Visukinttu

Lauantai-illaksi suunniteltu meno sitten peruuntui ja nyt on suunnitelmat taas auki. Mitäköhän sitä illaksi miettisi? Kotiteatterin voisi vihdoin värkätä taas paikalleen ja pitää rauhallinen leffa-ilta? Tai jotain ihan muuta.

***

Nyt tuli sitten taas käytyä operoitavana, kun viime kerrasta onkin jo aikaa yli vuosi. Niin se aika vain rientää - muistan silloin ajatelleeni, että pitää tuo toinenkin käydä hoitamassa mahdollisimman nopeasti kun siinä samalla ei tullut mieleen. Tyhmä minä. Olisi päässyt yhdellä tikinpoistokerralla, joka on paljon mukavampi ajatus, kuin käydä revityttämässä nuo uudestaan ensi viikolla.

Näin vanhoilla päivillä tulee joskus ajateltua, että joko kipukynnys on noussut tai puudutusaineet tehostuneet. Enää ei tee lainkaan niin kipeää asiat kuin mitä ne tekivät - esimerkiksi penskana. Nykyään isketään hammaslääkärissäkin puudutusta aina mitä pienimmistä asioista, silloin kun minä olin nuori, ei puudutusainetta aina laitettu edes hammasta vedettäessä. Jos laitettiin, niin silloinkin varmaan jotain pseudo-suolaliuosta, koska senkin jälkeen se sattui aivan perkeleellisesti.

Niin ja ei siitä nyt niin kauaa ole, kuin kenties kuvittelette. Se oli sitä kultaista 80-lukua.

Silmäkulmaa kutittaa. Yksityislääkäriaseman kiva täti sanoi, ettei tuohon mitään arpea jää, mutta se voisi olla jopa kaunistus. Voisi sitten joskus elvistellä sillä viisi milliä pitkällä arvella, että jälki tuli baaritappelussa, kun joku löi pullolla. Tai painiessa sirkuskarhun kanssa.

***

Koska tämä sama video on jo Just Sopivastissa ja Naamioissa, niin laitan tämän vielä tännekin. Ihan vaan, jotta tästä videosta tulee kaikkein eniten levinnyt Youtuben video suomalaissa blogeissa. Eli siitä vaan sitten kaikki tekemään samaa. Videohan on ihan hauska.

***

Jaahas. Nyt on sitten ämpeekolmosten lisäksi syytä poistaa nurkista myös kukkaruukut, ennenkuin poliisisetä tulee ja vie pois.

[Helsingin Sanomat]

***

Heräsin tunti sitten puhelinsoittoon auton huollosta, josta sanottiin Pökötin valmistuvan tänään. Kuulemma enää puhdistusta ja katsastusnäyttöä vailla. Epäilivät penteleet, ettei auto menisi välttämättä katsastuksesta läpi jarrujen ruosteen (joka on mallin tyyppiominaisuus) vuoksi. Kiva herätä aamuun, jossa joku sanoo tarvitsevansa 250 euroa ylimääräistä asian varmistamiseksi. Käskin jatkaa ihan suunnitellun kaavan mukaisesti kun on sitä ennenkin pelattu uhkapeliä. Normaalisti laskeskelisin mahdollisuuksien olevan suhteellisen fifty-sixty, mutta viime aikoina ei ole oikein ollut onni myötä - niin tässä on nyt ehkä 90% mahdollisuudet siihen, että uudelleenkatsastus on edessä. Ja helvetisti vaivaa. Aionko silti tehdä jarruille jotain? En. Jos se nyt ei mene läpi, niin menen kaahaamaan & jarruttelemaan vähäksi aikaa ja toivon, että suurimmat ruosteet putoilevat pois.

Nyt istuskelen vieläkin sängyssä läppärin kanssa ja mietin, kannattaisikohan jo nousta ylös. Lattia tuntuu kuitenkin edelleen kylmältä.

Joo. Tuntui. Jatkan surffausta.

[lisäys: Pökötti on muuten myynnissä, jos jotakuta kiinnostaa]

***

Jos lukijoissa on joku intohimoinen hevosharrastaja, niin selittäkää minulle, miksi ihmeessä uroshevosilta runkataan ensin kermat pihalle ja sitten istutetaan ne tammoihin. Okei, yhdestä kerrasta riittää näin neljälle tammalle, mutta ei kai nyt hevosten kohdalla puhuta jumaliste mistään olympiadin palautumisajasta?

Eikö siinä luonnollisella tavalla riitäkään vain lasillinen vettä ja viisiminuuttinen hengähdystauko, niin nalli on taas ladattuna?

***

Päätin tänään aloittaa viimeisen asunnossani olevan komeron muuttamisen järkevään käyttöön. Tähän mennessä se on toiminut lähinnä romuvarastona, nyt olisi tarkoitus muuntaa se kunnon vaatekaapiksi.

Muuten koko homma olisi ollut ihan helppo nakki, mutta asunnon entinen omistaja oli asentanut komeroon sellaisen elfa-korin. Sen purkaminen ei ollutkaan kovin helppo nakki. Ensin kuvittelin, että senhän vaan voi vetää ulos komerosta, kunhan ensin tyhjentää korit ja muut komerossa olevat tavarat pois tieltä.

No way.

Tottakai komero oli käytännössä rakennettu sen perhanan häkkyrän ympärille ja sitä ei ehjänä sieltä ulos saanut. Se perkeleen 80-luvulta peräisin oleva himmeli on valmistajansa mukaan tehty helposti purettavaksi, mutta nyt sitä ei olisi saatu tiiviimmin kasaan edes hitsaamalla. Lopulta homma selvisi ihan vanhanaikaisella tavalla, eli timpurinvasaralla hakkaamalla. Kuka sanoi, ettei väkivalta ratkaise asioita?

Pieni sivutarina siinä on tietenkin se, että sellainen puolitoistametrinen häkkyrä ei ole hirvittävän hiljainen purettava. Jokainen vasaranisku sai sen soimaan kuin helvetin symbaalit ja takuuvarmasti useammassakin naapurissa, niin seinän kuin lattiankin takana ihmeteltiin, että mitä hemmettiä meikäläinen oikein tekee.

Nyt se on kuitenkin purettu ja kaapin rakentaminen alkaa. Jos vaikka saisin vihdoin makuuhuoneessani olevan tilapäisvaatetelineen pois käytöstä.

***

Näin se vain on, että viikonloput alkavat taas olemaan ajankäytön kulta-aikaa. Tänäkään viikonloppuna en ole tehnyt vielä tuntiakaan töitä tai siihen viittaavaa toimenpidettä. Sitävastoin olen ostanut 1920-luvulta peräisin olevan pullokorin, kuvannut pihakasveja mitä kummallisemmista kuvakulmista, saanut pakit, syönyt hyvin sisäfilettä, juhlinut Oxfordiin lähtevän tytöntyllerön läksiäisiä. Enkä edes tässä järjestyksessä.

Kaikesta tuosta olen saanut ihan hyviä kuvia, joita en tässä julkaise. Ai miksi? No kun en vain jaksa kaivaa kameran muistikortinlukijaa esille jostain.

Odotelkaa siis rauhassa jonnekin lähitulevaisuuteen.

Lopuksi on kuitenkin sanottava yksi asia:
Ystävät ovat äärettömän ihana asia.

***

...no ainakin aivokuollut. Äsken muutenvain töitä tehdessäni aivoissa välähti taustalla soivan biisin kohdalla, että "hei, mä olen tän kuullut aiemminkin". Tuttu biisi siis, joten piti oikein tarkistaa, mikä se oli.

Sehän oli Lordin "Hard Rock Hallelujah".

***

Huomenna tulee täyteen viisi viikkoa aktiivista liikuntaa. Aloituspäivänä tuli nopeasti todettua se, kuinka rapakunnossa olenkaan.

Muutoksiakin on tässä näkynyt. Liikunnan pääasiassa keskittyessä yläkropan lihaksiin ja yleiskunnon parantamiseen, on käsilihakset alkaneet olemaan vähän timmimmässä kunnossa kuin ennen. Vatsalihasten toiminnassa on ihan selvää muutosta kun nahan alla alkaa olla jotain kovampaakin kamaa kuin ilmavaivat ja vatsamakkarat (jotka nekin ovat vähentyneet). Mutta... theres still a lot of work to be done.

Sinällään ihmeellistä, että ensimmäisen viikon aikana paino putosi sen pari kiloa, mutta sen jälkeen se on pysynyt täsmälleen samana koko ajan. Ja liikunnan lisääminen muka laihduttaa. Paskanmarjat.

Suurin muutos on tapahtunut ihan kevyesti yleisessä jaksamisessa. Jos jotenkin matemaattisesti voisi mitata kunnon kasvamista, niin se on kai jokseenkin kuusinkertaistunut? Ensimmäisellä kerralla crosstrainerissa meni viisi minuuttia ja olo oli täysin puhki - nyt siinä menee 20 minuuttia tuplasti kovemmilla asetuksilla ja päälle vielä toiset 20 minuuttia juoksumatolla. Käytännössä tämä näkyy siinä, että kuudenteen kerrokseen portaita kävellessä ei ala puuskuttamaan, pidemmänkin kävelymatkan jaksaa hidastelematta ja ylipäätään energiaa tuntuu riittävän paremmin.

Ai niin. Ja ruuansulatus on vilkastunut. Positiivista sekin.

***

Hyvä esimerkki siitä, miksi olen koiraihmisiä.

***

Mikähän siinä on, että vaikka kuinka olisi edellisenä yönä jäänyt nukkuminen vähiin, niin en vain yksinkertaisesti pysty nukahtamaan ennen "normaaliaikaa". Sitä voi mennä sänkyyn, mutta siinä tulee sitten pyöriskeltyä, kunnes nukkumatti suvaitsee saapua sovittuun aikaan.

Tosin, vaikka väsymys ei ole tänään voittanut, niin aivotoiminta on melko heikkoa. Eräästä keskustelua sivukorvalta seuratessani mieleen piti tulla sana "Lumikki", niin tulikin "Tuhkakuppi". Yritä siinä sitten ajatella, kun ajatuksetkin kärsivät tarkkaavaisuushäiriöstä.

***

Ai että teillä oli mukava sunnuntai? No kiva kuulla. Mitäs minä sitten sunnuntaina tein? No nukuin pitkään, katsoin Simpsonit pizzan kanssa ja lähdin sitten töihin.

Ja sillä tiellä olen edelleen. Kello lähenee kahta yöllä ja varmaan menee vielä tunti. Ehkä.

Vähän alkaa väsyttämään jo. Onneksi nukuin aamulla varastoon.

Siitä huolimatta sitä toivoisi tosi paljon, että nyt menneenä viikonloppuna olisi tehnyt jotain kivaa. Siis muutakin kuin viettänyt ihan mukiinmenevän lauantai-illan naapureiden kanssa.

***

Ei vittu, että väsyttää olla aina joku perkeleen heittopussi. Ai joo, eihän minulla ole mitään väliä, kun vaan olen olemassa ihan muiden iloksi, jos niin sattuu jotakuta hontsittamaan paremman tekemisen puutteessa.

Feminiini luonnehavainto: Onneksi voi aina tuhlata rahaa kenkiin olon parantamiseksi.

***

...ja se tekee sitä myös Yleisradion puolelta.

Juuri ennen nukkumaanmenoa verkkokalvoille iski televisiosta (TV2) Musiikki-TV -niminen ohjelma. Kyseessä on ihan helmi ohjelma niille, jotka ovat eläneet musiikkivideoiden kovimman buumin, puhumattakaan muusta kasarielämän populaarikulttuurista.

Nyt esitetyssä osassa on mm. KITT-auton haastattelu ja Mikko Alatalo haastattelemassa Hurriganesia vuonna 1974, jossa Remu Aaltonen vastailee toimittaja Alatalon kysymyksiin lähinnä yksitavuisilla vastauksilla.

Ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen juttu. Nettisivuilta löytyy ohjelmista nähtävästi 7-päivän ajan videotkin.

Lisäys: nyt katsoin tuon ohjelman loppuun ja totesin, että "Birgitta" -nimellä esiintyvä "tähti" vuodelta 1981 antaa ihan uutta toivoa nykyajan Idoleiden ja Karaokekuningattarien maailmaan. Tsekatkaa itse. Oikeasti.

Myös Shrike huomasi saman asian!

***

Kaksi päivää on ollut aikaa kirjoittaa yksi pieni kahden sivun artikkeli. Arvatkaa vaan, olenko ehtinyt. Ajankäytön kurimus tarkoittaa sitä, että vaikka vapaa-aikaa on (esimerkiksi bloggaamiseen), niin sitä ei millään riitä töiden tekemiseen, koska ilman tällaisiakin pikkuprojekteja vuorokaudesta menee sellaiset pyöreät 12 tuntia niiden tekemiseen.

Kirjoittaminen on ihan samanlaista, teki mitä tekstiä tahansa, mutta on siinäkin eroja.

***

Olen törmännyt taas viime aikoina varsin harvinaiseen ja myös typerään ongelmaan. Minulla on liikaa rahaa.

Ei, enkä tarkoita sitä, että olisin liian rikas tai ylipäätään rahavarat alkaisivat etsimään turhia tapoja tuhlata sitä, vaan sitä, että käteistä rahaa on vain kertynyt nurkkiin. Eräänlaiseksi ongelmaksi tämä muodostuu kahden ominaisuuden yhdistelmällä. Ensinnäkin, olen erittäin vahvasti muovirahan käyttäjä ja käytän käteistä vain pakon edessä. Ja sillehän ei nykyaikana juuri pakkoa ole (paitsi alakerran kiinalaisessa lounasravintolassa). Toisekseen, olen myös laiska, joten en taskuihin kertyneelle rahalle tee juuri muuta kuin heitän ne taskujensiivouksen yhteydessä säästölippaan virkaa täyttävään laajasuiseen viinipulloon.

Myin äsken huuto.netissä kauppaamani vanhat vaelluskengät ja ajattelin laittaa niistä saamani 25 euroa samaiseen pulloon. Ei enää mahtunut.

Piti siis tehdä inventaario. Seteleitä löytyi 505 euroa ja kolme lounasseteliä á 6,80. Siihen sitten vielä kolikot päälle, niin vanhasta kokemuksesta veikkaisin sen olevan n. 800 euron yhteisluokkaa. Pullossa. Jumalauta. Vanhassa rahassa melkein viisi tonnia. Tyhjänpanttina.

Joskus sitä voisi vain aktivoitua hieman ja viedä rahat välillä pankkiin. Typerintä siinä on se, että sen vieminen nykyaikana varmaan maksaa jotain. Ehkä siksi parempi vaihtoehto olisi vaan keksiä jotain kivaa ja käydä ostamassa se itselleen.

***

Ei sitä ihan heti uskonut, kuinka pitkään tätä krapulapäivää kestää. Jossain vaiheessa tuntui paljon paremmalta, mutta näin iltaa kohden tullessa päänsärky kasvoi kasvamistaan.

Sitä oikeasti särkee. Au.

Ikinä ei enää alkoholia.

***

Ay caramba! Olen tehnyt känäbloggauksen!

***

Jee. Aamulla kerron tarkemmin tästä olotilasta, mikä nyt ruumistani vallitsee. '

Alkoholilla on vaikutusta asiaan.

***

Istuin autossa kotiin ajettuani kai parin minuutin ajan ja kuuntelin, kun sade ropisi auton kattoon. Katselin ikkunaa pitkin valuvia pisaroita ja Helsinginkadulla ajavia paloautoja. Havahduin ajatelmista vasta kun auton ohi juoksi äitiään huutava pikkupoika.

Syksyn ensimmäiset sadepäivät saavat mielen aina vähän apeaksi. Vuodenaika, jonka suurin fani en ole, kesä - on jo lopuillaan ja lähtölaskenta talveen alkaa. Muutama kuukausi, vuoden syklissä vain silmänräpäys, kun taivaalta tulee taas lunta, iltaisin on pimeää ja kaikki kengät sukkia myöten ovat märkiä.

Ehkä tätäkin oloa helpottaisi jos jaksaisin/osaisin olla aktiivisempi järjestämään sosiaalista elämää muutenkin kuin viikonloppuisin. Ehkä teen vain liikaa töitä, jotka tulevat mukana kotiin asti.

Illalla tulee Fahrenheit 451. Loistava elokuva, jonka olen nähnyt viimeksi lapsena.

***

On taas ollut melko aktiivinen päivä, johon tavallisuudesta poiketen (hurraa!) ei liity juurikaan töitä.

Aamupäivällä lähdin Anun kanssa ostoksille "ostamaan sohvaa", kuten pari kertaa aiemmin tänä kesänä. Molemmilla aikaisemmilla kerroilla sohvan ostaminen on tosin jäänyt haaveeksi ja aika on kulunut ihan muissa aktiviteeteissa kuin rahan tuhlaamisessa huonekaluihin. Tällä kertaa tosin Askon -20% alennuskampanja teki aiheesta konkreettisesti akuutimman ja visa vinkui parin tonnin verran. Rahaahan se vain on.

Olohuoneeseen, joka tähän mennessä on ollut melko sinisävyinen tulee nyt vähän massiivisempi, harmaa sohva. Omalle silmälle se hakkaa kuin saippualla täytetty sukka, mutta pitää tuoda vähän uusia värejä (no onko harmaa nyt edes väri) palettiin. Alkoikin tämä sinisävyisyys vähän häiritsemään.

Ilta menikin sitten äijämeiningissä leikkien. Ja on muuten kipeitä kohtia kropassa. Monta.

***

Yksi maailmankaikkeuden omituisimpia laitteita cross-trainerin lisäksi on kyllä ehdottomasti epilaattori. Sehän on se kovin partakoneelta näyttävä vimpain, joka nykii kauneustietoisten naisten iholta kaikenlaiset ikävät karvat pois juurineen. Ajatteleville nykyihmisille laite siis edustaa konkreettista esinettä nykyajan ihmisen pyrkimyksistä tehdä kaikkiin mahdollisin tarpeisiin oma kone.

Joillekkin miehille se taas edustaa mahdollisuutta kokeilla taas jotain kivuliasta.

Tuli ihan mieleen reilusti yli kymmenen vuoden takainen joulu, kun vanhempani olivat juuri ennen joulua tulleet venäjältä ja tottakai älynneet olla tarkan markan matkailijoita ja samalla ostelleet joululahjoja. Mukaan oli tietysti tarttunut kunnon hormonipartaa kasvattavalle isin pikkupojalle lahjaksi partakone. Eikä kyseessä ollut mikä tahansa raaseri, vaan neuvostoajan kopio Philipsin partakoneesta. Mikä Minsk nyt se olikaan tuotemerkiltään.

Kyseistä konetta tuli tietenkin kokeiltua jo jouluiltana ja kieltämättä kokeilussa oli pientä shokkivaikutusta kun tuli huomattua, että Minsk ei leikannut yhtään partakarvaa. Se nyppi ne.

Monta vuotta elin siinä uskossa, että vanhempani olivat ostaneet minulle partakoneen, joka ei vaan aitovenäläiseen tapaan oikein toiminut odotetusti - tai ainakaan länsimaisten standardien mukaisesti. Mutta kyseessä taisikin vain olla epilaattori.

Elämä opettaa.

***

Taas jääkaapissa lojuu puoli litraa vähän kulahtanutta maitoa. Monta päivää on pitänyt tehdä jo lettuja siitä, mutta olen unohtanut ostaa munia.

Aye. Ehkä tiistaina.

***

Neloselta tulee parhaillaan Discoveryn dokumentti Julius Caesarin murhasta ja siinä kerrottiin Caesarin alkavasta poliittisesta urasta:

Hän oli yhtä riskialtis skandaaleille kuin Clinton - paitsi että Roomassa seksi ei ollut rikos.

Aika hyvin sanottu.

***

Yritän ymmärtää, että miten saisin aivoni taas palautumaan normaalitilaan. Pää on täysin nollatilassa ja kaipaisi kai lähinnä sähköiskua, shokkia joka starttaisi ajattelun taas toimintaan.

Ja miksi näin? Johtunee siitä, että aamulla koin herätyksen klo 05.30 aamulla, noin neljän tunnin nukkumisen jälkeen. Ihan miellyttävää oli kuitenkin herätä hiljaiseen aamuun, vaikka tiesi seuraavan 12 tunnin olevan varsin tappotahtia.

Kun olin sitten saanut kaikki tavarat kantoon (ripustin itseeni vain viisi erilaista kassia/laukkua ja kaksi kamerajalustaa), ahtauduin hissiin. Oli mukava myös huomata, että alakerran virolaisella tytöntylleröllä oli bileet menneet pitkäksi. Naapurikansan edustajia kun hiippaili sievässä laitamyötäisessä kadun puolellakin.

Mutta. Tämä on Kallio.

Teki silti mieli ajaa yli.

***