Visukinttu

Kesäautoilijoille on kehitetty taas jotain kivaa tekemistä. Marraskuussa Ajoneuvohallintokeskus päätti, että ajoneuvojen seisontailmoituskäytäntö muuttui. Eli kun kesäauto laitetaan talviteloille, ei autoilija voi enää vain soittaa vakuutusyhtiöönsä ja laittaa lyhyellä puhelinsoitolla autoaan talviteloille, vaan operaatioon vaaditaan henkilökohtainen käynti vakuutusyhtiön asiakaspalvelussa tai katsastustoimipaikassa. Eli toisinsanoen jonottamista, jonottamista ja jonottamista. Kun saman voisi tosiaan hoitaa puhelimitse tai mikä vielä helpompaa - internetin kautta!

Melko varmaa kuitenkin on, että pohjalla on todennäköisesti jonkun paska-Erkin tekemä valitus saamastaan sakkotuomiosta. On ajellut seisonnassa olevalla autollaan ja kun on jäänyt siitä kiinni, väittänyt kädet levällään, ettei ole autoaan liikenteestä poistanut.

Kiva. Riippumatta syistä sadat tai tuhannet autoilijat joka vuosi joutuvat tekemään täysin ylimääräistä duunia varsin yksinkertaisen ilmoituksen tekemiseen. Mikä hitto siinä on, että mitä pidemmälle aika, teknologia ja yhteiskunta kulkee, niin sitä vaikeammaksi jotkin asiat vain muuttuvat?

***

...on nyt ohitse. Meni ohitse kuin nälkäisen hiiren pieru. Sitä ei oikeastaan huomannut, eikä siitä jäänyt mitään konkreettista.

Perjantai meni ladatessa akkuja. Tosin ilta venähti kotioloissakin sen verran pitkäksi, että lauantai-aamusta piti ottaa univelkaa takaisin. Myöhästyin sitten alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta pääsin kuitenkin Oopan kanssa kuvaamaan. Siinä missä Oopa hifisteli vanhalla kalustolla ja otti alle 10 kuvaa, pysyin itse nyky-digi-ajassa ja otin parisataa kuvaa. Joista varmaan onnistui yhtä monta, kuin Oopan filmiversioistakin.

Lauantai-iltana tuli pakottava tarve tsekata tämän ajan asuntotarjonta. Lähinnä tämän kuvan vuoksi. Ilmoittauduin siis alalla harrastaja-ammattilaisena toimivan kaverini mukaan asuntonäyttöjä kiertämään. Seitsemän asuntoa myöhemmin, ei mitään elämää suurempaa asuntoa vapailta markkinoilta löytynyt. Sitävastoin arvostin entistä enemmän nykyistäni.

Kaikki ruoho ei ole vihreämpää aidan takana. Ainakaan jos se maksaa neljä tuhatta euroa neliömetriltä.

***

Jokainen tietää ne tavaratalojen pääsisäänkäyntien välittömässä läheisyydessä olevat naisten kemikaaliot, joiden tuoksuviidakko aiheuttaa kaikille keskimääräistä herkemmän hajuaistin omaaville astmaattisia oireita. Jokainen myös tietää, etteivät ne ole oikeasti heteromiehen paikkoja. Kuinka monta kertaa olette nähneet siellä lainkaan heteromiestä muistuttavan eliön ostamassa yhtään mitään? (lahjaa vaimolle/tyttöystävälle/rakastajattarelle ei lasketa)

Koska miehille suunnattu kemikaaliteollisuus (onkohan tuo edes oikea termi?) on tässä maassa vähän lapsenkengissä, niin lanseeraus metroseksuaalisempaan elämäntapaan pitäisi olla vähän maanläheisempi, jotta ostaminen on helpompaa:

1.) Missään tapauksessa miesten ihonhoitotuotteet yms. kemikaalit eivät saa sijaita samassa tilassa kuin naisten lörpöttimet. Tämä siksi, että jokainen mies kiertää paikan kaukaa, jossa voi epähuomiossa olla kiinnostunut naisille tarkoitetusta tuotteesta.

Optimaalinen sijainti miesten kemikaaliosastolle on ehdottomasti urheiluosaston vieressä. Paras sijainti olisi itseasiassa metsästys- ja aseosaston vieressä, mutta niitä ei nykyaikana tavarataloista juuri enää löydä, joten urheiluosasto on toiseksi paras valinta.

2.) Myyjänä ei saa missään tapauksessa olla kolmen kilon pakkelikerroksella oleva nainen. Tai edes nätti sellainen, vaan mies. Ja tässä tapauksessa sillä tarkoitetaan jotain jätkää, jonka nimi mielellään saisi olla Reijo - tai tuttavallisemmin Rane. Ei missään tapauksessa kimittävällä äänellä, hyppyritukalla ja purkkirusketuksella varustettu Göran. Tiedätte, mitä tarkoitan.

3.) Mielellään koko osastoa ei sanota nimellä "miesten ihonhoitotuotteet" tai "miesten kosmetiikka". Sitävastoin se voitaisiin nimetä vaikka "Naamanapalmia ja kropparasvaa" -osastoksi.

***

Olen aina pitänyt amerikkalaisperäisiä "urheilulajeja", kuten vapaapainia, nascaria, ym. äärettömän turhina keksintöinä. Osaksi siihen tietysti vaikuttaa ympärilläni oleva kulttuuri (esimerkiksi formulat ovat ihan yhtä turhia kuin nascar), koska tuo tietynlainen halveksuntaan asti kasvava tunne liittyy nimenomaan amerikkalaisperäisyyteen. Silläkään ei ole sinänsä mitään anti-american -meininkiä taustalla, vaan koen sen showmeiningin vain äärettömän naurettavana ja ennenkaikkea vieraana täkäläisiin olosuhteisiin.

Mitä voi sanoa amerikkalaisesta, joka kerta toisen jälkeen latelee showssaan samat sanat paikasta riippumatta. "Täkäläinen yleisö on kyllä maailman paras!"

Ja paskan marjat. Eric, Billy-Bob, Bubba tai mikä kaverin nimi nyt ikinä onkaan, ei taatusti edes muista onko Helsingissä vai Göteborgissa.

Tänään piti kuitenkin lähteä käymään Areenalla katsomassa Monster Jam -autoilutapahtumaa. Autoilulla ei ole mitään tekemistä tapahtuman kanssa, mutta pikkupoika sisälläni heräsi pari kertaa eloon. Pari hienoa spinnausta, yksi kaato ja helvetisti pakokaasujen ja palavan kumin käryä. Teki mieli ostaa pikkuautoja heti. Ei ihme, että käsittääkseni samaa tapahtumaa on sponsoroinut Hot Wheels aikanaan.

Lopuksi voi heittää oikeutetusti kysymyksen, että kannattiko paikanpäälle mennä. Ja voin rehellisesti sanoa, että kyllä kannatti. Olihan se nähtävä, mutta mielipidettäni en kyllä vaihda. Ihan käsittämätöntä paskaa se on livenä näkemisen jälkeenkin.

Seuraavaksi pitää varmaan nähdä sitten sitä vapaapainia.

***

Olen aina jossain määrin pitänyt Tina Turnerin biisistä We dont need another hero. Lähinnä Mad Max -yhteyden vuoksi ja onhan biisi varsin munakas ainakin kertosäkeensä kohdalla.

Tässäkin valossa on mielenkiintoista se, kuinka paska video on saatu aikaan "Northern Kings" kokoonpanon cover-biisiin (biisistä "video" alapuolella - jostain syystä itse videota ei löydy kanavalta). Olenko se vain minä, joka näkee tuossa lähes niin huonoja osuuksia, että se vaikuttaa jo ylilyövältä parodialta?

***

Jos joku huomasi, niin tässä viime päivinä, tai melkein jopa viikkoina, ei tässä blogissa ole hirveästi ollut mitään uutta sanottavaa. Lähinnä siksi, ettei ole mitään uutta sanottavaa. Life goes on ja sitä samaa rataa.

Jo aiemmin tekemäni merkinnät vanhoista tapahtumista (kuten Joulun järjestäminen jo lokakuussa) nousevat mieleen ihankuin olisivat tapahtuneet eilen. Samaten sen tuntemattoman tytön hymy julkisessa liikennevälineessä, josta on jo yli kolme viikkoa - vaikka tuntuu, että se tapahtui kuin aamupäivällä.

Elinrytmi on sekoittunut täysin. Sitä nukkuu öisin aivan liian vähän, vain muutamia tunteja ja tuntee silti olevansa ihan ok. Paskanmarjat, sanon minä. Se ei ole "ihan ok", että meinaa aamuisin paskantaa epähuomiossa pesukoneeseen, vain sen vuoksi, että se on siinä wc-pöntön vieressä ja molemmissa on jonkinlainen helposti perseellä tukittava kammio.

Vielä muutamia viikkoja - tai jopa päiviä - aiemmin olisin syyttänyt tästä levottomasta elämäntilanteesta työtä ja sen tarjoamaa stressivaikutusta. Nyt, kun tämän vuoden puolella on enää kaksi deadlinea ja uudet kasvot toimistolla hoitavat entistä enemmän juuri minun työtaakastani, ei tällaisiin ylellisyyksiin ole varaa. Pitää vain turtua siihen, että olen niin samperin saamaton ihminen, etten enää osaa kehittää mitään piristävää tekemistä. Huominen salivuorokin tuntuu lähinnä ajanhaaskuulta. Enkä helvetissä osaa viettää edes lomaa. Sen vuoro on torstaina, jolloin kenties vietän vapaapäivän (joka tosin kuluu osin hammaslääkärissä).

Lääkäristä puheenollen, huomenna tiistaina pitäisi mennä lääkäriin. Juuri sille pumpputohtorille, joka sitten huomenna todennäköisesti toteaa, että olen ylirasittunut, kovaa vauhtia keski-ikäistyvä (tai jo keski-ikäistynyt) naurettava työnarkomaani, jonka yhteiskunnallinen tuottoarvo on hyvää vauhtia rapistumassa kohti kuusikymmentävuotiaan mummoihmisen tasoa. Paitsi että mummot osaavat neuloa villasukkia ja leipoa piirakoita. Enkä minä osaa niistä kumpaakaan.

Ehkä viime viikkojen pienet laskusuhdanteet ovatkin vain sellaisia normaaleja, kollektiiviseen syysmasennukseen kuuluvia matalalentovaiheita, jotka parannetaan perinteisesti joko viinalla tai uuden hömppöpömppö-teknologiakehityksen kirkasvaloilla. Ongelma on vain, että taannoisen bilekeikan jälkeen tuo viinanjuonti taisi jäädä melkoisen tehokkaasti minimiin ehkä seuraavaksi 1-2 vuosikymmeneksi ja kirkasvalolamppu on muutoinvain niin hemmetin typerä keksintö, ettei sellaista kehtaa ostaa. Tosin kuulin jostain sellaisesta valoherätyskellosta, joka talvisin (tai varmaan myös kesäisinkin) herättää unen perukoilla notkuvan laiskimuksen nostamalla koko ajan lamppunsa (ja samalla omistajansa makuuhuoneen) valon määrää. Eli vähän niinkuin auringonnousu, paitsi ei ihan niin luomua. Ongelmaksi tuo kuitenkin tulee siinä, että normaalissa, hyvin aamuflegmaattisessa tilassani valon tasainen nousu päätyy johonkin ennenpitkää jonnekkin kahden miljardin candelan paikkeille, jonka vuoksi Olkiluodossa käynnistetään uusi reaktori ja makuuhuoneeni seinät sulavat. Kenties niissä samoissa vaiheissa saattaisin herätä myös "valon asteittaiseen nousuun".

Ai niin. Yksi suurimmista vitutuksen aiheista on myös ne perkeleen joulumainokset. Stockmannilla on alettu jo joulurallatuksia soittaa keskusradiosta, viikonloppuna havaitsin aikatalossa joulukuusen ja ei ne hemmetin jouluruuhkatkaan kovin kaukana ole.

Anteeksi valtakunta, mutta saisinko ihan oikeasti tänä jouluna vapautuksen jouluhömpästä? En aio kenellekkään muulle ostaa mitään lahjoja, paitsi ehkä itselleni ja niille, joille ihan oikeasti, sattumalta, löydän järkevän ja käytännöllisen lahjan. Tai sitten vain sellaisen, jonka ihan oikeasti haluan antaa juuri sille henkilölle. Sitä kai sanottaisiin ajatuksella annetuksi lahjukseksi.

Toisekseen tämänhetkinen olotila ei anna hirveästi hyvää merkkiä rauhalliselle joulunalusfiilikselle. Vähempää ei voisi juuri kiinnostaa se, että muut ihmiset ovat saavuttamassa jonkun henkilökohtaisen nirvanan ostaessaan pikku-Petterille joulun uusimman (kiinalaisen lelutehtaan viisivuotissuunnitelmaa tukevan) hittilelun tai perheen äiteelle leipäkoneen, kun tekisi itse mieli kuristaa jokainen joulupukki, jonka näkee. Pitäisi varmaan hyvissä ajoin linnoittautua turvaan siltä saasteelta, mitä mainonnaksi kutsutaan.

Tarkkaanottaen, nyt kun alan kunnolla paasaamaan (mitä muuta tekisin, nukkuisin vai?) joulusta, niin miksi helvetissä joku kansanedustaja ei tee jotain aloitetta siitä, että joulumainonta (jonka tunnusomaisena ominaisuutena pidettäköön mm. punaisen värin, joulupukin tai muun sesonkiluonteisen hahmon käyttöä) pitäisi kieltää lailla, paitsi 8.12.-24.12. väliseksi ajaksi. Me, jotka emme halua satunnaisella ravintolakäynnillämme jumittua kuuntelemaan tiernapoikia tai ahdistumaan Tapani Kansan viidettäkymmenettä joululevyä mainostavista televisiomainoksista voisimme ihan rauhassa masentua koko alkutalven ja itsenäisyyspäivän jälkeen syödä kotona katsellen televisiostamme vain YLE:n kanavia.

Siis jumalauta. Vastaava laki säädettiin ilotulitteista aiheutuvalle melusaasteellekkin. Mikä helvetti niissä tonttulauluissa on jotenkin parempaa?

***