikon panokekkereistä?
Ha!
Voi v*ttu sentään. Tässä maassa ei näytä
olevan yhtään järkevää viihdemediaa.
No paitsi ehkä Matti Nykänen, joka alkaa olla jo
ihan oma mediansa. Sen viihdyttävyys tosin tulee ihan
jostain muusta kuin kundin laulutaidoista. Onhan se naurettavuuskin
eräänlaista viihdettä.
Loppukevennyksenä sanottakoon, että päivän
pelasti kaupungilla ehdottomasti täysin mustiin pukeutunut
saatananpalvojan näköinen tyyppi, jonka vyöllä
roikkui kaikkein ketjujen ja muiden hilavitkuttimien lisäksi
vaaleanpunainen "Barbie" -avaimenperä.
Hupaisaa.
Hetken biisi: Zen Café - Kannattaako tunnustaa
jos pettää
vai olisiko viisaampaa ett tapahtuman salaisi
ei puhuisi siitä mitään siis ei hetkiin niihin
palaisi
koittais löytää syitä että seksin
pystyis välttämään
mutt pitkän suhteen kuluessa se on täysin luonnollista
Tiistai 23.3.2004
klo 04:59
Menneen
viikonlopun ja alkuviikon puheenaihe on selvästi ollut
keskisuomessa tapahtunut liikenneonnettomuus, jossa tuntui
kuolleen, loukkaantuneen tai ohiajaneen vähän kaikkien
tuttu, tutuntuttu tai muuten vain sukulainen. Ihmekös
tuo toisaalta, kun kuolonuhreja on ollut niinkin paljon kuin
... no en nyt taas satu muistamaan sitäkään
tarkasti, mutta paljon.
Enemmän kuin pelkästään kuplavolkkareilla
törmäillessä saisi aikaan.
Onhan se totta, että kenelle tahansa, joita asia oikeasti
kosketti, on kyseinen tapahtuma varmasti järkytys. Ei
läheisen ihmisen menetystä voi mikään
korvata, oli menetys tapahtunut sitten miten tahansa. Asiaa
ei helpota myöskään se, että muillakin
ihmisillä on tapahtunut samaan aikaan, samankaltainen
menetys - koska jokaisen ihmisen suru on sinällään
ainutlaatuinen.
Mutta silti minulla ei oikein nyt riitä empatia (milloin
se riittäisi?) tähän tapaukseen. Kyllä.
Ihmisiä on kuollut. Ja kyllä. He kuolivat onnettomuudessa.
Ja ennenkuin joku ehtii tähän sanomaan, niin: Kyllä.
Minäkin varmasti olisin tapahtumasta paljon tunteikkaampi
jos joku läheiseni olisi siinä kuollut. Mutta ei.
Ei kuollut ei. Ei edes loukkaantunut. Ei ajanut ohitse tapahtuman
jälkeen, enkä tarkkaanottaen edes tiedä, että
kukaan tutuistani olisi ollut edes 100km lähempänä
koko paikkaa onnettomuuden sattuessa.
Siksi kai minulle annetaan anteeksi se, että en jaksa
uskoa siihen, että tapahtumasta oikeasti opitaan yhtään
mitään. Media rummuttaa tapahtunutta "kaikkien
aikojen pahimpana liikenneonnettomuutena" - ja saa
ihmiset uskomaan, että heitä asia kiinnostaa. Suurelle
yleisölle maalataan kuvia tapahtuneesta ja poliitikot
heittelevät iltauutisissa populistisia lausuntoja, joiden
mukaan määrärahoja tieliikenneturvallisuuteen
on lisättävä.
Typerintä tässä kaikessa on, että puolen
vuoden päästä kukaan sanomalehtiä tai
televisiota seurannut ei enää muista uhreja tai
koko onnettomuutta. Poliitikotkin ovat keksineet uusia lausuntoja
vaikuttaakseen empaattisilta, valveutuneilta ja huolestuneilta
yhteiskunnan tilasta. Tavallinen Matti Meikäläinenkin
taivastelee maailmalla tapahtuneita terroritekoja (juu niitä
kyllä sieltä tulee).
Ainoat ihmiset, joita onnettomuus todella koskettaa, ovat
ne ihmiset jotka menettivät siinä jonkun läheisensä.
Me muut voisimme pitää siitä turpamme kiinni.
Hetken biisi: PMMP - Joutsenet
sä et ehdi juosta enää
junaan viimeiseen
et ehdi enää
jos et jo mee
Perjantai 19.3.2004
klo 00:21
Se nousee sittenkin! Nimittäin tämän "blogin"
sijoitus. Pari päivää siten tekemäni vetoomus
ilmeisesti auttaa ja muutamat ihmiset ovat (lähinnä
kai säälistä) lisänneet meikäläisen
Pinserin
listalleen. Wohoo! Täältä tullaan top 100!
No joo. Vakavasti ottaen, alan suunnittelemaan kaulakiikkua
sillä hetkellä, kun Pinserin listasijoitus oikeasti
merkitsisi jotain. Kivaltahan se tuntuu, kun huomaa nousevansa
siinä, koska onhan se todellisuudessa eräänlainen
tämän skenen ranking-lista, mutta kyllä se
tärkein oman pään ulkopuolinen hyöty tästä
koko päiväkirjan pitämisestä tulee palautteen
muodossa tämän lukijoilta. Tulee se palaute sitten
sähköpostilla
tai vieraskirjaan.
Hetken biisi: Nat King Cole - When I Fall In Love
in a restless world like this is,
love is ended before it's begun
and too many moonlight kisses
seem to cool in the warmth of the sun.
Keskiviikko 17.3.2004
klo 00:38
Shwc.
. . Schwat. . . Swa. . . Shc. . . Swarz. . .
hmmm. . . *
Iso-Arnold, eli se Kalifornian kuvernööri on sitten
kova jätkä. Katsoin tänään eilen
nauhoittamani leffan
ja olihan se aika tuubaa. Muistelen joskus Sampan
sanoneen leffan ollessa teattereissa, että Arskaa verrattiin
leffassa Jeesukseen ja niinhän se vähän olikin.
Hassua, kun tuollaiset pikkuasiat tulevat mieleen niin monen
vuoden jälkeen.
Leffa muutenkin oli hyvä osoitus siitä, että
ehkä Arskan olikin syytä siirtyä politiikkaan
leffojen tekemisestä. Kyllä se Reagankin sai vielä
jotain aikaiseksi leffauransa jälkeen. Tosin Ronnie taisi
olla alusta loppuun asti köyhän miehen John Wayne,
kun taas Arska taisi tipahtaa jonnekkin Steven Seagalin ja
Sylvester Stallonen välille (!) vasta viimeisten leffojensa
kanssa.
Tajusin tänään kuunnellessani erään
kaverini lähettämää biisiä, että
joskus elämässä tarvitsee muita ihmisiä
pystyäkseen heijastamaan oman elämänsä
tärkeyttä myös itselleen. Jotta löytäisimme
itsemme todella, niin kun tiedämme omat tavoitteemme
ja pyrkimystemme motiivit - meidän pitää myös
antaa itsemme muiden löydettäväksi.
Viimeisen päiväkirjamerkinnän jälkeen
mietin muutaman sekunnin ajan sitäkin, että luuleekohan
nyt jokainen täällä vieraillut, että puhuin
merkinnässäni piereskelystä? Kumma juttu sinänsä,
koska en kovin usein aiemmin ole miettinyt sitä, mitä
joku näistä merkinnöistä ylipäätään
mahtaisi ajatella. Mutta ehei - kyse oli vain suolistoliikkeistä
- eli "vatsankurinasta". En minä piereskele
kotonani. Edes yksin. Kuulun siihen kansanosaan, joka on kasvatettu
hyvin ja kohteliaaksi.
Minä piereskelen vain hisseissä. Ja silloinkin
vain jos voin suurella todennäköisyydellä katsoa
pystyväni välttämään syyllistymisen
painetason alhaisuudella.
Hetken biisi: Seal - Love´s Divine
then the rainstorm came over me
and I felt my spirit break
I had lost all of my belief you see
and realized my mistake
but time threw a prayer to me
and all around me became still
Tiistai 16.3.2004
klo 11:42
Aamuherääminen oli taas aivan täydellinen
katastrofi. Putosin melkein sängystä kun puhelin
soi ja sain vaivalla vastattua siihen jotain omalla nimelläni.
Todellisuudessa puheeni oli todennäköisesti täyttä
örgellystä - "gnggghhhh...halhhhhloo?".
Tästä voi mahdollisesti löytää
syyn siihen, miksi viime aikoina minua on epäilty alkoholituotteiden
väärinkäyttäjäksi.
Tosin hyviäkin uutisia on. Vatsani toimii varsin vilkkaasti
nyt. Syytä sille on vaikea etsiä, mutta yksi selitys
voi olla eilinen ruokailu, joka perustui raaka-aineiltaan
yli viikko sitten jääkaappiin jääneisiin
elintarvikkeisiin. Kuka tässä kuituja tarvitsee,
kun äskenkin luulin kuulevani vessan viemäristä
omituista meteliä - ja tajusin samantien sen putkistovalituksen
tulevan omasta vatsastani. Jos olisin ollut jossakin, missä
olisi normaalit EU-direktiivien mukaiset työsuojelumääräykset
- vaatisivat ne minua pitämään kuulonsuojaimia.
Heh. Pikkulapsilla olisi varmaan hauskaa.
"Äiti. Katso. Toi setä piereskelee korvaläpät
päässä!"
Hetken biisi: Frederik - Harva Meistä on Rautaa
harva meistä on rautaa
niin moni taipua saa
moni omillaan oppinut ei ole toimeen tulemaan
Tiistai 16.3.2004
klo 00:40
Voi
hemmetti kuinka väsynyt päivä taas takana.
Jostain syystä heräsin virkeänä jo aamukahdeksalta,
joka oli aivan liian aikaisin vaikka ottaakin huomioon edelliseen
aamuun verratun tunnin aikaeron ja viime viikolla totutun
uuden elinrytmin. Tosin selitys voi löytyä siitäkin,
että pää tuntui olevan vieläkin täynnä
räkää, joten flunssa taitaa olla vähänkuin
ruumiin poikkeustila. Se varastoi päähän räkää
(jos se sattuisi vaikka loppumaan) ja annostelee
sitä sieltä sitten tasaiseen tahtiin, vaikka varsinainen
kriisi olisi mennyt jo kauan sitten ohitse.
Muistelen vielä haikeana niitä aikoja, kun meikäläisen
"blogi" oli Pinserissä
jossain sijaluvulla 80. Niistä ajoista on jo aikaa ja
parempia blogeja on rynnistänyt ohitse sankoin joukoin.
Hiukan katkerana seuraan Sumua-blogin sijoitusta
samalla
listalla. Juu - sen sijoitus on pudonnut jatkuvasti viime
aikoina, mutta lukijoita sillä on yli puolet enemmän
kuin tällä. Ja miksi se on ihme? No kun kyseistä
blogia ei ole ollut ylipäätään olemassa
enää muutamaan kuukauteen...
Tarvitsisin varmastikin kanssabloggareiden suorittamaa aktiivista
puffausta [vink!!!] oman listasijoitukseni nostamiseksi
takaisin numero sadan tuntumaan. Mietin jo tissikkäiden
naiskuvien laittamista näihin merkintöihin houkuttimeksi.
Päädyin sitten kuitenkin oheiseen kuvaan, koska
mielestäni se on kuva varsin kauniista ihmisestä.
Ai miksikö? Kuka ei haluaisi tuon ikäisenä
herätä tuon kaltaisen naisen vierestä?
No joo. Ei kaikkea tarvitse aina niin vakavasti ottaa eihän?
Ei edes tätä "valitusta". (Käyttäisin
tässä kohtaa kai leikittelevää hymiötä,
jos en ajattelisi sen olevan aivan liian nörttimäistä
näinkin vakavassa paikassa kuin nettipäiväkirja).
Jonkun sovinistikäsikirjan mukaan pelkän päiväkirjan
pitäminen taitaisi olla vakava oire alkavasta homoiluoireyhtymästä,
mutta se, että sitä tekee netissä, olisi varmastikin
kosminen mahdottomuus tosimiesten ihannemaailmassa.
Siitäkin huolimatta, että joku juntti tästä
vetää jotain omia ahdasmielisiä johtopäätöksiään,
niin aion tähän loppuun kirjoittaa varsin epämiehekkään
huomion. Kuulin tänään nimittäin ikkunani
takaa äänen, jota en ole kuullut pitkään
aikaan. Se oli samanlaista, kun olisi kuullut vanhasta ystävästä,
jonka ei ollut edes huomannut olevan poissa, mutta jota oli
silti kaivannut.
Se oli vesisateen ropina ikkunalaudalle. Kevät on tulossa.
Ai niin. Oletteko muuten myös huomanneet, että
kaikki naiset ovat alkaneet taas laihduttaa? Kevät on
todellakin tulossa.
Hetken biisi: Tik Tak - Tänä Yönä
Taivaaseen
tänä yönä taivaaseen
kuka portit aukaisee?
kuka uskoo rakkauteen?
ai ai ai ai ai
Maanantai 15.3.2004
klo 00:45
Hoho.
Tasan viikko sitten olin nähtävästi unohtanut
painaa "päivitä" nappia ja tuo allaoleva
päiväkirjamerkintä oli jäänyt siirtymättä
nettisivuille. Tosin olin väsynyt ja vittuuntunut elämääni
viikko sitten, joten pieni löyhäpäisyys annettakoon
anteeksi?
Saksanreissu meni melko mukavasti. Viikko reissussa ei muuttanut
hirveästi käsitystä siitä maasta, vaikka
Munchen osoittautui valtavaksi pettymykseksi. Jos joku haluaa
tylsistyä kuoliaaksi - menkää Muncheniin. Erinomainen
paikka - ainakin ohikulkijoille.
Ehdottomasti Jarkkomaisinta reissussa oli se, että
olin jälleen kerran
oikeassa. Ennustin viime kuun puolella sitä, että
sairastun taatusti kun lähden reissuun ja niinhän
siinä kävi. Jo heti tiistaina tuntui olo tukkoiselta
ja seuraavat päivät menivätkin pärskiessä
ja kuumeillessa. Kohtalon vittuiluputki vain jatkui kun saavuimme
kotiin. Viikon aikana olimme kuulleet taivaallisia tarinoita
siitä, kuinka kevät on vihdoin saapunut suomeen
ja kuinka aurinko paistaa - linnut laulaa - ja niin edelleen.
Sillä saamarin samanomaisella minuutilla, kun me olimme
istuneet koneeseen kohti kotimaata - tuli tänne tällainen
takatalvi. Enkä puhu asiasta edes kuvainnollisesti. Täällä
todella oli alkanut satamaan lunta samaan aikaan kun me lampsimme
kotiinvievään koneeseen sisään mielessämme
keväisen Helsingin viileä ilma.
Paluu kotiin oli helpottava, mutta varsin haikea. Olisin
vielä hiukan yli viikko sitten tuntevani jo lähtiessä
ääretöntä ikävää takaisin,
mutta tapahtumat veivät sitten tunteet taas vuoristoradalle.
Lähtiessä olikin mielessä kaikki muu kuin kotiinpaluu
ja vasta viime päivinä mietin, että tämä
olisi voinut tuntua paljon paremmallekkin.
O l i s i . . . . . v o i n u t . . . . .
Huomenna aion ilahduttaa jotakuta. Itselläni on niin
paska fiilis, että tämä ei saa tarttua.
Hetken biisi: B.B. King - Blues in "G"
you're calling me your pal now
when I used to be your man
hey you're calling me your pal now, baby
when I used to be your man
you're flying real high now, baby
go on and raise your sand
Maanantai 8.3.2004
klo 02:14
Vajaan neljän tunnin päästä pitäisi
jo "herätä" ja valmistautua lähtemään
matkalle. Olo on erään ihmissuhteen selvitystyön
jälkeen äärettömän uupunut, eikä
vastauksia ole löytynyt yhtään sen enempää
kuin kysymyksiäkään. On oikeastaan helvetin
karmaisevaa, kuinka vuoristoratamaiselta elämä välillä
vaikuttaakaan. Onko puhdas onni, tai edes tyytyväisyys
aivan liikaa vaadittu?
Jos elämä olisi vatsalaukku, tuntuisi koko ajan
olevan nälkä tai oksettaisi.
Ehkä viikon päästä maailma näyttää
selkeämmältä. Pelkään vain pahoin,
että se muuttuu vain pahemmaksi.
Silti. Hyvää naistenpäivää naaraspuoliset
lukijat. Te ansaitsette oman päivänne.
Lauantai 6.3.2004
klo 17:23
Pomppasin ylös aamulla kuin vieterijänis vain viiden
tunnin unien jälkeen kun kännykkä ilmoitti
haluvansa herättää minut mielestään
juuri sopivaan aikaan. Aivotoimintani alkoi toimia vasta muutamia
tunteja myöhemmin, joten meinasin silti missata jo torstaina
sovitun aamutapaamiseni.
Julle laittoi tänään
viestiä, että mä olen totaalisesti kuulemma
unohtanut sen sen jälkeen kun se lähti Ranskaan.
Perkele. Myöntelin siinä sitten vastatessani pikaisesti,
että niinhän sitä on oikeastaan päässyt
käymään, mutta että syy on oikeasti vain
siinä, että en ikinä saa aikaiseksi kirjoittaa
kenellekkään mitään sen kummempia "mitä
kuuluu" sähköposteja. Sitä vartenhan
on blogit.
Olen tässä nyt heikkopäisenä sitten päivän
mittaan siivoillut omia varastojani puhtaiksi ja käynyt
läpi kuva-galleriaani, jonka siirsin nyt Styn
antamaan kovalevytilaan sen serverille. Nyt ehkä välillä
tulee vähän uusiakin kuvia kun niiden siirtäminen
näytille on paljon helpompaa. Jokatapauksessa, galleriassa
on nyt sitten 120 kuvaa. Ja lisää tulee taatusti.
Noin 36 tuntia lähtöön. Saa nähdä,
mitä kaikkea sitä ennen vielä ehtii.
Hetken biisi: Tapio Rautavaara - Rakovalkealla
tää köyhä karu maa
mun lumoihinsa saa
on avautunut sydämeni sille
Lauantai 6.3.2004
klo 02:39
Okei.
Tuli sorruttua kiusaukseen viettää iltaa jossain
muussa seurassa kuin pelkästään omassani. Ihmisiä
oli paikalla enemmänkin kuin pelkästään
Minttu, mutta vaikka suhtaudunkin usein täysin tuntemattomiin
ihmisiin aivan liian epäluuloisesti, ei tämäniltainen
ollut lainkaan paha juttu. Harvoin sitä törmää
ihmisiä, joiden kanssa tulee välittömästi
toimeen. Enemmänkin vain harmittaa, ettei koskaan voi
kiinnittää huomiota kaikkiin sitä tarvitseviin/ansaitseviin
ihmisiin samanaikaisesti.
Taidan olla vain jotenkin sosiaalisesti rajoittunut yksilö.
Epäilevä Tuomas. Tai jotain sinnepäin.
Ai niin. Se viimeisimmässä merkinnässäni
mainitsemani yhdelle lähtö ei (yllätys,
yllätys) jäänyt "yhdeksi". Niitä
kaikenkaikkiaan tuli viisi. Silti niistä ei voi lainkaan
olla pahoillaan. Johtunee todennäköisesti vain seurasta.
Hardy´s:han on oikeasti ihan helvetin pahaa.
Hetken biisi: Nickelback - Breathe
I didn't want this
somebody help me see
now I feel it
feel like I've been there
I didn't need this
somebody help me breathe
Perjantai 5.3.2004
klo 20:42
Viimeisestä
päivityksestä tuntuu kuluneen jo kuukausia. Jännä
fiilis, joka tuntuu toistuvan joka kerta kuun vaihteessa.
Jollakin sovinistisella tavalla voisin pitää päiväkirjan
sivun vaihtamista omana kuukautisongelmanani. Sitä ei
millään viitsisi vaihtaa uutta sivua kirjaan, vaan
mieluummin jättää kirjaamatta asioita kuin
näkee vaivan päivitystyössä.
Nyt on kuitenkin joku sisäinen pakko tehdä päivitys.
Paitsi että pari seuraavaa päivää on melko
intensiivistä menoa taas paikasta toiseen, niin maanantaina
on lähtö saksaan.
Sieltä palattaessa maaliskuu olisi kuitenkin niin pitkällä,
että tuntuisi vain helvetin typerältä kirjoittaa
päiväkirjamerkintää.
Jännitän taas lentämistä enemmän
kuin pitkään, pitkään aikaan. Olisi kai
jotenkin tyypillistä, kun ensimmäisen kerran varmaan
vuoteen on omaa elämää kokonaisuutena tarkastellen
hyvä olo, niin kone varmaan syöksyy berliiniläiseen
makkaratehtaaseen.
Kävin alkuviikosta vihdoin uusimassa vähän
pukuvarastoani ja hankin Jakobssonin tumman puvun, jonka hain
tänään räätälin sovitusten jälkeen.
Hitto, kun sitä tajuaa olevansa aina sen verran elitistinen
juntti, että kun tulee tarve hankkia jotakin tavallisesta
renttulookista poikkeavaa, niin sitten ei kelpaa mikään
peruskama. Kyllä sen laadun ja järjettömän
hyvän palvelun vielä sietää, mutta se
hinta joskus kouraisee ja syvältä. Sama juttu kuin
aina ennenkin - jos menen ja valitsen hintalappuja katsomatta
kaupan miellyttävimmän tuotteen, niin voin olla
varma sen olevan myös kallein.
Taisi olla kanssa alkuviikkoa, kun sain kännykkään
soiton joltakulta, joka etsi faijaani. Tavallisesti tätä
tapahtuu siksi, että numeroni oli aikaisemmin faijani
nimissä ja saan siksi joskus vieläkin sille tarkoitettuja
soittoja. Tyyppi vaikutti sen verran vihaisen kuuloiselta
ja muuten epäilyttävältä, että ennenkuin
annoin oikean puhelinnumeron, niin kysyin, mitä asia
sattui koskemaan - jolloin kävi ilmi, että soittaja
oli jonkun sotilaspiirin esikunnasta ja yritti saada kiinni
käpyä siksi, että vanhus on vältellyt
kertausharjoituksia. Hetken kävi mielessä, että
aika hienoa. Faijasta on tullut anarkistisivari vanhoilla
päivillään, mutta sekunnin vielä mietittyäni
tajusin, että eihän se siitä voi olla kiinni.
Sehän on vanha kapiainen ja kaikkea. Epäilin samaa
myös puhelimen toiseen päähän ja ennenkuin
ehdin kertoa kaiken oleellisen joka murentaisi kauniin teorian
siitä, että faija olisi viittä vaille etsintäkuulutettu
- alkoi puhelimessa oleva vormuherrakin epäilemään
omia salapoliisinkykyjään.
- Niin, se Matti taitaa olla sun isäs?
- Joo. Niin se on.
- No kun sä kuulostat aika vanhalta, niin onkohan mulla
ees oikee henkilö nyt haussa?
- No mihin aikaan se sun hakema tyyppi on syntyny?
- Heinäkuussa.
- Eiku minä vuonna?
- 1967
- Ai no ei se sit meidän faija oo. Se on syntyny 1944.
Sulla on väärä tyyppi.
- No sehän kiva. Unohdetaan ny sit kaikki mitä puhuttiin.
Sori häiriö.
Eniten harmittaa toi, että se nimitti mua vanhan kuuloiseksi.
Perkele.
Taidan olla muuten toisen kerran peräkkäin perjantai-illan
kotona. Aamulla on aikainen herätys töihin ja illalla
kenties menoa muualle. Sunnuntaina odottaa taas yksi päiväpalaveri
ja illalla todennäköisesti pakkaan matkaa varten.
Vittu. Juuri kun mä tuonkin kirjoitin, niin Minttu soitti
ja pyysi yhdelle. Typerintä huomisen aamun kannalta on,
että juuri nyt alan kovasti pitämään ajatuksesta.
Ehkä mietin vielä varttitunnin, josko jaksan vaihtaa
reisitaskuhousut baarihousuihin ja lähteä liikenteeseen.
Tai ehkä sisäänajan tuon uuden puvun?
Hetken biisi: Sugababes - Too Lost In You
I'm in over my head
you got under my skin
I got no strength at all
in the state that I'm in
