Visukinttu

Tarkoitus oli tällä viikolla viedä laivaa uimaan syvemmillekkin vesille, mutta tällä hetkellä yleinen ajatustaso liikkuu paljon vakavammissa vesissä. Tästä syystä päädyimme maanantaikutosessa tälläkertaa menneiden ihmissuhteiden syövereihin.

1. Kuka oli ensirakkautesi?
Joskus viisivuotiaana muistelen nähneeni unia alakerrassa asuneesta tytöstä (~15 v.). Teini-iässä erilaisia ihastuksia oli useampia. Jotkut voimakkaampia, jotkut ei. Varsinainen todellinen ensirakkaus oli sitten lyhyeksi jäänyt suhde ollessani 21 vuotias.

2. Entä mikä suhde on mennyt pahiten karille ja miksi?
Edellämainittu ensirakkaus. Varsin ruusuisen lupaavasti alkanut paketti karahti kivelle alle puoli vuotta ensitapaamisen jälkeen siihen, että toinen osapuoli päätti tutkia aidan takana olevaa vihreämpääkin nurmea.

3. Oletko koskaan asunut naisen kanssa?
Kyllä. Äitini. (vastaus siis: en ole vakituisesti)

4. Mikä on hienoin yksittäinen teko, mitä vuoksesi on tehty suhteen aikana?
Ehdottomasti se kun tein yhteen aikaan melkoisen stressaavaa työtä iltaisin ja tyttö tuli työpaikalleni yllättäen seuraksi. Punaviiniä, pikkusyötävää ja pikkuhauskaa.

5. Mikä on taas hienointa, mitä itse olet tehnyt parille suhteessa?
Vaikea sanoa. Yllätysmatka tai illallinen rantakallioilla? Itsetehty runokirja?

6. Mikä on suhteen sudenkuoppa?
Oma elämä - tai sen puute. Molemmilla osapuolilla pitäisi olla omakin elämä omine ystävineen. On kieltämättä kivaa tuntea se kutina ja pienoinen ikävä koko ajan, mutta jotain rajaa sentään. Välillä pitää päästä irti ihan vain "jätkien kanssa".

Lopuksi vielä täysin asiaan kuulumaton linkki.

***

Kuddi sai päähänsä yhteisöllisen kirppiksen, johon on pakko roudata paitsi vanhat VHS-leffat (0.50e/kpl - anyone?), myös kaikki turha kama kellarikomerosta.

Nähtäväksi tosin jää, että miten kyseinen viikonloppu tulee lutviutumaan. Samalle viikonlopulle kun kuuluu myös vuosittainen työmatka Baijerin perukoille.

***

Heräsin juuri ja tekisi mieli lähteä aamiaiselle ulos. Lähiseudun vakioseuralaiset tuntuvat olevan kaikki vähän kunnossa jos toisessa joten taidan päätyä kotiin tilattuun pizzaan. Nyt ei oikein jaksaisi alkaa edes itse tekemään moista.

Eilinen oli ihan mukava tapaus. Valitettavan lyhyt vain. Olisi kai pitänyt tehdä kissimirrimäisempi booli. Puoli litraa vodkaa, litra spriteä, litra hedelmämehua ja pullollinen viiniä ei ilmeisesti ole joka makuun (tai päähän) sopivaa.

Johtuen lähinnä viimeisestä merkinnästäni nyt on vähän outo olo kirjoittaa tänne. Aivankuin kaiken muun kirjoittaminen olisi vähän väärin - varsinkin jos pitkästä aikaa olisi jotain hyvää sanottavaa.

***

Olin tälle perjantaille tyhjentänyt kalenterin totaalisesti, jättäen aikaa vain flunssasta toipumiselle ja Jullen kanssa vietettävälle pienelle leffa-illalle. Puoli tuntia ennen Jullen saapumista puhelin soi ja luurista kuului faijan ääni. Isoäitini on kuollut.

Jälleen kerran näitä kliseenomaisia tarinoita sanomattomista tunteista ja toteuttamattomista osoituksista. Huonoa omaatuntoa siitä, että viimeinen kerta jäi viimeiseksi jo aivan liian kauan sitten ja että en ehkä ollut kaikkein paras mahdollinen lapsenlapsi mitä olisin voinut olla.

Päässä vilistelee satunnaisia muistoja vuosien varrelta. Niitä sellaisia, mihin liittyy paljon hyviä asioita. Äitini lapsuuden kotitalon peräkammarissa ollutta pehmokanaa, jonka sisällä oli aina karkkia kun lapsenlapset tulivat käymään. Sitä, kun mummoni varovaisenakin kuskina rikkoi kaikkia liikennesääntöjä kun kävi hakemassa talolta sinne unohtuneen paketin ennenkuin junamme lähti takaisin kotiin. Mummon vanha, sympaattinen pompannappi. Tapa syödä kaikkea omituista karjalaista ruokaa, jonka lihapitoisuus ylittää sata prosenttia. Elämäni ensimmäiset vuodet mummolassa - silloin kun se oli vielä oikea maatila eläimineen kaikkineen.

Kun heijastan omaa elämääni isoäitini elämään, en näe siinä samanlaista yhteneväisyyttä kuin isoisäni kanssa. Isoisäni, opetti konkreettisia asioita, kun isoäitini oli vain vahva auktoriteetti. Se, joka lopuksi teki pohjimmiltaan päätökset ja jonka päätäntävallan alta äitini sisarustensa kanssa pyrki aikanaan itsenäistymään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että isoäitini olisi koskaan lakannut olemasta minulle isoäiti.

Vielä 20 minuuttia sitten ajattelin kirjoittaa aiheesta vähän tänne blogiinkin, mutta kun kaivelin mummin kuvan esille, niin ajatuksiin tuli varsin voimakas katkos. Ehkä minä en halua jakaa mummiani kenekään muun kanssa.

Ehkä kuitenkin näin on parempi. Kaikin puolin.

Hyvästi Mummi.

***

Korvillekkin jotain.

***

Eilen pään täyttyminen alkoi tuoda epätoivoisia ajatuksia eteen ja kaivoin muistilokeroiden kätköistä ammoin kuulemani "varman" tavan helpottaa/parantaa flunssaa. Hunajan ja valkosipulin sekoitus. Kaapista löytyi yllättäen pieni määrä hunajaa sekä pari valkosipulia. Ei muuta kuin sekaisin vain ja syömään. Kymmenisen lusikallista sitä pystyi vetämään. Sen jälkeen kaiken jäljelläolevan järjen ääni sanoi stop ja käski lopettamaan.

Mutta se auttoi. Sen jälkeen olo oli niin paha, että flunssan oireet tuntuivat lähinnä sivuvaikutuksilta. Ja minä sentään pidän valkosipulista.

Tänään päätin lähestyä keittiötä uudestaan. Keitin teetä, nostin sen keittölevyltä sen hautumaan, tein lämpimiä voileipiä ja muistin samalla, miksi ei kannattaisi totuttautua käyttämään uunia lisäpöytänä. Käräytin meetwurstipaketin unohtamalla sen hetkeksi vielä kuumalle keittolevylle.

***

Pää täynnä kaikkea ei-niin-kivaa -ainetta. Ylipainetta tuntuu kertyvän välillä muustakin kuin tavanomaisesta kusipäisyydestä. Urgh. Taantumus cro-magnonin tasolle tuntuu hyvinkin validilta vaihtoehdolta. Kaikkia paikkoja särkee. Ahdistaa. Punoittaa. Ruoka ei maistu. On silti nälkä.

Vittumaista kun ei saa töitä tehtyä.

***

Joskus on vähän vaikea ymmärtää sitä, että kun olin nassikka, niin faijani oli yhtä vanha kuin minä nyt. En minä tässä iässä mitään perhettä pystyisi pitämään kasassa. Tai tuomaan elantoa mihinkään yhteiseen ruokapöytään. Tai jotain. Mennä humputtelisin vain kaikkialla muualla. Ehkä.

Tai sitten en. Kuka tietää. Tätä elämää elän nyt, perhe-elämää sitten ehkä vähän myöhemmin.

Jokatapauksessa olen joskus ollut vähän häpeissäni siitä, että minulla ylipäätään on isä. Kaikillahan meillä on, mutta en nyt tarkoitakaan biologista isää (joka hän oletettavasti minulle on myöskin - ainakin äitee niin väittää). Isyys on ihan jotain muuta kuin parin sekunnin hurmion jälkiseuraukset.

Meillä elettiin lapsuudessa köyhyysrajan alapuolella. Rahasta oli tiukkaa. Faija teki töitä niin paljon kuin vain sai. Valtion hommissa leipä ei kovin leveä ollut, mutta vuorokaudessa oli enemmänkin tunteja. Vapaapäivät pyhitettiin perheelle, vaikka niitäkään ei montaa ollut. Autokin oli pakko olla ihan käytännön syistä, mutta sekin oli halvin mahdollinen ropponen.

Aika kulki ja kaikki vähä mikä säästöön jäi, sijoitettiin eteenpäin. Sijoituksia ei jääty odottelemaan, vaan niiden eteen tehtiin myös töitä. Kymmenvuotiaana olin perheessä, joka oli nähnyt maailmaa, elänyt varsin rapistuneissa taloissa, mutta lopulta saanut keskiluokkaisen aseman statussymbolin. Oman ison talon. Ajan myötä tuli yritys, tuli toinenkin. Pihaan ilmestyi lisää keskiluokkaisuutta autojen ja nelipyöräisten harrastevälineiden muodossa. Rahasta ei ollut enää niin tiukkaa. Teini-iässä sain jo omaakin rahaa käytettäväksi "mihin haluan". Faija edelleen teki töitä, mutta nyt aikaa oli paljon enemmänkin. Yhteisiin harrastuksiin ja kahdenkeskeiseen joutenoloon. Opetuksiin luonnossa - merellä ja rantakallioilla.

Marinadi kertoili isältään saamista opetuksista ja kovasti sai kaivettua omistakin muistilokeroistani niitä asioita mitä tuli opittua.

- mies voi syödä sanansa vain kerran ja sen jälkeen hän on lopun ikäänsä valehtelija

- ei ole väärin tuntea ennakkoasenteita, mutta on väärin olla muuttamatta niitä jos ne osoittautuvat vääriksi

- väkivallalle on aina oltava oikeutus

- hauskaa saa pitää, mutta vastuu on aina kannettava

- älä ikinä aloita mitään, mitä et ole valmis viemään loppuun asti

- märät rantakalliot ovat aina liukkaita

- sytytä nuotio kuusen alaoksilla

- työ ennen huvia

- mene aikaisin naimisiin, niin saat ilmaisen työntekijän

Viimeisen se sanoi varmaan ihan hupimielessä. Mutta toisaalta ihan hyvin se ohje sillä toimi...

***

Univelka on sitten loistava asia. Viikon intensiivinen työnteko kolme tuntia yössä nukkuen vetää piippuun tavallisenkin taatelintallaajan, puhumattakaan siitä, että kurkku on aamuisin siinä kunnossa, että olen varmasti tulossa kipeäksi. No can do. Pakko painaa.

Tosin viime yönä sain nukuttua ihan hyvin. Unitarvetta olisi ollut varmaan 12 tunnille, mutta kuuppaan oli kertynyt seitsemän tuntia, ennenkuin taas joku herätti puhelinsoitolla ylös.

Ongelmia, ongelmia. Jarkko korjaa.

Minäpä minä.

***

Koska Marika "Fingerass" Fingerroos pyörittää netissä omaa seksipalstaansa, niin tottakai Visukintunkin on noudatettava tämän hetken kuuminta teemaa ja käsiteltävä maanantaikutosessaan seksiä. Uskokaa silti minua, tämä on vain ohimenevä muoti-ilmiö. Pari kuukautta, niin kukaan internetissä ei enää keskustele seksistä.

1. Toivotko naisen nielevän ja antavan tarvittaessa b-rappua?
Suuseksi on kaikin puolin aina jees. Luuletteko, että välitän siinä vaiheessa, vaikka nainen kurluttaisi? Mitä tulee takaportin hommiin, niin se on jokaisen oma valinta. Itse olen ollut varsin tyytyväinen ollut julkisivunkin puolella.

2. Mihin itse vedät rajan?
Jotkut asiat ovat olleet kohdatessa hiukan omituisia, jota "tuntemattoman" kanssa ei olisi voinut kokeilla. Kun kuitenkin osaa luottaa toiseen ja suhtautuu avoimesti asiaan, huomaa taas siirtäneensä rajaa hiukan kauemmaksi. Eli vastaus: rajat tiedän vasta sitten, kun ne ylitän.

3. Onko lesboseksi kiihoittavaa?
Ei. Enää. Ne jotka tuntevat minut tarpeeksi hyvin, tietävät myös miksi.

4. Omituisin nuoruuden kokemus/kokeilu??
Pakko sanoa, että erään kesäisen viikonlopun yö, jossa vaihtoehto B, eli mökin pihalla kroketin pelaaminen jäi toteutumatta koska pelaajia olisi ollut enemmän kuin krokettisetissä mailoja (4).

5. Onko sinulla fetissiä?
On, mutta ne eivät ole kovinkaan voimakkaita. Stilettikorot ovat yksi niistä.

6. Milloin seuraavaksi?
Heti kun vain mahdollista?

Kiitokset kysymyksistä Hiiliprinsessalle.

***

Tiedätte sen fiiliksen, kun on vain yksinkertaisen paska fiilis. Ei kaipaisi oikeastaan ketään puhumaan asiasta. Haluaa vain, että olisi joku jonka voisi painaa itseään vasten ja vain olla hiljaa.

Nyt tuntuu jo paremmalta. Kiitos.

***

Hirvittävän yksinkertaiset asiat saavat joskus uutta merkitystä. Tuon ranteessa puristavan nahkanyörin olen joskus ajatellut hetken mielijohteesta leikata irti ja heittää pois, mutta sitä en ole tehnyt, koska alunperin päätin sen olevan siinä niin kauan, kuin mihin sen oma vahvuus riittää. Vaikka se kuinka rispaantuisi, pysyisi se ranteessani kunnes se itse päättää putoavansa pois.

Äsken suihkussa veden alla päätin sen saavan uuden merkityksen. Vain yhdestä syystä leikkaan sen itse pois.

Koskaan ennen en ole näin voimakkaasti toivonut sen pysyvän ranteessani.

***

Koko illan on päässä pyörinyt pääosin vain yksi asia. Ajatukset harhailee välillä työasioihinkin, mutta ne ei tuo kuin hetkellisesti helpotusta koko ajan patoutuvaan ahdistukseen siitä, että ei oikeasti ole mitään sanottavaa tai tehtävää.

Välillä tuntuu siltä, että niistä ajoista kun olin viisivuotias, on vain muutama hassu hetki. Välähdyksiä sieltä ja täältä. Kesä kevään perään. Aina vain uudestaan ja tarkoituksella rakennettuja pilvilinnoja menneisyyden opeista tulevaisuuden toiveisiin.

Ei sen tällaista pitänyt olla.

***

Vuonna 1998 syyskuussa kävelin Stockmannilla olevan pikasuutarin ohi ja päätin käydä teettämässä lisäavaimia vastahankitun asuntoni oveen. Avaimia odotellessa katselin tietysti ympärilleni ja huomasin telineessä roikkuvan myytävänä olevia nahkanyörejä. Hetken heräteostoksena ostin yhden ja päätin laittaa sen ranteeseeni niin kauaksi aikaa, kun se itsekseen katkeaa ja putoaa pois.

Nyt kuusi vuotta myöhemmin se on edelleen paikallaan. Kovasti se välillä varsinkin suihkun jälkeen kuivuessa tuppaa kiristämään, mutta muistuttaapahan ainakin olemassaolostaan. Muutaman kerran on tullut mieleen, josko sitä vähän leikkaisi ja höllentäisi, mutta sehän olisi jo melkein samaa kun sen ottaisi samantien pois, eikö vain? Pitäähän elämässä jotain pitkäjänteistäkin olla.

Paras ystäväni sairastaa todennäköisesti syöpää. Sen rinnalla kaikki tuntuu niin paljon pienemmältä.

***

Viimeisen vuorokauden aikana olen huomannut seuraavaa:

-Viikin pellot ovat aika kauniit tähän aikaan vuodesta

-Ihannenaiseni pituus on 165-173 cm.

-Joitakin ihmisiä ei vain tarvitse nähdä, mutta heistä voi silti pitää.

-Joulupaperi käy myös hyllypaperista.

-Kotona pitäisi olla aina tarpeeksi varahehkulamppuja ja AA-paristoja.

-Amerikkalaisissa poliisisarjoissa/elokuvissa on aina poliisi jolla on näkyvä sänki jo iltapäivästä.

-Tänä keväänä aion ostaa ainakin yhdet uudet aurinkolasit.

-Auto pitäisi siivota.

-Sunnuntaiksi pitäisi löytää työntekijä.

-Visukintun kävijäennätys ylittyi viidellä kävijällä.

***

Lueskelin illalla tapani mukaan hiukan töitä sivuavia aiheita ja törmäsin erääseen tapaukseen 1980-luvulta, jonka yhteydessä kerrottiin eräästä Libanonissa sattuneesta tapahtumaketjusta. Paikallisen militanttiryhmittymän eräs osa oli sinänsä onnistuneesti suorittanut terroristi-iskuja länsimaisia kohteita vastaan, ottanut panttivankeja ja sitä normaalia arkirutiinia, mitä sielläpäin maailmaa oli tapana silloin (ja nykyäänkin osaksi) suorittaa.

Joku valopää kuitenkin sai älynväläyksen, että samoja toimia voitaisiin käyttää myös neuvostoliittolaisia kohtaan ja pian ryhmittymä kaappasi neljä neuvostoliittolaista diplomaattia. Siinä missä länsimailla oli suhteellisen sivistynyt tapa neuvotella jopa tavallisten kansalaisten vapauttamisesta, idästä tulikin paikalle KGB:n agenttiryhmä, joka lähetti sieppaajille ensimmäisenä viestinä erään ryhmittymän jäsenen lähisukulaisen kurkku auki leikattuna. Muutamaa päivää myöhemmin tuli toinen reklamaatio diplomaattien kaappaamisestai erään järjestön päällikön pojan irtileikatun korvan muodossa.

Pian tämän jälkeen diplomaatit vapautettiin, joista yksi tosin oli kuollut. Pointti kuitenkin on, että sen jälkeen neuvostoliittolaisia diplomaatteja ei koskaan kaapattu - ainakaan siinä maailmankolkassa.

Olen itse pitkälti sillä kannalla, että voimankäyttö melko moraalittomallakin tavalla on tietyissä tilanteissa sallittua. Syyttömät joutuvat joka tapauksessa kärsimään - aina. Sivistynyt maailma tietenkin vieroksuu brutaalia käyttäytymistä ja sille löytyy järkevä syykin. Se ei yksinkertaisesti ole inhimmillistä, mutta omasta mielestäni tietty voimatasapaino on aina säilytettävä. Jos se tarkoittaa väkivaltaan turvautumista, on helppo selittää oikeutus ensimmäisenä miekkaan tarttuneen aloitteella.

Se pätee lähes mihin tahansa elämän osa-alueisiin.

***

Pelasin tänään peliä, jota näkee vain amerikkalaisissa elokuvissa olevilla pimeillä kujilla, joiden molemmista päistä lähtee suuritehoiset autot - kumpikin päättäväisenä siitä, ettei kumpikaan väistä.

Tälläkertaa olin kuitenkin ruokakaupan kapealla käytävällä. Kädessä täyteen lastattu ostoskori ja vastapäässä käytävää elämäänsä kyllästyneen näköinen vanha mummeli ostoskärryjä työntäen. Käytävä kaiken lisäksi hyvin, hyvin kapea, kuten kaupunkimaisissa kivijalkakaupoissa vielä tuppaa olemaan.

Mummon silmät kapenivat viiruiksi, kun 1900-luvulla kultaisen keski-ikänsä nähnyt täti päätti omistavansa juuri tämän käytävän. Edessähän oli mitä parhain karjapuskuri, kahdenkymmenen kilon painoinen lastattu ostoskärry, jolla olisi hyvä tuupata kaikki esteet tieltä. Tukisukalliset jalat hikoilivat ergonomisesti oikein tehdyissä nahkakengissä, kun mummo kiihdytti einesvankkurinsa täyteen vauhtiin. Korottomat pohjat aiheuttivat kaupan linoleumilattialla hassunkuuloisen töpöttävän äänen, joka kuuluisi hidastempoisena minkä tahansa vanhainkodin lattialle.

Kyllä, minäkin sen tiesin. Olisin toivonutkin, että mummo olisi ollut vanhainkodissa - tai edes järjissään. Sieltä se kohti vain tuli. Otin ostoskorini suoraan eteeni ja painauduin oikealla puolella olevaa vauvanruokahyllyä vasten, varmana siitä, että kyllähän täti-ihminen otsoskärryinensä mahtuu ohi.

*tök*

Ei mahtunut. Ei. Paukautti mummo sitten koko vauhdillaan suoraan polvieni tasolla olevaa ostoskoriani päin. Noin puoli sekuntia kohtaamisesta alkoi harmaita karvoja kasvavan nenän alapuolelta kuulua jo narisevalla äänellä tuotettua tiukkasanaista tekstiä siitä, kuinka vanhuksia ei kunnioiteta, kuinka nykynuoriso (siitä teki itseasiassa mieli kiittää) ei osaa enää käyttäytyä ja kuinka olin hyvin epäilyttävän omituinen ilmestys muutenkin. Mummon ajellessa pois kärryillään voin vielä vaikka vannoa ilmestyksen nimitelleen itsekseen mumisten minua vielä homosivariksi.

No. Aina sattuu ja tapahtuu, ajattelin ja jatkoin ostoksien keräilyä. Kassalla samainen mummo sitten tukki koko kassajonon tutkiessaan tarkasti, onko se nyt se euron hintainen kangaskassi tarpeeksi hyvä ostoskassiksi, mutta tyytyi parin minuutin hieromisen jälkeen muovikassiin.

Hymyilin jonossa seisoessani. Lähinnä sille, että onneksi nykyään vanhuksien on entistä vaikeampaa saada/pitää ajokorttinsa.

***

Jotenkin fiilikset ovat melko korkealla kun ottaa huomioon sen, että kello lyö kahta ja deadline on taas vuorokautta lähempänä kuin 24 tuntia sitten. Johtuu varmaankin mieltäylentävästä seurasta tänään perinteisessä kalliovisassa, tai vaihtoehtoisesti illemmalla katsomastani laatuelokuvasta.

Tekee mieli haistella tuulta.

Pythonkin tuntee fiiliksen.

***

Viikonloppuna annetun lupauksen mukaisesti tämänkertainen maanantaikutonen käsittelee tissejä. Pidemmittä puheitta. Maanantaisex goes tissit.

1. Millaisista rinnoista pidät?
Tottapuhuen oma mielipiteeni naisen rinnoista on sama kuin ilmaisesta autokyydistä. Se on ihan sama, minkäkokoisena ne tulevat. Bonus on pelkästään se, että ne ovat saatavilla.

2. Millä viimeksi kosketit naisen rintaa?
Ihan kädellä vain. Sinänsä valitettavan mielikuvituksetonta, myönnän.

3. Oletko koskaan ajatellut, että naiselle on mahdollista imeä omaa nänniään?
En ennen tätä kysymystä.

4. Kuvitellaan skenaario, jossa unelmiesi nainen (joka jostain syystä elää kanssasi pitkäkestoisessa suhteessa) haluaa saada itselleen silikonirinnat. Tuetko päätöstä?
Jokainen voi tehdä omat päätöksensä tietysti niin vapaasti kuin haluaa, mutta tottakai tuen. Tosin unelmieni nainen ei tarvitsisi silikonirintoja ainakaan sen vuoksi, että kokisi kanssani itsensä riittämättömäksi.

5. Rintaliivien väri?
Kiitos vain, itse en käytä, mutta naisen päällä väri on sinänsä yhdentekevä. Voisin silti kuvitella geneerisesti blondien näyttävän paremmilta valkoisissa ja tummatukkaisten mustissa. Poikkeuksiakin tietysti on. Mitä tahansa siis, kunhan ei puuteriväriä. Tulee mummo mieleen.

6. Mikä on tisseissä vastenmielisin kauneusvirhe, jos sellaista voi olla?
Kuten sanottua, tissit ovat tissit, joten jos niitä on päässyt edes katselemaan, niin voi pitää itseään onnekkaana. Siinä vaiheessa ei ole siis varaa hirveästi nirsoilla, mutta paikkoihin kuulumattoman karvankasvun jälkeen ehkä teelautasen kokoiset nänninpihat ovat se "pahin" kohta naisen rinnoissa. Sikälimikäli kuin niitä voi pitää mitenkään "virheenä".

***

Kobaian posse lupasi pitää ensi viikolla Monty Python -pippalot. Nea lupaili jo valikoituja sketsejä ajan varrelta, kuten myös Live @ Hollywood Bowl (kyllä sen voi kirjoittaa myös @-merkillä) -taltioinnin ja elokuvat Life of Brian, Holy Grail ja tiettyjä osia Meaning of Life:stä.

Samoinkuin väliajalla (jossain lähibaarissa) kovalla äänellä laulettavat elämääkin suuremmat biisit "Never Be Rude To An Arab", "Always Look On The Bright Side Of Life" ja tietenkin ikivihreä "Sit On My Face".

Life's a laugh and death's a joke, it's true,
You'll see it's all a show,
Keep 'em laughing as you go.
Just remember that the last laugh is on you!

Tämän suuren tapahtuman johdosta aion seuraavat kaksi viikkoa olla paha poika ja viitata Monty Pythoniin aina kun mahdollista.

***

Olen jäänyt jotenkin koukkuun joululahjaksi saamani munakellon käyttöön. Pitkästä aikaa, lykkäsin mikroon itselleni nopean lounaan (pinaattilettuja), väänsin mikron täydelle teholle viideksi minuutiksi ja samalla käänsin munakellon osoittamaan viittä minuuttia.

Aivoni tarvitsevat tänään starttiapua.

***

Viikko on sitten taas periaatteessa alkanut ja ensimmäinen tunti siitäkin on mennyt siinä samassa, missä todennäköisesti loppuviikkokin. Eli töitä tehdessä. Tasan viikon päästä toivon olevani sängyssä lepäilemässä ja miettimässä, että kylläpäs kaikki sujuikin hyvin ja etuajassa, mutta kovasti epäilen. Deadlinea ei koskaan saavuteta valmiina. Se on vain niin.

Viikonloppu on kuitenkin ollut varsin palkitseva omalla tavallaan. Suuri osa siitä tietysti lankeaa monille uusille (ja vanhoille) naamoille tässäkin maailmassa ja siitä pitää kiittää teitä kaikkia. On se vain sitten kiva, että te olette olemassa. Loput viikonlopun palkitsevuudesta lankeaa taas sitten ihan itselleni. Olen tehnyt itselleni ihan saatanan hyvää ruokaa, olen myös juottanut itseäni hyvin, tehnyt käsillä olevia töitä hyvin ja ollut muutenkin itselleni tosi hyvä jätkä. Hyvä minä.

Huomenna - tai siis tänään - taidan sitten myöhemmin kirjoittaa tisseistä, kuten lupasin Veeralle - vai olikohan se BS. No taisin luvata molemmille. Ja MyTypon triolle kanssa. Tai itseasiassa kaikille baarin naisille. Maanantaikutonen on siis tulossa, peljätkää.

(olenkohan mä jotenkin surkea jätkä, jos en laita kenellekkään mitään ystävänpäivätervehdystä?)

***

Tänään visukinttula saavutti erään virstanpylvään, eli ensimmäistä kertaa tämän blogin historiassa kommenttien määrä ylitti merkintöjen määrän. Kiitos siitä kuuluu blogistanian paroni Münchausenille, Mikko Moilaselle.

***

Koko blogistaniahan nyt puhuu pelkästään viimeöisestä blogitapaamisesta ja sen jälkeisestä ryhmäseksisessiosta. Tästä syystä omassakin mielessä liikkui, millainen on täydellinen naisbloggaaja. Siispä päätin ottaa yhdeksän eri naisbloggaajaa ja tehdä täydellisimmistä täydellisimmän naisbloggaajan koskaan. Naisbloggaaja, joka kertoo muille naisille, miten mies pidetään tyytyväisenä. Naisbloggaaja, joka ei pidä itseään psykonarttuna, eikä luomakunnan prinsessana, vaan lahjana kaikille maailman miehille. Naisbloggaaja, joka ei kiusaa ketään. Naisbloggaaja, joka päivittää kuusi kertaa päivässä ja kommentoi Visukinttuun seitsemästi. Naisbloggaaja, joka syö aamiaiseksi Panumoilasia.

Koska Frank Frankenstein osasi sen, niin kyllä minäkin. Voilá.

***

Herääminen on todellakin tapahtunut ja aivan liian hyvissä voimin. Taisin kärsiä laskuhumalan jo ravintolassa ja krapulan matkalla kotiin pilkun jälkeen. Vanha ei jaksanut enää jatkoille, vaikka kuinka kiinnostikin. Jälkipuheista päätellen, hauskaa oli ollut ja pitkään olivat penteleet jaksaneet.

Itse tulin kotiin, bloggasin, tein yöpalaa ja katsoin tunnin verran erikoisen hyvää elokuvaa ilman erikoisia erikoistehosteita ja kävin nukkumaan. Vilkas yö siis.

Kivaa oli. Kiitos kaikille paikallevaivautuneille. Laitan myöhemmin taas valikoituja ääni- ja kuvatallenteita nettiin sen perusteella, missä minusta esitetään mahdollisesti perättömiä väitteitä päivän mittaan.

***

Uhhhh.... Takaisin kotona. Kone täynnä tekemättömiä töitä, huolestuttavia viestejä ja pyykit sängyn päällä. Nyt voisi ottaa hetken itselleen ennen nukkumaanmenoa. Huomisen täyttää lähinnä työ ja muiden blogien tarkistelu, kuka kirjoitti Toverikokouksesta ja mitä.

Onneksi iltaan kuului myös suuria totuuksia (WAV).

***

....gone. Kallion blogirieha kutsuu.

***

Life sucks. Se kuvastaa tämänhetkistä fiilistä aika hyvin. Mikään ei tunnu taas sujuvan ja stressi kasvaa maanantaina alkavaa deadlineviikkoa odotellessa. Ehkä tässä jotenkin elämä voittaisi. Mikään ei tunnu taas oikein miltään, mutta on oikeastaan aika säälittävää ajatella, että vaihtoehtona illalla vedettävät pienet sievät (a.k.a. kännit) ovat oikeastaan ainoa vaihtoehto vitutuksen lievittämiselle.

Ja minäkö juhlimiskunnossa? Tottakai. Ensimmäinen, joka sanoo lähelläni jotain typerää tai muutenvain mukahauskaa, syön häneltä nenän naamasta.

***

Eilisilta meni taas ketuille. Pöydälle napsahti niin mielenkiintoinen parintunnin perehtymistä vaatinut projekti, että havahduin sen parista vasta kahden maissa yöllä. Senkin jälkeen olin niin hypetyksessä, ettei uni tullut millään, joten katsoin jossakin välissä nauhalle ottamani leffan jossa oli Keanu Reeves ja Charlize Theron. Ihan hirveätä paskaa, mutta yllättävän hyvää sellaista. Juuri sellaista kakkaa, jossa ruusut kukkii.

Muuten öiset zembalot olisivat olleet ihan ok, mutta tänään piti nousta aikaisin. Ja kohta pitää lähteä taas ajelemaan ympäri Helsinkiä ja vähän Espootakin. Tänään tuntuu myös siltä, että taidan uhrata rahojani vähän ylikansallisuuden epäterveelliselle alttarille ja käydä nauttimassa hampparia jossain ylikansallisen ketjun ylikansallisessa liikkeessä alipalkattujen teinien palveltavana.

Vilkuttakaa, kun näette Palleron. Ratin takana voin olla minä.

(ai niin, voitin yöllä unissani missikisat)

***

Vihdoin matolaatikosta löytyy jotain järkevääkin katsottavaa. MTV:ltä (eli siltä, joka on ollut kauemmin ruotsalaisten hallitsemana) tuli tänään Ill-ustrated.

Mikään ohjelma ei voi olla huono, jossa Bill Clinton, Larry Flynt ja Pee-Wee Herman kiitävät Flyntin pyörätuoliin integroidulla aikakoneella läpi vuosituhansien vonkaamaan Troijan Helenaa vain huomatakseen, että Helenan kauneus ajankuvansa mukaisesti heijastuu suuresta perunamaisesta nenästä, valtavasta takapuolesta ja vyötäröstä, joka saa päiväntasaajan kalpenemaan.

Tai jossa Ykä Bush selittää ulkoavaruudesta löytyneille muukalaisille (=uusille potentiaalisille äänestäjille), että homoavioliitot loukkaavat jumalan sanaa ja avioliiton pyhyyttä - ja huomaa vasta sen jälkeen, että muukalaisilla on oma jumalansa, joka on homo ja joka julistaa saman sukupuolen välistä avioliittoa.

***

Sain pienen muistutuksen taas siitä, ettei elämä aina ole niin hirveän helppoa. Aina jokin menee pieleen. Nyt vituttaa, mutta onneksi vain hiukkasen. Valitettavasti näillä vitutuksilla on aina taipumus kasvaa illan myötä.

Onneksi huomenna on perjantai.

***

Sieltä se sitten löytyi Nelosen Uutisten arkistosta. Menette vain oikealla olevaan valikkoon ja haette sieltä 26. tammikuuta uutiset ja kelaatte turhanpäiväiset uutiset samantien viimeiseen neljännekseen asti, jossa meikäläinenkin vilahtaa. Ei tosin haastattelun myötä, mutta ehkä ne siellä uutisissa ujostelivat liikaa kysyäkseen meikäläiseltä suuria totuuksia.

***

Eilisen Julma-Jullen kanssa käydyn keskustelun jälkeen tahtoisin uskoa, että maailmassa on vielä miespuolisten heimojäsentemme keskuudessa yksilöitä, joilla ei olisi tapana puristaa naisen rintaa ja sanoa mukahauskasti "honk-honk". Tunnistatteko itsenne?

Jos tunnistatte, niin hyvä, sillä tässä tulee newsflash. Naiset nauravat teille. Enkä tarkoita mitään "ai kun se on söpö" -naurua, vaan ihan rehellistä "vittu että ne on typeriä" -käkätystä.

Tottapuhuen, en ole ihan varma olenko itsekin syyllistynyt tuohon. Tarkkoja muistikuvia ei ole, mutta mielessä on varmastikin ollut. Tosin siinä vaiheessa, kun miehelle annetaan naisen rinta (paljaana) eteen, niin melko suuri osa aivokapasiteetista on varattu kuolanerityksen hallitsemiseen tai muihin erittäin tärkeisiin tehtäviin. Ei sitä muulla voi selittää.

Huomasin myös erään toisen tissismin muutama päivä sitten. Huolimatta siitä, että naisen rintojen koko on minulle melkolailla yhdentekevä, niin en ole koskaan seurustellut pienirintaisen naisen kanssa. En ole seurustellut? No se taas voi johtua ihan otoksen pienuudesta, kun olen seurustellut viiden naisen kanssa elämäni aikana, mutta entäs kun soppaan heitetään fakta, että en ole edes harrastanut seksiä, ollut sängyssä tai nukkunut alasti pienirintaisen naisen kanssa?

Julle väitti, että olen alitajuntaisesti tissimiehiä, mutta itse väitän toisin. Edelleenkin naisen rintojen koko on omasta mielestäni oleellisuudeltaan rinnastettavissa kengänkokoon, joten syytän kaikesta sattumaa. Tai sitten pienet rinnat ovat oikeasti harvassa.

***

...joskus hymy tarttuu mitä odottamattomimmista paikoista.

***

Olen varmasti idiootti, koska tartuin tähänkin meemiin noin kaksi viikkoa sen jälkeen kun se oli muotia. No, vastauksista selviää, miksi.

[ ] Minulla on silmälasit.
[x] Olen blondi. (ihan totta!)
[ ] Tiedän ainakin yhden kaimani.
[ ] Tiedän, missä on Kälviä.
[ ] Olen kaksikielinen.
[ ] Olen riippuvainen netistä.
[ ] Olen riippuvainen huulirasvasta.
[x] Olen riippuvainen. (meetwurstista)
[ ] Olen ainoa lapsi.
[ ] Minulla on villakoiria sänkyni alla.
[x] Asun omassa kämpässä.
[ ] Asun opiskelija-asuntolassa.
[ ] Seurustelen.
[ ] Olen ainakin yhden bändin suuri fani.
[ ] Olen lukenut kaikki Harry Potter -kirjat.
[ ] Mielestäni Johnny Depp on ihana.
[ ] Inhoan hernekeittoa.
[ ] Syvästi inhoan hernekeittoa.
[ ] Inhoan pinaattikeittoa.
[ ] Syvästi inhoan pinaattikeittoa.
[ ] Seuraan Kauniita ja rohkeita.
[ ] Olen mielestäni kaunis.
[x] Olen pitkävihainen. (...enkä ikinä anna anteeksi)
[x] Olen lahjoittanut rahaa johonkin keräykseen viimeisen kuukauden aikana.
[x] Minulla on oma huone. (...duh?)
[ ] Omistan MicMacin tai Miss Sixtyn vaatteita.
[x] Omistan lökäpöksyt.
[ ] Olen rokkari.
[ ] Olen poppari.
[ ] Olen hoppari.
[ ] Olen punkkari.
[ ] Olen hippi.
[ ] Seuraan muotia.
[ ] Meikkaan.
[x] Olen vm. -87 tai vanhempi.
[ ] Minulla on lävistyksiä.
[ ] Minulla on tatuointi.
[ ] Pidän Antti Tuiskusta.
[x] Pidän lapsista.
[x] Tiedän, mikä minusta tulee isona. (vastaus: ruma ruumis)
[ ] Olin viime kesänä kesätöissä.
[x] Olen käynyt Hartwall-areenalla.
[x] Asun pääkaupunkiseudulla.
[x] Olen ratsastanut hevosella.
[x] Pidän saunomisesta.
[x] Olen käynyt tänään suihkussa.
[ ] Mielestäni jätkän pitäisi käydä mieluummin armeija kuin sivari.
[x] Olen tyytyväinen nimeeni.
[ ] Osaan lasketella lumilaudalla.
[x] Minulla on ajokortti.
[ ] Poltan.
[ ] Olen absolutisti.
[ ] Vanhempani ovat eronneet.
[ ] Kaikki isovanhempani ovat elossa.
[x] Siellä missä asun, on ainakin yksi R-kioski.
[x] Kaupungissani on vähintään 20 000 asukasta.
[ ] Surffailen jonkun bändin fanisivuilla.
[ ] Kuuntelen nyt musiikkia.
[x] Olen yksin kotona.
[x] Tunnen ainakin yhden homon.
[ ] Olin uutenavuotena selvinpäin.
[ ] Olen käynyt discossa viimeisen puolen vuoden aikana.
[ ] Olen riidellyt viimeisen kuukauden aikana.
[x] Minulla on paljon kavereita.
[x] Olen onnellinen.
[x] Olen itkenyt viimeisen 24 tunnin aikana.
[x] Tykkään jäätelöstä.
[ ] Olen lukiossa.
[ ] Onnennumeroni on 5.
[x] Olen ollut ihastunut opettajaani.
[ ] Minulla on sininen hiiri.
[ ] Minulla on musta koira.
[ ] En tiedä, onko minulla hiirtä tai koiraa.
[ ] En aina jaksa tehdä läksyjäni.
[ ] Todistuksessa minulla oli käytös 10.
[ ] Juon monta litraa päivässä.
[x] Pidän maidosta.
[ ] Olen allerginen eläimille.
[ ] Olen allerginen ruoka-aineille.
[ ] Minun pitäisi olla nyt koulussa.
[x] Tämä on tyhmä.
[x] Ulkona on pimeää.
[ ] Pelkään pimeää.
[ ] Jompikumpi vanhemmistani on kuollut.
[x] Meillä ei ole akvaariota.
[ ] Meillä on iso talo.
[ ] Asun omakotitalossa.
[x] Asun kerrostalossa.
[ ] Asun rivitalossa.
[ ] Juon kahvia.
[ ] Pidän kahvista.
[x] Tiedän missä on Ähtäri.
[x] Olen käynyt Ähtärissä.
[ ] Ähtäri on kiva paikka.
[ ] Asun Ähtärissä.
[ ] Joku tuttuni asuu Ähtärissä.
[ ] Minulla ei ole hölkäsen pöläystäkään missä on Ähtäri.
[x] Meillä on kannettava tietokone.
[ ] Ja webkamera!
[ ] En osaa käyttää kahvia.
[x] Minulla on ankara kasvatus.
[ ] Minulla on duffelitakki.
[ ] Ei ole kauniimpaa kuin myrskyn jälkeinen sää...
[ ] Elokuvien "The End"-tekstit ärsyttävät.
[ ] Keittiömme kaapissa on hienoja lautasia.
[x] Minulla on ulkomaalaiset sukujuuret. (hyvin kaukaa)
[ ] Taulut ovat rumia.
[ ] En ole katsonut ikinä minkään elokuvan lopputekstejä alusta loppuun.
[ ] American Piet ovat hyviä.
[x] Tämä on pisin tekemäni rastikysely.
[x] Tämä on hölmöin tekemäni rastikysely.
[x] Minulla on digitaalikamera.
[x] Juon teetä.
[x] Vihreä tee on parasta.
[ ] Tykkään Sims-peleistä.
[ ] Minulla on Sims2.
[ ] Olen riippuvainen siitä - pelaan joka päivä.
[ ] Ostan jatkuvasti kaikkea rojua.
[x] En ikinä laittaisi jalkaani toppahousuja. (...enää)
[ ] Minulla on rotta.
[ ] Olen pitänyt rottaa sylissä.
[ ] Rotat ovat inhottavia.
[ ] Minulla on kiire.
[ ] Muut ovat nukkumassa.
[ ] Olen aamuvirkku.
[x] Eipäs kun iltavirkku.
[x] Minusta ei saa kaunista tekemälläkään.
[ ] Minua on sanottu kauniiksi.
[ ] Vatsani on kipeä.
[x] En aio mennä tänään kouluun.
[ ] Säälikää mua!
[ ] Minulla on veli ja sisko.
[ ] Olen keskimmäinen lapsi.
[ ] Hahaa, mulla on pikkusisko!
[x] Serkkuja minulla on yli 20.
[x] En tiedä montako pikkuserkkua minulla on.
[ ] Mutta sen voin sanoa että paljon.
[ ] Minulla ei ole ystäviä, ei edes kavereita, olen onneton!
[ ] Pidän äidinkielestä.
[ ] Olen hyvä äidinkielessä.
[ ] Huomasin tässä jo monta kieliopillista virhettä.
[x] Olen puhunut tänään puhelimessa.
[x] Olen kiva.
[ ] Olen varmasti.
[ ] Äläkä väitä vastaan.

Tämä tarttui Saunasiideristä. En tiedä, miten hemmetissä sinnekkin jouduin. Vahingossa varmaan.

***

Kaikenlaisia päiviä sitä näkee kun vanhaksi elää. Vaivauduin viime yönä nukkumaan joskus kahden jälkeen ja heräsin kummallisen virkeänä hiukan yli yhdeksän. Koko makuuhuone oli suorastaan valaistunut, kun aurinko paistoi ulkoa melkein suoraan sänkyyn.

Olo oli mitä rauhallisin. Puoli tuntia kääntelin kylkeä, raottelin silmiä, levittelin jäseniä ja hoidin päivän tulevaa ohjelmaa tekstiviestein. Kohta pitäisi olla lähdössä hoitamaan asioita jonka jälkeen myöhäinen lounas ja lisää töitä. Silti on jotenkin erilainen fiilis lähteä ajelemaan tällaisella säällä kuin lumisateella.

Kerrassaan loistavaa! Kevät on tulossa! Linnut laulaa!

***

Inhottavaa, kun jotkut heittelevät välillä nettiin kaikenlaisia linkkejä haittamaan työntekoa. Eikö niillä ole mitään järkevämpää tekemistä? Onneksi tällä kertaa linkistä löytyi lähes universaalifilosofian astraalitason tavoittavia mietintöjä. Muuten olisin voinut suuttua ja kommentoida. Nih!

***

Kyllähän minä tämän jo aamulla herätessäni tiesin. Päivästä oli tuleva loistava, kun sain tänään tätä ennen kolme merkintää kasaan. Ja vieläkun Skitso linkitti eilisen maanantaikutosensa tämän päivän puolella tänne, niin kävijäennätyksiähän täällä rikotaan. Viimeisin ennätys on rikottu tähänkin mennessä jo 25%:lla. Saa nähdä auttaako tämä merkintä vielä nostamaan tulosta ennen vuorokauden vaihtumista.

Muutenkin alkaa tämä kilpailuhenkis-narsistisen luonteeni lieveilmiöt vaivaamaan bloggaamista. Ei, varsinainen "sisällöntuotanto" (a.k.a. paskanjauhaminen) ei suuremmin häiriinny, mutta sitä vain huomaa välillä seuraavan tarkastikin sitä, kuka linkittää, ketkä kommentoivat, monta kertaa ja miksi. Niin ja tietysti kävijöiden kokonaismäärä. Aivankuin sillä oikeasti olisi jotain merkitystä.

Kysehän on vain siitä, että on kivaa kirjoittaa. Eikös vain?

Not.

***

Autoissa on jo varoitinsummereita siitä, jos auton valot jättää päälle, mutta eikö nyt perhana joku voisi keksiä pakastimen oveen jotain summeria, joka hälyttää kun sen on unohtanut auki kauemmaksi kuin minuutin ajaksi?

***

Viikonlopun aikana luin useammastakin blogista muisteloita keskitysleirivierailuista. En mitään vanhusten tarinoita sodanajalta, vaan meidän uuden sukupolven toivojen turismia niiltä samoilta paikoilta, missä aiemmin on lahdattu satojatuhansia ihmisiä.

Viime keväänähän kävin itsekin keskitysleirimuseossa Dachaussa.

Joku einstein vetää taas asiasta tietenkin omat johtopäätöksensä (varsinkin aiempaan merkintääni viitaten), mutta tuollainen paikka, jossa on tapettu x-määrä ihmisiä lähes teollisesti, ei liikuttanut pätkän vertaa. Olen kai sen verran kai kylmä ja tunteeton™ ihminen, että niin kaukaiset tapahtumat eivät vain yksinkertaisesti aiheuta pahaa oloa. Ne kyllä kiinnostavat ja ne nostavat pintaan ajatuksia siitä, mihin ihminen pahimmillaan pystyy, mutta en saanut vierailuni aikana mitään ahdistusta tai ylipäätään yhtään mitään.

***

Ei voi uskoa, ei. Tämän blogin suosio on syöksykierteessä. Pinserin listalla pudotusta on tullut parissa viikossa toistakymmentä sijaa. Liittynee varmaankin sisällön "laatuun", mutta toisaalta uusi blogilistakaan ei ole ihan nikottelematta tämän päivityksiä huomannut - vaikuttaakohan se mitenkään? Ehkä se ei ole huomannut tilaajiakaan? Ehkä tilaajat eivät ole huomanneet sitä? Ehkä takana on sabotaasia? Ehkä tilaajani ovat muuttaneet afrikkaan? Apua!

No onneksi täällä käy enemmän lukijoita kuin koskaan. Tai sitten ne vain katselevat kuvia.

***

Tälläkertaa naisystävällinen maanantaikutonen lähestyy naisia miesten näkökulmasta ja kertoo, miten maailmasta tulisi parempi paikka - miehille. Kaikkihan me (miehet) tiedämme, että syy sotiin, mielipide-eroihin, kulkutauteihin pahanhajuiseen hengitykseen ja Diilin menestykseen löytyy juuri naisten tavasta purkaa kuukautisvaivojaan miehille, jotka sitten lähtevät pois kotoa purkamaan pahaa oloaan muihin ihmisiin. Siksipä paljastan suuria salaisuuksia siitä, miten kumpi tahansa teistä naisista saa valloitettua oman pikku visukinttunsa. Jostain.

1. Ykköstapa, miten sydämesi saa sulatettua?
Avoin läheisyys

2. Ykköstapa, miten sinut saa vietyä kotiin?
Viimeisten kolmen kerran otoksella voimakkain yhdistävä tekijä on ollut kollektiivinen humalatila. Silti usein pelkkä pyyntö riittää, kuten esimerkiksi: "Mä olen aina pelännyt pimeää. Voisitko sä tulla mun viereeni valvomaan taskulampun kanssa?".

3. Ehdoton turn-on?
Naiset jotka pelkää pimeää ja joilla on oma taskulamppu? Ei vaisinkaan, mutta aivoni kärsivät akuuttia verenpuutosta välittömästi kun naisen huulet koskettavat korvanlehteäni.

4. Entäs turn-off?
Liikahdellessa lepattavat ihopoimut.

5. "Saanko jäädä tähän vielä vähäksi aikaa?"
Aina.

6. Kolme asiaa, jotka liittyivät viimeisimpään todelliseen yllätykseen naiselta?
"On mulla pillerit", 29. helmikuuta ja 6. marraskuuta.

***

Pinseri vinkkasi Superbowlin mainoskatkon mainoksiin hyvän linkin ja piti heti näin töistä kotiin tultua käydä katsomassa kaikki 29 mainosta läpi. Loistavia mainoksia (lähes kaikki), mutta mitä niillä mainoshinnoilla kukaan turhaan mainostaisikaan.

Ehdoton suosikki oli Yahoo DSL:n "Wondering what clothes to wear" ylipäätään ajatuksesta, mutta jos itse olisin huolestunut mainostajana myös tuotteen asemasta mainoksessa, niin paras oli kyllä Cadillacin " New Cadillac looks sweet".

Nyt pitää käydä laittamassa takki eteisen naulakkoon ja ottaa kengät pois jalasta.

***

Eilinen oli monella tapaa melkoinen kokemus. Juice soitti kyllä, yhtäkään biisiä en tosin muista ja en bändiä tainnut nähdäkään. Pöytäseurueessa muillakin oli (näkymättömän) rajan ylittäviä kokemuksia. Pertsan kuvaa en kehtaa tähän laittaa, mutta sanotaanko, että jos lähes koko muu ravintola toi muistikuvat 1990-luvun alusta, niin Pertsa veti pohjat.

Nyt ei ole voimia kirjoittaa asiasta enempää. Netin kätköihin kätkettäneen mukanaolleiden riemuksi kuvagalleria illan tapahtumista. Tänne sitä ei kuitenkaan linkitetä. Onneksi.

***

Kymmenen minuuttia lähtöön. Tukka on pesty, harjaa on näytetty hampaille ja partakin on ajettu - oleellisilta osin. Edessä on varsin sekalainen ilta Tikkurilassa. Periaatteessa odotettavissa on viime elokuisen tapauksen uusinta, mutta tällä kertaa lavalla on Juice.

Lähtöbiisinä melko sopivasti
Freud, Marx, Engels & Jung - Jeesus oli mutakuono

Sillä kaikki tarvii jonkun itseänsä huonomman
kaikki tarvii jonkun jota sopii paheksua
jonkun heikomman, köyhemmän tai mutakuonomman
ellet löydä ketään muuta halveksippa mua..

Rok. Superrok.

***

Netistä löytää mitä mielenkiintoisimpia juttuja, kun vain osaa etsiä - tai vaihtoehtoisesti saa kohdalle vain sopivia sattumia. Tänään törmäsin erääseen artikkeliin Hitlerin Saksan eläinsuojelulaeista ja mukana oli varsin mielenkiintoisia väitteitä, jotka pitää pitää mielessä ja hankkia myöhemmin vähän lisää tietoa asiasta.

Samalla koko juttu sai aikaan omanlaiseni ajatuspurkauksen ylipäätään toisen maailmansodan vaiheista ja lopputuloksesta. Osasyyllinen on eilen lopettamani kirja, josta kerroin jo aikaisemmin. Hans-Ulrich Rudelin elämä on yksilön tasolla ollut varsin mielenkiintoista ja selkeästi itsekriittisen perfektionistin luonteelle toi hyvän vastakohdan se, että tämä maailman menestyksekkäin sotalentäjä antaa muistelmissaan täysin vapaasti ilmi olleensa täysi natsi. Se taas tuo omasta mielestäni hyvin esille yksilön ominaiset kyvyt. Vaikka natsismia ideologiana pidetään tasapäistävänä ja raakana, on sen sisäpiirissä olleet ihmisetkin voineet tuntea täsmälleen samoja asioita kuin kuka tahansa. Voidaanko tällöin yksilöä syyllistää itse ideologian vuoksi? Totuushan on, että sodan historia on voittajien sanelemaa, mutta entä jos olisi käynyt toisin? Olisiko nykymaailma tietämätön juutalaisten joukkomurhista ja päivittelisi sitävastoin japanilaisten perheiden internointia? Tai saksalaisten kaupunkien strategisia pommituksia? Yhtään saksalaista ei varmasti syyllistettäisi väärän asian puolesta taistelemisesta. Yksilö tekee valintansa ja kärsii sen seuraukset. Jos yksilö uskoo tekojensa oikeudenmukaisuuteen, niin voidaanko yksilöä pitää erityisen poikkeavana, raakana tai epäoikeudenmukaisena sen perusteella, mitä toinen yksilö ajattelee? Entä jos yksilöt taistelevat omien ideologioidensa puolesta samoin tavoin, mutta vain häviäjän ideologia tuomitaan pahaksi?

Tottakai, kulttuurimme pitää meitä hyvin tietoisina siitä, että sota on julmaa, se on väärin ja se on kauheaa. Ja me kaikki olemme täysin samaa mieltä asiasta. Ja tavallamme olemme myös oikeassa siinä. Kuitenkin, kun toinen maailmansota tuotti arviolta neljänkymmenen miljoonan ihmisen menehtymisen kuuden vuoden aikana, se jätti myös tyhjiön jälkeensä. Viisikymmentä vuotta eteenpäin, niin yksikään sodassa kuolleista ei olisi enää kuitenkaan elossa. Se ei tee sodasta yhtään sen hyväksyttävämpää, mutta osoittaa sen, että hyvin suuressa mittakaavassa asioita tarkasteltaessa, ei yksilön - tai edes kansojen päätöksillä rauhan ja sodan välillä ole merkitystä. Omasta mielestäni ihmisen täytyy kuitenkin olla psykopaatti, jos saa henkilökohtaista tyytyväisyyttä tiedostaessaan toisen ihmisen kuoleman puhdistavana tekijänä. Tästä syystä en usko esimerkiksi Pentti Linkolan tuntevan todellista fyysistä tarvetta toteuttaa omia teorioitaan, vaan hän tarkastelee omaa ideologiaansa vain sellaisena mitä se onkin, eli teoriana.

Silti en pysty pitämään kaikkia huonoiksi ajateltuja ideologioita täysin läpeensä pahoina. Kansallissosialismi on niistä tietenkin kaikkein populistisin, kun harkitaan jonkin aatesuunnan kritisointia. On helppo tukea mielipiteitään juutalaisvainoilla, sodan aloittaneella taholla tai vaikka siviiliin kohdistuvilla julmuuksilla, mutta samalla unohdetaan jo mainittu voittajien historiankirjoituksen yksipuolisuus, mutta myös se, että teoriassa ideologia toimi, vaikka käytännössä se tarkoitti yksilöiden kärsimystä. Samanlainen teoreettisella tasolla toimiva ideologiahan on myös kommunismi, joka natsismin tavoin tähtää yksilön hyvinvointiin yhteisön kautta. Käytännössä kumpikaan ei toimi.

Ideologioiden kriminalisoiminen on kuitenkin eräs asia, mistä olen hiukan eri mieltä. Rasismi, antisemitismi, väärinkäytökset ja muut aggressiiviset käyttäytymismallit ovat tietysti aina huono tapa toimia pohjautuivat ne ideologisiin periaatteisiin tai vain yksilön käyttäytymismalleihin. Esimerkiksi antisemitismi yhdistetään hyvin vahvasti juuri vuosien 1933-1945 Saksaan, vaikka se on ollut olemassa vuosisatoja ympäri eurooppaa. Esimerkiksi vuonna 1492 juutalaiset karkoitettiin Espanjasta samoin perustein kuin kansallissosialistinen Saksakin, eli rodun puhtaudella. Karkoittamisessa ja kaasuttamisessa on tietenkin varsin suuri ero, eikä se pelkästään ole konsonanttien määrässä.

Monissa ideologioissa on kuitenkin paljon hyvääkin. Kansallissosialismia tai neonatsismia leimaa tietty isänmaallisuus ja yhteenkuuluvaisuuden tunne, joka kuulostaa hyvältä, mutta harvoin - eli tuskin koskaan toimii kuten sen pitäisi. Samoin ideologia unohtaa tärkeimmät opit. Henkilökohtaisen kehittymisen sekä henkisesti, että fyysisesti. Pyrkimykset "ruumiini on temppelini" -asennoitumiseen. Vaikutuksille alttiiden yksilöiden riippuvuus aatteen tuomasta turvasta näkyy myös kyvyttömyytenä kyseenalaistaa väitteitä. 1930-luvun lopun natsi-Saksa ei todellakaan ollut mikään sivistyksen kehto, kuten usein kuulee väitettävän. Yhteiskunta oli jo silloin rajoittanut yksilöiden henkistä kehittymistä siivoamalla paikasta kaiken sivistyneistön melko tehokkaasti millä tahansa tekosyyllä.

Kaikenkaikkiaan olen siinä suhteessa liberaali, että mielestäni ihmisellä on oikeus julistaa itsensä natsiksi, jos niin mieli tekee. Itse en sitä ikinä tekisi, eikä minulla ole siihen mitään tarvettakaan. Nykyaikaiseen yhteiskuntaan ja ennenkaikkea demokratiaan kuuluu täysi mielipiteenvapaus, niin kauan kun ei suoranaisesti aiheuteta kenellekkään minkäänlaista kärsimystä. Kun yksilön periaatteet kuitenkin nousevat esille ja vaikuttavat konkreettisesti myös muiden yhteiskunnan jäsenten elämään, siitä tulee asia, johon on puututtava aina jos vain mahdollista. Pahoihin tekoihin ei tarvita ideologiaa.

Jos joku haluaa tästä vetää johtopäätöksiä omasta henkilökohtaisesta mielipiteestäni tai "suuntautuneisuudestani" niin siitä vain.

***

...laadukas lähibaari 50 metrin etäisyydellä ovesta.

...jossa on monia erilaisia siidereitä ympäri maailmaa

...ja pöydässä hyvää seuraa

...ja blogi, johon voi tehdä kännibloggauksen

***

Suuresti ihailemani Marinadi oli nostanut esille lainavaatteisiin pukemansa aiheen tabuista, joita myös terveet ihmiset pitävät elämässään. En ikinä ole käsittänyt, miksi ihmiset eivät pysty puhumaan ääneen palkkatasostaan tai muista henkilökohtaisiksi katsomistaan asioista. Lapsenakin kyselin faijaltani "paljon sä saat rahaa", mutta ikinä en saanut sitäkään selville. Äiteekään ei kertonut, ketä äänesti pressanvaaleissa. Siis hetkinen, mamma on pukannut lantiostaan läpi tämänkokoisen pään, eikä sitten viitsi kertoa siinä oleville korville, ketä sattui äänestämään pressaksi? On se ikävä, kun Suomi on ollut ilmeisesti 1980-luvulla niin totalitäärinen valtio, että Johannes Virolaisen äänestämisestä ei kannata ääneen kertoakaan.

Suurimmaksi osaksi syyt tietenkin oman palkkatason pimittämiselle löytyy suomalaiskansallisesta kateudesta. Eihän siitä mitään nyt tulisi, jos naapuri saisi tietää ansaitsevansa enemmän. Vaikka se olisikin aivokirurgi ja itse olisit kääntelemässä hampurilaisia mäkdonaldsilla. Kukaan ei arvaa, ennenkuin kerrot jotain lukuja ääneen. Toinen syy sitten on jonkinlainen nöyryys. Ihmisen pitäisi olla nöyrä ja siihen liittyen myös oman palkan ääneen ilmaiseminen käsitetään helposti kehumiseksi. Minä en taas ymmärrä sitä, miksi ihminen, joka tekee rehellistä työtä, ei voisi olla ylpeä siitä, mitä saa palkaksi. Rahaa se vaan on, perhana.

Itse päätoimttajana ja jonkinasteen yrittäjänä/yleisveivarina olen huomannut palkkani laskettavan 3000 euroon kuukaudessa. Lompakossa ei käteistä ole lainkaan. Käyttötililläni on rahaa tarkistamatta noin tonnin verran. Äänestin myös viimeisissä presidentinvaaleissa Esko Ahoa, jota en taatusti olisi äänestänyt, jos olisin tiennyt, kuinka hassu täti nykyinen pressa onkaan. Viime kunnallisvaaleissa äänestin Mirva Haltiaa. Puhelinlaskuni on sadan ja kahden välillä.

Enkä ole saanut seksiä tänä vuonna lainkaan.

***

En muistaakseni ole koskaan aiemmin visukinttu.comin aikana luetellut viimesimpiä hakutuloksia, millä tänne on tultu. Viimeisimmän parin päivän aikana tulleista hauista, on tänne osuttu:

4 x "tissit"
4 x "visukinttu"
2 x "shemale"
kerran seuraavilla:
"nettitesti", "diili kalju", "gay", "gay alastonkuvat", "gynekologi seksiä", "homo mies", "piiskaa", "omat alastonkuvat", "sarjakuvien ihmeellinen maailma" ja "marinadi".

Koko aikana, mitä tämä blogi on taas olemassa, on TOP5 kärki seuraava:

1.) visukinttu
2.) alastonkuvat
3.) tissit
4.) suihinotto
5.) sex

Eläköön tiedon supervaltatie! Not.

***

Kymmenen vuotta sitten olin jokseenkin tavallinen duunari. Ikäisekseni kehittänyt jo silloin paljon vastuuta osakseni, mutta silti "yläpuolella" oli joku joka valvoi, komenteli, ohjasi ja oli yksinkertaisesti pomo. Silloin tuli ajateltua sitä pomon vakanssia norsunluutornimaisena yksikkönä, jossa se pomo vain pomottelee ja nauttii komentelusta, eikä tarvitse mitään tehdä, kuin vain pomotella ja nauraa räkäistä naurua kun duunarit tekee, mitä tekee mieli ikinä käskeäkään.

Myöhemmin on tullut kasvettua henkisesti ja ammatillisesti siihen pisteeseen, että sen kovemman palkan ja muiden etujen syy on ymmärrettävissä. Ruohonjuuritasolta ei ikinä ymmärrä, eikä varmaan tulekaan ymmärtää, kuinka kovaa siellä norsunluutornissa tuuleekaan. Tarkoitus ei todellakaan ole kuulostaa elitistiseltä, mutta kun duunari saa ohjeet ja suorittaa työnsä, on koko työ periaatteessa siinä. Lopullinen vastuu kasautuu aina kuitenkin esimiehelle ja siitä portaissa aina vain ylöspäin ja luo lopulta sinne ylimmäksi kaikkein kovimmat paineet siitä, että kaikki sujuu hyvin. Ja jos jotakin menee pieleen tai kaikki ei muuten suju kuten pitäisi, niin ei esimiesasemassa oleva ohita sitä olankohautuksella, että jotain konkreettista pitäisi tehdä alemmilla tasoilla. Kyllä ainakin omalla kohdallani otan melkoista stressiä siitä, että kaikki on periaatteessa minun vastuullani vaikka työstä suuren osan tekeekin joku muu. Jos he eivät tee työtään, kaikki ei suju hyvin ja minun vastuullisena pitää tehdä jotain, joka voi pahimmassa tapauksessa vaikuttaa juuri "alapuolellani" oleviin ihmisiin hyvinkin paljon. Pomona ei ole helppoa ei.

Joskus tosin sitä oppiikin jotain. Annoin joku aika sitten tehtävän suorittaa eräs kuvaus "futuristisesti" ja tietenkin duuni viivästyi niin paljon, että joudun tekemään sen nyt itse. Kun sain kuvattavan eteeni, mietin, että olinkohan humalassa kun annoin nekin ohjeet. Lopulta iskin kuvaan paljon kromia ja kivoja teknisen näköisiä värkkejä.

Futuristisesti my ass.

***

Blogistanian Mona Lisa kirjoitteli tälle aamulle omat ajatuksensa sukupuolirooleista ja sehän sai ajatuksen laukkaamaan. Onko ylipäätään "äijämäisyys" naisissa puoleensavetävä piirre, vai tekeekö se naisista helpommin "vain ystäviä".

Omalta näkökannaltani kyllä. Tietty äijämäisyys naisissakin on miellyttävää, kunhan se ei mene liian pitkälle, eli pisteeseen, jossa nainen on yksi jätkistä. Joskus teini-ikäisenä sitäkin piti viehättävänä, mutta lets face the facts: siihen aikaan olisi pannut vaikka puhelinpylvästä. Yksinkertaistettuna kun naisesta tulee "paras jätkä", kadottaa nainen samalla omasta naisellisuudestaan miehen silmissä ison palan. Kuulostaa typerältä (mutta monissa tapauksissa tietysti toimivalta), mutta miehen tunnesitoutuminen naiseen ei tällöin enää tapahdu fyysisellä tasolla, vaan pitkälti henkisen samankaltaisuuden kautta. Voisi kai ajatella, että naiset taantuvat miehen tasolle.

Naisen pitää olla jotenkin se omituinen olio. Naisen pitää liikkua naisten kanssa, puhua paskaa tyttöystäviensä kanssa. Naisen pitää kehitellä sosiaalisessa piirissään kateutta, analysointia ja itkeä sitten valkkaripullon ääressä parhaiden tyttöystäviensä kanssa sitä, kuinka maailma potkii päähän. Olla se täysin käsittämätön olento, josta kukaan mies ei pohjimmiltaan ymmärrä yhtään mitään.

Marinadi mainitsi myös erääksi naiselliseksi ominaisuudeksi asioiden ja ihmissuhteiden analysoinnin ja syväpohdinnan. Tajusin sen luettuani, että olen tainnut vuosien varrella muuttua kyynisemmäksi, kylmemmäksi tai vain enemmän mieheksi, koska nuo eivät juuri enää jaksa kiinnostaa. Ennen ne vielä kiinnostivat.

Kumma juttu.

***

Oikeasti piti käydä jo nukkumaan aikaisin, mutta addiktio iski. Kolme varttia myöhemmin peli pelattu läpi. Vapauttavaa.

***

Ihminen kokee täydellisia aamuja aivan liian harvoin. Tänään vuorossa oli sellainen. Viileä, mutta ei liian kylmä huoneilma vilvoitti lämpimän peiton alta ulos eksyneitä jäseniä ja puhtaiden lakanoiden pinta aivan huusi valkoisuuttaan. Kerrassaan niin loistavaa, etten herättyäni heti edes noussut ylös. Päätin lukea vielä kirjaa vähän aikaa ja pakottauduin pystyasentoon sitten vähän myöhemmin.

Varoittelin viime yönä kirjoittavani jotain mielipiteitä keltaisesta lehdistöstä. Nyt ei taas tekisi mieli arvostella mitään tai ketään. On sellainen hippimäinen rakastan kaikkia ja kaikkea -fiilis. Tätä se hyvä yöuni ja vielä parempi aamiainen teettää. Vieläkun olisi rakastunut, niin siirappimaisen vaaleanpunaista maailmaa ei kestäisi erkkikään.

Jokatapauksessa, Shrikehän jo tuossa aiemmassa merkinnässä kommentoi keltaisen lehdistön menevän koko ajan vain huonompaan suuntaan.

Periaatteessa samaa mieltä olen itsekin. Toisaalta iltapäivälehtien funktio ei todellakaan ole sivistävä, väittivät ne itse mitä tahansa. Ne edustavat samaa printtimedian toimintakenttää, mitä esimerkiksi Seiska. Yksittäiselle kuluttajalle iltapäivälehti ei ole ensisijaisesti tiedonlähde, vaan hetkittäinen ajankulu. Viihdettä.

Journalistisestihan molemmat lehdet ovat totaalista kukkua. Niiden uskottavuus on kuitenkin formaatista johtuen hiukan korkeammalla tasolla kuin viikkolehtiin kuuluvan Seiskan. Viikkolehdistä kukaan ei edes odota syvällisiä artikkeleita, asiantuntevia analyyseja tai tutkivaa journalismia. Paparazzimeininki ei ole journalismia. Samalla tavalla iltapäivälehdistössä riehuu lööppikuume. Tottakai, lehden päätulonlähde on lehden myynti ja jotta se olisi mahdollisimman korkea, pitää potentiaaliseen ostajaan saada yhteys sekunnin aikana kun ostajan silmä osuu lööppiin. Valitettavasti, mutta ymmärrettävästi lööppihakuisuus nakertaa lehden uskottavuutta. Mm. tästä syystä jos molemmat kotimaiset iltapäivälehdet katoaisivat maan päältä jälkiä jättämättä, ei se olisi mikään menetys ihmiskunnalle.

Jos kuitenkin oletetaan, että lehtien pitäisi säilyä, olisi erityisesti Iltalehdellä syytä parantaa nopeasti ulkoasuaan. Firman graafikko on lehden perusteella päätellen kuin värisokea yksisilmäinen albiinojuoppo, joka hakee taittotyylin 1960-luvulta. Samalla lehti saisi kiinnittää huomiota myös sisältöönsä. Samaa skeidaa se on pitkälti kuin kilpailijallakin, mutta huonommin tehtynä.

Nyt joku sitten sanoisi täällä, että helppo se on arvostella, mutta osaisitko itse paremmin?

Totta munassa osaisin. Iltalehti - I´m available. Vuoden päästä myytte enemmän kuin kilpailijanne.

***

Baarivisa Weeruskassa hiukan venähti suunnitellusta. Vernerin, Ninnin ja Torstin kanssa vietetty tiedonjanoinen ja besserwisserimäinen ilta oli odotusten mukaisesti tietenkin ihan hauska, mutta luulin olevani kotona yhdeksän maissa - ja luulin siis väärin.

Ei. Minä en ole humalassa, enkä edes ole ollut.

Tänne kuitenkin oli tarkoitus vielä kirjoittaa jotain tuosta edellisestä. Keltaisesta lehdistöstä olisi niin paljon sanottavaa, ettei tosikaan. Kunhan vain pääsisin aloittamaan..., mutta juuri nyt ei välttämättä ole kaikkein paras hetki mediavarautuneeseen päänaukomiseen. Pitänee jättää huomispäivään. Eli luvassa on siis analyyttistä (heh) analyysia (heh heh), miten asiat ovat huonosti ja miten ne voisivat olla paremmin.

Sängyssä odottaa taas puhtaat lakanat. Siivoojat kävivät tänään. Kaikkialla kiiltää ja vessassa tuoksuu mäntymetsä. Rahalla elämä on joskus luksusta.

***

Päivän iltasanomat raportoi thaihierojan pesäpallomailalla suorittamasta pahoinpitelystä Tampereella. Alle nelikymppinen antoi isoa patukkaa asiakkaalle, joka kieltäytyi maksamasta "intiimihierontaansa" siihen vedoten, että palvelu oli ollu aika lyhytaikainen. Juttu ei tosin kerro, loppuiko palvelu ennen häpi endiä, vai tuliko häpi end liian aikaisin ja palvelu jäi siksi vajavaisen mittaiseksi. Palvelu jokatapauksessa olisi maksanut 100 euroa, mutta oikeus sitten päätti hierojan maksavan ex-asiakkaalleen 350 euroa.

On se hienoa, että mediat kertovat meille oleellisia asioita. Tosin iltasanomat on netissä aivan lapsenkengissä. Yrittävät myydä jopa nettilehteään eurolla, kun kilpailija iltalehti antaa lehtensä luettavaksi ilmaiseksi. Good business? Ei tietoa, mutta itseäni tapa ainakin miellyttää.

(lisäys: lukekaapas kommenttipalsta! Hienoa, että joku jossain reagoi nettikirjoituksiinkin!)

***

Taas tiistai. Kohta on tämäkin viikko mennyt ja jotain konkreettista pitäisi olla saanut aikaiseksi. Todennäköisesti kuitenkaan ei.

Tajusin vasta tänään, että aikaisempi merkintäni Skitson skitsoudesta voidaan lukea "hakkerointiyritykseksi" blogilistalle. Karmivaa. Joudunko jossain välissä syytettyjen listalle? Liikalinkittämisestä?

Samalla myös nyyhkytarina. Efesos on nimittäin lopettanut. Tuo Töölön turkkilaisvähemmistön kiiltävä kebabhelmi on ollut meikäläisen kantakebabbila jo melkein viiden vuoden ajan. Kaupungin paras. Talossa tuntuu olevan remontti päällä, joten pitää vain toivoa, että se palaa samaan paikkaan, kun remppareiskat katoavat horisonttiin. Anteeksi tunteellisuuteni, mutta miksi parhaat viedään aina ensin? Nyyh.

Kaikella uhallakin linkitän vielä yhden kanssabloggaajan. En nimittäin tiennyt (tai ollut huomannut), että TP:kin lukee tätä. Jos aiemmin ei paineita ollut tämän kirjoittamisesta, niin nyt on. Iik. Apua.

***