Visukinttu

Matot saapuivat tänään pesulasta 54 euron laskun kera. Hiukan tällaista kitupiikkiä harmittaa, mutta kun ajattelee heti itse pesemisen vaivaa ja haittaa, niin tuollainen pikkulasku tuntuu varsin mitättömältä. On sitä ennenkin maksettu pikkumaisuuksista, enkä edes tällä kertaa ajanut mattojen yli (insider pun intended).

Jääkaapista ei löytynyt taaskaan mitään syötävää. Päätin lähteä Efesokseen syömään ja päädyin samalla nurkkapöytään mietiskelemään ylipäätään ulkomaalaisten mahdollisuuksia ja ongelmia Suomessa työskennellessä. Kebab- ja pizzapaikkojahan kaupunki on jo pullollaan. Uusia syntyy kuin sieniä sateella ja termi "musulmaanipizza" taitaa olla jo melkein perusilmaisu etnisen ryhmän tekemää pikaruokaa kuvailtaessa.

Mietin samalla, teenkö itse ostopäätöksiä mielessäni tällainen "isänmaallisuus". Mielestäni en. Olen varsin uskollinen asiakas, kun löydän mielestäni hyvän paikan ostaa oikeastaan mitä tahansa. Oli se sitten pizza, televisio, housut tai kebab. Efesos on ehdottomasti kaupungin paras paikka ja ei se paljoa mielipiteeseeni vaikuta, kuka siinä tiskin takana ikinä onkaan.

***

Pitkään siinä menikin, että tajusin, miksen ole ensimmäisestä päivästä lähtien vielä sopeutunut tähän uuteen kämppään. Ajatteiln ensin, että syy on puhtaasti muuttosekamelskassa (joka ei ole todellakaan vielä ohitse), mutta syy on ylimääräisessä tilassa.

Kolmen huoneen asunnossa kun on tilankäytön kannalta täysin erilainen tunnelma. Tilaa on ja huoneesta toiseen äänet tai tuoksut eivät kantaudu samaan tapaan kun ennen. Sohvalla istuessa saa olla tarkkana, ettei keittössä uuniin laitetut pullat pala korpuksi. Ennen valmistusmisajankohta oli selvillä kun pullantuoksu ehti sohvalle asti. (note for myself: osta munakello)

Sama pätee kaikkeen muuhunkin. Ennen vallitseva tunnetila ei ollut varsinaisesti tilanpuute - vaan kaikki tuntui olevan kuin käden ulottuvilla. Hallittu kaaos, niin nyt olo on kuin kartanossa. Asunto, jossa on oma kaikunsa, ei voi olla kovin järkevä.

Noh. Ehkä sopeudun tähän vielä joskus. Lisää huonekaluja, lisää epäjärjestystä ja aikaa, niin enköhän minäkin tämän vielä kämpäkseni tunnusta.

Kodiksi myöntäminen voikin sitten kestää loppuelämän.

***

Anteeksi vain, ne lukijat, jotka sattuvat asumaan Hämeenlinnassa tai sen ympäristössä, mutta tässä yhteydessä viittaan asuinalueeseenne maaseutuna. Melko positiivisessa hengessä tosin, joten en usko teidän pahastuvan. Pahoillani en tosin ole pätkääkään, jos niin teette, joten pahastukaa rauhassa.

Päivän ohjelmaan on siis kuulunut Katjan kanssa maaseutumatkailua. Idea pikku matkasta Hämeenlinnaan päin on kytenyt jo jonkin aikaa ja päätin sen juhannuksena. Sunnuntaina Katjakin lyöttäytyi mukaan ja aamulla pakkauduimme Palleroon ja matka alkoi kohti Etelä-suomen helmeä - Hämeenlinnaa.

Sheivasin pääni eilen illalla, mutta käsitin vasta nyt, millaista viestiä nahkapää paikallisissa patrioottimatkailupaikoissa (SA-kauppa & panssarimuseo) lähettää.

Hyvät puolet matkassa on, että Katja sai lisää julkisuutta ja todennäköisesti pääsi mainoskuvauksiin malliksi. Jossain vaiheessa teen itsestäni vielä virallisen managerin.

***

50. blogimerkintäni. Juhlan kunniaksi juon juuri jaffaa.

Juhannuksena ja sitä edeltävinä päivinä olen kuullut jonkin verran siitä, että Bubbels olisi vaikea peli. Hämmästelen sitä edelleenkin, koska mielestäni se on melko helppo, mutta äärettömän addiktiivinen. Itsetunnolleni tekee siis hyvää se, kun joka toinen peliä pelannut tuntuu olevan vaikeuksissa pelin läpipelaamisen kanssa. Tästä syystä tein pienen kokeen: viidestä pelistä läpi meni neljä, keskimäärin 34 minuutin peliajalla. Noin 140 000 pisteen keskiarvolla.

***

Onneksi juhannus on taas takanapäin. Tuntuu niin typerältä kun on kuluttanut taas pari päivää elämästään tyhjään. Itse aatto meni mukavasti, kuten voitte lukea - mutta sen ulkopuolella muut asiat saivat taas uuden perspektiivin. Ajatukset kulkevat hiljaisuudessa aivan omia ratojaan ja mustavalkoinen maailma saa harmaan eri sävyjä.

Varustin tänään asuntoani edelleen. Ostin pyykinkuivaustelineen ja pari ruuvimeisseliä vaatekaapin rakentamista silmälläpitäen.

***

Juhannus sitten oli ja meni. Tippaakaan alkoholia ei tullut kulutettua, joka ei - hämmästyttävää kyllä, ollut historian valossa mitenkään erityistä juuri juhannuksena. Muistikuvani mukaan kaksi edellistäkin juhannusta vietin täysin absolutistina. Eri syystä tosin.

Tällä kertaa syy löytyi autosta. Eikä mistä tahansa autosta, vaan hiilenpalasta, joka ei vielä ole saanut lempinimeään.

Silti juhannus sujui ihan mukavasti vaikka jälleen kerran jonkinlainen morkkis onkin jäänyt päälle. Kuka tahansa heteromieshän pitäisi onnistuneena päivää, jolloin tunnuslause "lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä"
sopii niin moneen paikkaan.

Hyvää nimipäivää Jarkko.

***

Perkele. Suomalainen sisu (ja Fiskarsin vasara) tehoaa hankoitteleviin ruotsalaisruuveihin ja ruotsalaisiin "teräs"hyllyihin.

Nih! Javisst!

***

Ikea on niiiiiin syvältä. Se tarvitsee todella ruotsalaisen insinöörin, joka ajattelee metallihyllyn kasautuvan kätevimmin puuruuveilla. Ei puhettakaan kunnon muttereista tai edes kuusiokoloruuveista. Insinöörin ajatusmaailmaa ei voi ymmärtää.

Sitä pitäisi olla viisaampi ja rikkaampi, että muistaisi ja voisi kiertää Ikean tapaiset paskalafkat kaukaa. "Halvalla ei koskaan saa hyvää" joku joskus sanoi ja juuri tuon keltasinisen laatikkomyymälän kohdalla se jos mikä pitää paikkaansa.

Tai - no - ehkä liioittelen. Rautanaulan (joka varmaan sekin myöhemmin havaittaisiin tinasta valmistetuksi) voisin vielä sieltä ostaa, tai jonkun muun yhtä yksinkertaisen tuotteen. Kai bangladeshilaiselle lapsityöläiselle jotain työtä pitää jättää.

Jos edellisistä kappaleista et vielä arvannut, niin kyllä - olen taistellut ruåtsalaisen hyllyn kanssa koko illan. Muuten kasaaminen meni hyvin, mutta kun hylly muuten on kasassa, niin totta munassa sen tukiristikko pitäisi ohjeiden mukaan saada metallisten hyllylevyjen takareunaan puuruuveilla. Siis mitä? Kyllähän siellä levyrungon takana olevissa rei´issä on jonkinlaiset kierteenomaiset olemassa, mutta puuruuvin kierrettä ne eivät ole nähneetkään. Olen varmaan heikko, kun en osaa painaa ruuvia niin lujaa sitä kääntäessäni, että se pakoittautuisi tuohon reikään ja sen kierteisiin.

Hemmetti että ruåtsalaiset ovat sitten typeriä. Juuri kun me alettiin voittamaan ne jääkiekossa, niin sitten ne lähetti tänne Ikean ja antoi taas uuden syyn vihata niitä.

***

Unenpäästä kiinni saaminen on joskus tarpeettoman hankalaa. Yleensä se on vielä sitä juuri silloin, kun pitäisi rytmiään muuttaa viisi tuntia aikaisemmaksi heräämisen suhteen - kuten juuri minulla tänään. Siellä sängyssä sitä tulee sitten pyörittyä, kierittyä. Naksauteltua niskojaan ja potkittua ylimääräisiä tyynyjä pois sängystä. Inhottavinta on se tila, kun tietää tarkalleen, ettei unta tule, mutta kun määräämättömän ajan kuluttua luovuttaa, avaa silmät ja lähtee vaikkapa jääkaapille tekemään yöpalaksi luomupizzaa, niin tajuaa ikäänkuin juuri heränneensä. Nukkumisen ja valveilla olon välillä on siis tässäkin päässä yötä jonkinlainen välitila.

Turkin valtion matkailutoimisto mainostaa MTV:llä olevansa multi-uskonnollinen valtio. Pitäisiköhän Suomen ottaa mallia?

***

Tuote kirjoitteli tuossa eilisessä merkinnässään siitä, että naiset näkevät säännöllisesti unia synnyttämisestä ja äidiksi tulemisesta. Ihmetteli RJ myös sitä, että on vaikea kuvitella miesten näkevän unia isäksi tulemisesta.

Omalta kohdaltani vastaus tulee tässä:
Kyllä. Olen nähnyt unta isäksi tulemisesta, mutta jotta jonkinlainen pommikin saataisiin pudotettua, niin olen myös nähnyt unta siitä, että synnytin terveen poikalapsen.

Turha kai sanoa, mitä kautta Visukinttu Junior tuli unessa maailmaan?

Voi poikaparkaa.

***

Muuttolaatikot vielä purkamatta. Suurin osa mustien jätesäkkien sisällä kuljetetuista vaatteista ja muusta pehmeästä tavarasta on jo onneksi poissa silmistä, mutta edelleen kaikkialla tuntuu vallitsevana tilana olevan kaaos. Iltapäivällä pitäisi Arin kanssa käydä hakemassa yksi "mediahyllykkö" huomenna tulevalle kotiteatterille ja samalla käydä jääkaapin (ja pakastimen) täyttöreissulla. Paljon on vielä tehtävää, ennenkuin täällä voi oikeasti viettää aikaa.

"Tilapäistoimistoni" sijaitsee edelleen tulevan olohuoneen nurkassa, koska eilen kaapelin vetämisessä makuuhuoneeseen rakennettavaan työpisteeseen tulikin odottamattomia ongelmia. Lopputuloksena kuitenkin tuli HTV:n asentajan tilaaminen ja odotettavissa oleva 100 euron lisälasku. Nice. Very nice.

Jotain positiivistakin. Sovin eilen siivouspalvelun käyttämisestä asunnon siivoamisessa. Elokuusta lähtien Casa del Visukinttu siivoutuu kahden viikon välein ammattilaisten toimesta. Kustannuksetkin pysyvät niin kohtuullisina, ettei minunkaltainen laiskiainen jaksa sitä vastaan eväänsä liikauttaa. Ammattilaisten kyseessä ollessa voisi vielä olettaa jäljenkin olevan huolellisempaa ja parempaa kuin allekirjoittaneella. Nähtäväksi sekin tietysti jää, mutta rima on melko alhaalla jo valmiiksi.

***

Jotain nenan kautta suihkautettavaa kasvuhormonia markkinoivan spammin kolahtaessa postiluukkuuni paatin toistaa viime syksyna tekemani spammarivittuilun. Lahetin sahkopostia takaisin, jossa kerroin ihannoivani mainoksessa ollutta lupausta "HGH saa sinut tuntemaan itsesi 20 vuotta nuoremmaksi" ja toivoneeni aina palaavani takaisin lapsuuteeni. Hehkutin siina sitten myös vakavaraisuuttani ja että olen valmis tilaamaan heti tuotetta luottokortin kera - ja lopulta lahetin sahkopostin takaisin.

Undelivered Mail Returned to Sender

Mihinkaan ei voi enaa luottaa. Ei edes spammareihin.

Kavelin eilen uudelta asunnolta vanhaan vakiokauppaani ja matkalla tunnistin eraan remontin kourissa olevan talon Sturenkadulla. Skitsojannen kamppahan se siina. Aivan kulman takana. En aikaisemmin tajunnutkaan, mutta asumme nyt samassa talossa - tai siis taloyksikossa tai miksika tata nyt kutsutaan. Parempi on kai vain sanoa, etta jaamme saman sisapihan, kunnes tallaiselle renkaan muotoiselle taloryppaalle loytyy parempi termi.

Tasta syysta paatin, että nyt on vihdoin aika laittaa Schizoblog selaimeni suosikkeihin.

Ja muuten. Jos joku teista nyt kuvittelee etta skandien puute indikoi allekirjoittaneen olevan ulkomailla, niin erehdytte. Yoe vain kirjoitti blogissaan omaavansa ilmeisen rutiininomaisen blogikierroksen. Itsekeskeisena paskiasena kun oletan tietysti automaattisesti kuuluvani tuohon mainittuun blogikierrokseen, joten paatin jattaa tasta merkinnasta pois aat ja oot.

Jotta vain Yoella olisi hetken helpompaa.

***

Jokaisen, joka on joskus ihmetellyt Stubbin pepsodentmaista hymyä, on ehdottomasti käytävä täällä. Jos pystytte selaamaan sivun läpi kuvineen hymyilemättä kertaakaan, niin olette täysin tunteettomia sosiopaatteja.

***

Ensimmäinen vieras käynyt uudessa kodissa. Ajattelin tämän illan pyhittää työpisteeni rakentamiseen makuuhuoneen puolelle, mutta Minttu sattui soittamaan, saisiko hän tulla käymään. Hyvinhän se sopi ja puhuttiin taas vähän kaikesta. On oikeastaan vähän harmillista, ettei sohva ja muut olohuoneen kalusteet ole vielä tulleet - ei päässyt oikein fillistelemään kunnolla, mutta toisaalta tuli todistettua, että hyvässä seurassa ei puitteiden tarvitse olla aina niin hyvät. Vähemmälläkin pärjää kun lähellä on ihmisiä, joista välittää.

Tottapuhuen, vielä pari minuuttia sitten ajattelin tämänkin blogimerkinnän punaisen langan rakentuvan siitä, kuinka tämäniltaisesta keskustelusta irroitettuja lauseita olisi halunnut kantautuvan korva seinässä kyttäävien naapureiden korviin. En nyt välttämättä tiedä, olisiko se rakentanut millään tavalla minusta kuvaa luotettavampana naapurina tai muutenkaan, mutta ajatus huomisen päivän naapurikohtaamisista rappukäytävässä herätti vain hiukan kieroutunutta huumorintajuani.

Vain bloggaajat tietävät sen tunteen, mikä tulee, kun osuu elämässään sellaiseen hetkeen, jolloin ensimmäinen ajatus on "tästä pitää kirjoittaa blogiin". Juuri sellainen fiilis iski tänään useampaankin kertaan, mutta koskaan ei tullut tehtyä tarkempia muistiinpanoja, jotta olisi voinut vihdoin rakentaa sellaisen merkinnän, jota jopa ATM:t pitäisivät hauskana.

Päivän sitaatti:
"Tää on ihanan pehmee, mutta kai mä kun tätä runkkaan, niin tästä tulee kans yhtä jäykkä."
(Minttu puhuu SOG -monitoimityökalusta)

Hetken biisi: Popeda - Pitkä Kuuma Kesä

aamuyön raikas tuuli
merenrantaan käveltiin
purista mua lujaa beibe
pistä silmäs kii

***

Kiesus sentään, että ehdinkin stressata muuttamisesta ja täysin turhaan. Pakkaamisessa meni sen pari päivää, mutta itse tavaroiden siirtämisessä uuteen kämppään vaivaiset kolme tuntia. To-del-la hämmästyttävää, mutta siitä kiitos kuuluukin Arille, Pervilälle, Huttuselle ja Harrolle. Kiitos jätkät - tämä muistetaan, kun itse olette muuttamassa. Pervilän kohdalla se taitaa olla aika piakkoin.

Muuttolaatikot kummittelevat keittiössä. Olohuone on taas täynnä mustia jätesäkkejä. Makuuhuoneessa on oma pieni paratiisi tämän kaaoksen keskellä ja myös muutama nurkka odottamassa sitä, että saan sinne kasattua työpisteen ja vaatekaapin, jonka jälkeen mustat jätesäkit olohuoneesta voi purkaa niihin, jotka taas jättävät tilaa uusien huonekalujen sisääntulolle, joihin voi taas purkaa muuttolaatikot keittiöstä.

Dominopeliä, sano.

***

No niin. Viimeinen merkintä täältä vanhasta kämpästäni ennenkuin nyppään Welhoplugin irti seinästä. Ympärilläni on järkyttävä määrä täynnä olevia muuttolaatikoita. Viimeinen tyhjä laatikko odottaa tietokonettani, monitoria, skanneria ja printteriä (LCD-näyttö ja shuttle on muuttajan unelmatietokone).

Jääkaapissa on vielä vähän tavaraa, samoin ruokakaapissa, jonka jätin koskemattomaksi sen vuoksi, että kasasin siihen typerästi kuusitoista muuttolaatikkoa eteen. Luovuin ajatuksesta, että olisin siirrellyt ne paikasta toiseen pelkästään sen vuoksi, että olisin voinut nostaa jauhopussin ja pari hassua riisipakettia pois. Päätin, että tulen vielä hoitamaan ruokakaapin tyhjennyksen vaikkapa maanantaina. Ei se vuokralainen tänne maanantaina kuitenkaan muuta.

Toivottavasti edes osa kavereista vaivautuvat huomenna auttamaan sankoin joukoin. Laskin juuri, että jos meitä olisi viisi ihmistä kantamassa, niin keskimäärin joudumme huomenna nousemaan noin 1200 porrasta. Ja samanverran alaspäin.

Ihanaa kaverit, ihanaa.

***

Kun naapurisi kysyy sinulta kantaessasi jo kahdeksatta jätesäkillistä roskikseen, mitä säkissä on, kaikkein paras vaihtoehto ei ole "osa ex-vaimosta".

***

Heräsin aikaisin tukkoiseen nenääni ja ihmettelin kummallista valaistusta ulkona, kunnes huomasin auringon paistavan omituisesta suunnasta. Kello oli tällöin puoli kuusi. Painoin pään takaisin tyynyyn ja yritin saada lisää unta - turhaan.

Noin 20 minuuttia myöhemmin nousin ylös tajutessani, etten enää saa kuitenkaan unta. Lattialla lojuu aivan liian monta tyhjää pakkauslaatikkoa ja kaapit pullottavat niihin joutavia tavaroita. Koko kirjahylly ja kaksi vaatekaappia on purkamatta. Samoin keittiössä on järkyttävästi tarvikkeita pakkaamatta.

Yritän myös miettiä, kannattaako minun jo tänään roudata tilavaatteeni uuteen kämppään, jossa on odottamassa uusi sänky. Todennäköisesti en sitä tee ihan pelkästään sen vuoksi, että haluaisin pestä petauspatjan ja peiton ennen niiden yhdistämistä uuteen sänkyyn, mutta toisaalla vaakakupissa painaa se, että todennäköisesti saisin ensi yönä paremmin nukuttua.

Ei tämän tällaista pitänyt olla. Stressi iskee. Ahdistaa.

***

Tänään aamulla heräsin jo valmiiksi pää kipeänä siitä ajatuksesta, että olen varannut tämän päivän ja huomisen muuttolaatikoiden pakkaamiseen. Vuokralaatikkoja tuli 25 kappaletta, joiden pitäisi riittää hyvin tavaroiden siirtämiseen, mutta tyhjinä seistessään ne vievät järjettömän määrän tilaa tästä muutenkin pienestä asunnosta. Siihen vielä lisätään omat pakkaukset, muutenkin kaaoksenomainen järjestely, puoliksipuretut vaatekaapit ja rullalla olevat matot. Kaaos.

Mattojen suhteen sitten päädyin ottamaan pesulapalvelun, vaikka se maksaakin enemmän kuin järki sanoo. Vievätpähän matot ainakin pois kuleksimasta ja palauttavat suoraan uuteen kämppään. On taas kolme painavaa yksikköä vähemmän itse kannettavana.

Tällaisista pikkuasioista pääseminen ei valitettavasti poista tätä isoa asiaa. Itse muuttoa. Pari tonnia olisi tullut maksamaan muutto "avaimet käteen" -periaatteella ja mitä pidemmälle olen ajatellut tätä järjetöntä vaivannäköä (laiska kun olen), niin sitä varmempi olen siitä, etten taidakaan tarvita sitä joka kodin omaa kotiteatteriyksikköä.

Muuttaminen on perseestä. Varsinkin tavaroiden pakkaaminen yksin.

***

Katson nykyään todella harvoja televisio-ohjelmia säännöllisesti. Oikeastaan mieleen tulee vain vastapäättynyt 24 ja tänään tullut Surreal Life, jota suomessa yritetään nostaa aallonharjalle Ron Jeremyn nimellä. Itsessään ihan hyvä juttu, koska muut "starat" eivät ole kovinkaan tunnettuja täälläpäin maailmaa.

Joku tosi-tv:ssä - tai dokudraamassa (kuten neloskanava asian esittää) - kuitenkin kiehtoo. Vielä kun soppaan laitetaan täysin järjetön ympäristö (kuten pohjois-amerikka tai sen Hollywood) ja vielä järjettömämpi esiintyjäkaarti (tässä kohtaa teki mieli kirjoittaa "kuten pohjois-amerikkalaiset"), niin valmiina on ehdottoman hienoa ja laadutonta viihdettä.

***

Vilkaisin tänään kämpälläni olevia mattoja, jotka olisi siirrettävä sunnuntaina uuteen kämppään. Muistin samalla, että viiden vuoden aikana matot on pesty ehkä kaksi kertaa - eikä kertaakaan viimeisen kahden vuoden aikana. Ovatpa siis päässeet melko likaisiksi ja kaipaisivat selvästi pesua. Laiskana en tietenkään ajatellut itse pestä niitä vaan soittelin muutamaan pesulaan nouto- ja pesupalvelua silmälläpitäen.

Lopputuloksena olisi kolmen maton pesemisestä koituva viidenkympin lasku. Ei välttämättä ihan mikään paha hinta, kun ottaa huomioon sen vaivattomuuden, mutta jostain syystä takaraivossa kolkutti "ihan helvetinmoinen hinta!" -ajatus. Vaikka tiedän olevani omanlaiseni kitupiikki (duh!), niin en oikein ymmärrä ensireaktiotani vieläkään. Kaikkia muita ongelmia ja tarpeita vastaan mitä muutossa on tullut, olen heittänyt rahalla - ja kas, ongelmia ei ole ja tarpeet tulevat tyydytetyksi.

Muuttaminen on aika merkillistä joskus. "Rahalla kaikki selviää" sanoi joku joskus ja voi pojat, se kaveri oli oikeassa.

***

Nyt se iskee päälle pahimmalla tavalla. Aioin lähteä ulos aamiaiselle, mutta tajusin, ettei tasapaino- ja syvyysnäkökykyni ole vielä palautunut normaalille tasolle ja tilasin kotiin ruokaa paikallisesta kebabbikeitaasta. Katsahdin myös ensimmäistä kertaa tänään peiliin ja muistin, miksi vampyyrina olisi oikeastaan aika kivaa. Ainakaan peilikuvat eivät säikäyttelisi tällaisina aamuina.

"Heijaa ja otetaas taas!"

***

Kiesus mikä krapula. Mitään muistikuvaa siitä, miten pääsin kotiin, ei ole. Todennäköisesti yhtä soosissa olleet Jukka ja Miika saivat allekirjoittaneen maksamaan jollakin keinolla taksin, sillä löysin sellaisen kuitin äsken taskustani.Freukkareiden keikka oli aika rock. Taikka siis suomalaista kantriahan vaarit siellä väänsivät, mutta törkeästi alkuillasta (klo 22) noussut humalatila takasi aivan törkeän hienon fiiliksen kaikille.

***

Vaihdoin uutta turvalukkoa iltapäivällä uuden kämppäni ulko-oveen rappukäytävässä, kun takanani olevan asunnon ovi avautui. Kuulin sen kyllä, mutta en kääntynyt katsomaan, kunnes ovesta käytävään tullut mies puhui möreällä äänellään jotain lukon vaihtamisesta. Käännyin katsomaan ja vastaani tuijotti vanhalla lannoitefirman lippalakilla, pullonpohja-silmälaseilla, viikkokausia pidetyllä kauhtuneella t-paidalla, keski-iän aknella ja tuplamaxi-ylipainolla siunattu naapuri.

Sanoin jotain lukon uudelleen sarjoittamisesta, johon tämä selvästi sosiaalisen elämän Don Quijote pamautti lippalakkinsa lippaa miehekkäästi kopauttaen:

"Tiedäksä miten näistä ovista pääsee läpi? Ei tartte ku kirveellä pari kertaa hakata, niin säleet vaan lentää."

Olisikohan vielä myöhäistä perua muutto? Päätin juuri pitäväni huomattavasti luultua enemmän nykyisistä seksiaddikti- ja narkomaaninaapureistani.

***

Old news, mutta kansa sitten todella äänesti Jäätteenmäen sinne eurooppaan. Järjetöntä, sanon minä. Useimmat poliittisesti valveutuneet ihmiset sanovat, että "jos et äänestä, älä valita", mutta en minä siitä valitakaan, että "taas siellä on Jäätteenmäki" - vaan "mitä helvettiä te oikein ajattelitte?".

Taisi olla Benrope (saatan hyvin todennäköisesti olla myös väärässä muistikuvieni kanssa) joka joskus sanoi, että äänestämisestä tulisi paljon mielenkiintoisempaa, jos saisi käydä äänestämässä jotakuta vastaan. Ei Jäätteenmäelle -kansanliikkeelle minäkin olisin voinut käydä ääneni antamassa. Yritän silti lohduttautua, että äänivyöry ei johdu kansan syvien rivien muistamattomuudesta, vaan siitä, että poishan se oli pakko täältä lähettää.

Tajusin juuri, että jos eteeni olisi laitettu parivaljakko Jäätteenmäki & Ávéllán ja käsketty äänestämään toista, niin olisin todennäköisesti äänestänyt blondia teleprompterityttöä.

Herranjumala sentään mikä ajatus!

***

Joskus arkipäivät tulevat yllättäen, mutta tämä päivä oli pitkästä aikaa sellainen, joka oli lähes täyteen aikataulutettu. Eikä tämä jää varmasti ainoaksi sellaiseksi tällä viikolla.

Kävin tilaamassa uuden sängyn uuteen kämppään, sekä katsomassa muita huonekaluja. Sohva löytyi jo, mutta en sitä vielä tilannut. Samaten kotiteatterijärjestelmä on löytynyt ja voin olettaa saavani koko paketin kasaan ehkä jo ennen juhannusta.

Illemmalla kävin tutustuttamassa kolme naisihmistä ammunnan pariin. Varsin kiinnostuneita olivat ja pärjäsivät keskimääräistä miestä paremmin noinkin uudessa tilanteessa.

Muuten raportti päivästä: varsin tavallinen.

***

Kokkaan itselleni päivän päätteeksi makaronia siitä yksinkertaisesta syystä, ettei kämpälläni ole vieläkään muuta syötävää. Kattilan poristessa hellalla ja Saving Private Ryanin odotellessa videonauhurissa, katsahdin muita blogeja ja huomasin Khiloun kirjoittaneen päivän kansalaisaktiviteetista - eli äänestämisestä.

Huomasin siitä erään seikan, johon olen kiinnittänyt huomiota aiemminkin, nimittäin sen, että harva ihminen myöntää avoimesti, ketä on äänestänyt. En sano, että se on paha asia ja että kaikkien pitäisi äänensä kohde kertoa - vaan sitä, etten aina ymmärrä, miksi niin useille ihmisille äänestyksen kohde on niin vaikea asia. Enkä puhu edes tuntemattomista ihmisistä, vaan jopa ystävistä ja perheenjäsenistäni.

Politiikka on minulle melkolailla yhdentekevä asia. Yhdelläkään politiikolla ei ole minuun minkäänlaista luottamussidettä, joten minulle on yhdentekevää, nukunko sunnuntaini hiukan paremmin (=pidemmin) vai käynkö piirtämässä jonkun numerosarjan vaalilappuseen.

Kaksi viimeistä kertaa kun äänestin, olivat molemmat presidentinvaaleissa. Ensimmäisellä kerralla äänestin Elisabeth Rehniä ja toisella kerralla Esko Ahoa.

Luojan kiitos, ääneni ei sittenkään ollut se ratkaiseva toisella kerralla.

***

Nyt se on sitten varmistunut. Muutto tapahtuu tasan viikon päästä sunnuntaina, kun tarpeeksi paljon janoisia kavereita ja ystäviä pääsee auttamaan laatikoiden kantamisessa ja kuljettamisessa uuteen asuntoon. Tänään käydessäni siellä, ensimmäisen kerran aamupäivän aurinko paistoi ikkunoista sisään ja kämppä näytti todella valoisalta. Tosin en usko sen sellaisena pysyvän ympäri vuoden, joten varaudun talven kaamokseen suunnittelemalla kämppään samantien tarpeeksi kovan luokan valaistusreservin.

Koko kahdensadanmetrin kotimatkalla poikkesin helsinginkadun Hesbugerissa syömässä päivällisen. Vanhalla kämpällä ei ole enää mitään ruokaa ja uudelle sitä ei vielä kannata kantaa. Lueskelin samalla viikonlopun Ilta-Sanomia ja huomasin raportin Reaganin hautajaisista. Vanha b-luokan ukkeli ei ole todellakaan millään "parhaat USA:n ex-presidentit" -listallani (tosin koko listan olemassaolo voidaan asettaa kyseenalaiseksi), mutta silti ihmisten kuolema on aina menetys.

Myöhemmin tänään mieleeni välähti takautuma eräästä "naapurin ukosta" lapsuudestani. Wikke oli se hauska, vanha naapurin setä, jonka kanssa oli aina kiva pysähtyä hetkeksi vaihtamaan sananen tai pari. Se vanha ukkeli, joka aina oli avulias ja mukava. Ihminen, josta ei ollut mitään pahaa sanottavaa.

Wikke kuoli muutama vuosi sitten. Sain kuulla siitä vasta paljon myöhemmin, mutta vaikka en tiennyt - enkä tiedä vieläkään hänen elämästään juuri mitään, tulee joskus ikävä sitä vanhalla maasturilla ajelevaa ukkelia.

* . . .

***

Yoe lähti sitten Japaniin - taas. Tintinissä olleiden läksiäisten parissa oli mukavaa viettää ihmisten kanssa iltaa alle viiden Hardy´sin kera. Pariin otteeseen painoi väsymys päälle ja teki mieli halata maastamuuttajaa lujasti puolen vuoden varastoon ja lähteä kotiin, mutta loppuun astihan siellä tuli oltua. Osasyy tähän lankeaa Pervilälle, joka päätti maksaa juomavelkansa tarpeettoman aikaisin pois.

Viikonloppu on muuten alkanut varsin tavanomaisesti, eli mitään suurta viikonloppuhuumaa ei ole edes ollut. Uuden kämpän viritelmät alkavat olla jollakin tavalla aikataulutettuja. Maalaus on alkuviikosta, uusien huonekalujen tuonti loppuviikosta ja ensi viikonloppuna voisi olla jo vanhojen tavaroiden kantaminen uuteen asuntoon. Lundian nätti suunnitelija tosin uhkasi, että uusien hyllyjärjestelmien toimitus ja asennus voi kestää 2-3 viikkoa. Samoin keittiöremontti menee varmaankin loppukesään tai alkusyksyyn. Luottourakoitsijalla kun on töitä parin kuukauden jono ja kai sekin haluaa lomaa pitää.

Laiskana otuksena ajattelin vielä tilata jostain matonpesupalvelun, joka hakisi vanhat matot vanhalta kämpältä, pesisi ne ja palauttaisi uudelle kämpälle. Jos joku tietää tällaisen palvelun, niin allekirjoittaneeseen saa ottaa asian puolesta yhteyttä. Samoin olutpalkalla toimivia muuttoihmisiä tarvitaan piakkoin.

***

Eikö se vasta ollut viikonloppu? Päivät ne ovat uusiutuvaa luonnonvaraa - kun yksi loppuu, niin toinen alkaa. Illalla olisi Kallion Blogimiitti, mutta en taida itse vaivautua paikalle. Yoe kun lähtee huomenna matkalle takaisin kohti Jaappania, niin sanokaa vain minua typeräksi - mutta mieluummin näen kohta toiselle puolelle maailmaa katoavan hyvän ystävän kuin kolmekymmentä tuntematonta. Tai ainakin melkein tuntematonta. Mutta katsotaan nyt. Jos Tintinissä lopetellaan tänään vaikka aikaisemmin?

Sitä en kuitenkaan ihan usko.

***

Tänään muita blogeja selaillessani tarttui Meiningistä silmääni maininta Leafin Lakritsisekoituksesta. Kyseessä on sellainen varsin pliisuun pussiin pakattu satsi täytelakritsia, jossa on sekä minttu- että suklaalakritsia ja tietysti niitä kokomustia, jotka aina jäävät pussin pohjalle viimeisinä. Joskus paketetissa oli myös salmiakkilakritsia, mutta se kokeilu taisi jäädä Leafilta melko lyhytikäiseksi.

Joku saattaa tässä kohtaa jo olla ehtinyt ajattelemaan, että olen tullut vihdoin todelliseksi pask... sisällöntuottajaksi. Olen vihdoin siinä pisteessä, että kirjoitan blogiini täysin merkityksettömistä asioista - kuten lakritsapussista.

Asia nyt ei ole niin yksinkertainen. Juuri tuossa Leafin lakritsapussissa on aina sen avaamisen aikaan enemmän muistoja, kuin missään muussa karkkipussissa tai -kääreessä. Vaikka pussin tulitikkuaskin kokoisen etiketin grafiikkakin on muuttunut ja pussista itsestään on tullut minigrip-muovia muistuttava avaruusajan paketti, siinä on silti sitä samaa tunnelmaa, minkä tunsin saappaanvarren mittaisena taaperona, kun faija toi töistä mukanaan sotilaskodista ostamansa lakritsipussin. "Körrilakuja" - sitä silloin sanottiin, mutta yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin, en vieläkään tiedä, mistä hemmetistä moinen nimitys niille oli tullut.

Jokatapauksessa: rakastan noita lakritseja, joita kukaan muu ei tunnu koskaan ostavan.

Hetken biisi: Leevi and the Leavings - Jos Helsinki On Kaunis

jos helsinki on hetkisen kaunis
kun on valkoinen maa
pian räntää sataa taas
jos helsinki on hetkisen kaunis
se unta on vaan
turhaa unelmaa

***

Kuinka monella heteromiehellä on jääkaapissaan useampaa kuin kahta eri makuista tuorejuustoa ja kahta erilaista appelsiinimarmeladia? Ei varmaan kovinkaan monella, mutta jos joku nyt siellä takarivissä nosti kätensä vastatakseen "minulla", niin haluan esittää jatkokysymyksen:

Oletko katsonut milloin ne menevät/ovat menneet vanhaksi?

Tein nimittäin inventaarion jääkaappiini ja huomasin omistavani varsin huolestuttavissa määrin vanhentuneita elintarvikkeita. Ei, ne eivät vielä kasvaneet sinisenvihreää kasvustoa (paitsi homejuusto, jonka kuvittelen olevan sen normaali tila), mutta olivat menneet muuten vanhaksi. Tarkemmin ajatellen, minulla on kohta esikouluikäinen appelsiinimarmeladi, joka on - herra paratkoon - vanhempi kuin jääkaappini. Herää kysymys, että miten hemmetissä olen onnistunut pari vuotta sitten jääkaappia vaihtaessani jättämään jo silloin vanhan marmeladin huomioitta.

Marmeladi pitäisi joko heittää pois tai antaa sille jokin nimi. Päädyin ensimmäiseen ja nyt sen kanssa samalla roskiinlähtevien pöydällä odottaa myös tuoreempi marmeladi, joka täyttää viikon päästä vuoden. Kaksikon lisäksi mukaan yksisuuntaiselle ekskursiolle takapihan roskalaatikoille on lähdössä myös Snellmanin maksapasteija (1v 8kk), Pirkka Extra Hot Salsa (8kk), Creme Bonjour -kolmikko (n. 3kk) ja äiteen itsetekemä, harvinaisen kirpeä puolukkahillo (vähintään 2 v).

Niin. Ja jos olisin päättänyt pitää Marmeladin, olisin ristinyt sen Janneksi.

***

1.) Osta oikeaa pyykkinarua
2.) Hanki myös teräsvillaa ruosteen poistamiseksi katanan terästä

***

Viimeinen kerta, kun ostan Nokian puhelimen. Jo kolmas Nokian puhelin, joka alkaa kenkkuilemaan puolen vuoden sisällä ostopäivästä. Tätä edellistä jaksoin vielä käyttää huollossakin, mutta kun pyynnöstä huolimatta siellä osattiin tuhota koko kalenterini sisältö (mutta vastineeksi tuplasivat kaikki muistissa olevat puhelinnumerot), niin en taida tätäkään uskaltaa viedä huoltoon.

Ensi kerralla ostan Samsungin. Perkele.

***

Vihdoin yli 200 000 tulos Bubbelsissa. Addiktoiva peli, vaikka sen läpipelaaminen onkin helpompaa kuin useimmat antavat ymmärtää. Siitä huolimatta sitä pitää aina vain pelata uudestaan.

Nyt nukkumaan. Hyvillä mielin.

***

David Lee Roth - Just a Gigolo

- Limp Bizkit - Take a Look Around
- Mötley Crue - Girls, Girls, Girls

- Bad Boys Blue - You´re A Woman
- Bloodhound Gang - You´re Pretty When I´m Drunk
- Ramones - Do You Wanna Dance

Bruce Springsteen - Dancing in the Dark

- Fintelligens - Heruuks
- Pelle Miljoona - Tahdon Rakastella Sinua
- Republica - Ready To Go

Nylon Beat - Sexi Vie, Taxi tuo

- Will Smith - Just the Two of Us
- Pointer Sisters - I´m So Excited
- Marvin Gaye - Lets Get It On
- Marilyn Monroe - I Wanna Be Loved By You
- Monty Python - Sit On My Face
- Backstreet Boys - I Want It That Way
- Bob Marley - Get Up, Stand Up
- Anouk - It´s So Hard
- Tapio Rautavaara - Rakovalkealla
- Destiny´s Child - Say My Name
- Marky Mark - Good Vibrations
- Europe - The Final Countdown
- Rammstein - Feuer Frei!

- Frank Sinatra - I Did it My Way
- La Cream - Say Goodbye
- Paula Koivuniemi - Ei Tule Toista Kertaa

Jimmy Durante - As Time Goes By

- Sig - Hyvää Syntymäpäivää
- Guns & Roses - Sweet Child of Mine
- Boney M - Daddy Cool
- Del Shannon - Runaway
- Lapinlahden Linnut - Mulkku

***

Huohotusta, vaikerointia ja hekumaa.
Sängyn pääty hakkaa seinää niin, että pelkään taulujen putoilevan seiniltä.
Alla olevat jouset eivät koskaan ole olleet näin kovilla.
Syvä huokaus, pieni inahdus, lepo - ja kaikki uudestaan hetken päästä.

Tämä kaikki kuuluu siis naapurista. Ihan ilman apuvälineitä.

Jos uudessa kämpässä naapureina on yli kahdeksankymppisiä eläkemuoreja, niin se laskettaneen myös plussaksi tuohon aiempaan merkintään.

Hetken biisi: BB King - Thrill Is Gone

the thrill is gone baby
It's gone away for good
someday I know I'll be open armed baby
just like I know a good man should

***

Nyt se on varmistunut. Uusi kämppä - tai kenties jopa koti - odottaa. Perjantaina suoritetaan kaupat pankissa ja kämppä on jo tyhjänä odottamassa tavaroiden kantamista sisään. Pitänee kehittää jonkinlaiset talkoot kasaan, jotta kaikki tavarat saadaan kannettua uuteen paikkaan. Odotettavissa on siis paljon tekstiviestikutsuja talkoisiin, josta palkkana on vain pizzaa ja tuopilliset Kuikassa.

Plussat ja miinukset nykyiseen kämppään verrattuna:

+ kämpässä on 2,5 kertaisesti enemmän tilaa
+ wc on puhelinkoppia suurempi
+ parveke
+ oma pesukone
+ jo nimeltämainittu hyvätasoinen olutravintola on 50 metrin päässä
+ talossa on hissi
+ juuri kunnostettu

- ikkunat itään päin
- rajoittuneemmat näkymät vastapäisen talon katon vuoksi

* bonus, jonka plussasta tai miinuksesta en ole ihan varma: kämppä on vieläkin lähempänä Schizoa.

***

Pyykkikori on tursunnut yli äyräidensä jo yli viikon ja koska "kori" on tynnyri joka vetää varmaan 140 litraa sisäänsä, niin päätin uhrata vapaapäiväni pyykinpesemiseen. Ensimmäisen koneellisen jälkeen tajusin taas, miksi uuden kämpän hankinta on enemmän kuin tarpeellista. Tähän nykyiseen kun en ole luontevasti koskaan saanut edes pyykinkuivaustelinettä mahtumaan. Ne taittuvat kun ovat ylimainostetusta kompaktiudestaan huolimatta ihan hemmetin isoja. Sängynkään alle niitä ei voi laittaa, kun se on jo täynnä ostoskanavalta ostettuja kuntolaitteita. ;) Onneksi tosimies keksii aina hyviä keinoja ongelmien ratkaisuun.

Hetken biisi: Nickelback - Breathe

all I ever really wanted was to be the same
equal treatment never ever comes
and there they go again
all I ever really wanted was to be like you
so perfect
so worthless

***

Neljä päivää työtä putkeen 12 tuntia päivässä ja öisin hyvin vähän unta. Vihdoin kotona ja huomenna vapaapäivä. Olen sen ansainnut.

***

Näin tänään messuilla työskennellessäni muutaman teinipojan ja yhden tytön joukon, jossa pojat hehkuttivat alfaurosmaisuuttaan sille joukon ainoalle tytölle oikein urakalla. Jokaisella oli puheissa se, kuinka "viime viikonloppuna tuli tehtyä sitäjatätä" tai kuinka "vittu sitä, vittu tätä". Ja aina kun joku heitti ilmoille hyvän tarinan tai kaskun, jonkun toisen oli heti pistettävä paremmaksi.

Olen tottakai itsekin ollut joskus teinipoika ja tyttöihin oli kirjoittamaton, hormonien ajama sääntö, tehdä vaikutus tavalla taikka toisella. Koska toisilla pojilla oli aina paremmat jutut, piti omiaankin laittaa paremmaksi. Usein liioittelulla tai totaalisella valehtelulla. Kuinka joskus perjantaisin olikin ollut vain kotona kiltisti katsomassa televisiosta pikkukakkosta, niin puheissa perjantai-illasta tulikin yö kaupungilla tappelemassa tuntemattomien trasselitukkien kanssa.

Tuo sama näky vain sai ajattelemaan toissapäiväistä junamatkaani, jossa samaan vaunuun Hyvinkäältä nousi neljän parikymppisen kundin joukko, joista yksi - samaan penkkilooshiin kanssani istunut yksilö oli kännissä kuin se useinmainittu käki. Jossakin Keravan kohdalla tämä ruudinkeksijä kiinnitti sitten kovaäänisesti huomiota siihen, että minä katselin ulos ikkunasta. Kysyttyään asiasta, vastasin katselevani maisemia, mutta kaverin mielestä minulla olisi ollut sosiaalisempiakin mahdollisuuksia, joten jatkoin hetken tauon jälkeen:

"...mutta voin mä alkaa katselemaan suakin, mutta varo - mä saatan kiintyä suhun sitten liikaa."

Ja alleviivasin asiaa vielä iskemällä silmää ja mutristamalla tosi håkanmaisesti suutani.

Kumma kun ihmisillä ei ole huumorintajua. Sainpahan rauhassa kuitenkin jatkossa katsella maisemia, jotka olivatkin muuttuneet siitä, kun viimeksi kyseisen rataosuuden junalla kuljin.

Hetken biisiä ei juuri nyt ole, joten tarjolla on sitävastoin päivän näky: nuoret tytöt levittelemässä hanureitaan.

***

Yhdeksäntuntisen päivän jälkeen vaeltelin Riihimäen junasta ylös Pasilan aseman rappusia kun törmäsin Ilta-Sanomien lööppiin.

"Poliisi lavasti Bodomin surmat."

Tänäänkin on parituhatta tätiä ja setää ostanut hölmönä Iltiksen koska siinä kerrotaan "kuinka Bodomin surmat ei olekaan totta ja kuinka poliisi on vain lavastanut ne melkein 50 vuotta sitten".

Huomisesta alkaen neljä päivää putkeen 11 tuntista työpäivää. Olen melko varma, että viikonloppuna en tule harrastamaan mitään sosiaalista iltatoimintaa.

Tänään on ollut todella hieno ja kaunis taivas.

Hetken biisi: Thin Lizzy - Whiskey In The Jar

I first produced my pistol
and then produced my rapier
I said stand o'er and deliver
or the devil he may take ya

***

Krapulanomainen aamu. On suorastaan helvetillistä elää talossa, jossa remontoidaan jatkuvasti jotakin. Tai jos ei remontoida, niin lähinaapuri päättää hakata naulan seinään, todennäköisesti vain vittuillakseen meikäläiselle.

Aamukahdeksalta herääminen on varmasti tavallisille ihmisille ihan normaalirutiinia, mutta allekirjoittaneelle tämänkaltaiset pinnistykset tuottavat tuskaa tavallista enemmän. Onneksi sai vielä pari tuntia kuitenkin vain makoilla sängyssä.

Schizokin oli huomannut viimeisimmän merkintäni. Ennustan melko käsiinräjähtävää kävijämäärää. Eläköön statistiikka!

Koska koko blogistania nyt kysyy, että mistä oikein on kyse, niin se on tästä. Tarkemmin ajatellen ei se olekaan kovin ihmeellinen juttu. Saman kivenheiton säteellä meikäläisestä asuu varmaan 5000 muutakin ihmistä.

***

Viime yö meni pitkälti vielä viimeisen merkinnän jälkeen. Taisi kello huidella viittä kun sain vihdoin vääntäydyttyä koneen ääreltä sänkyyn ja en edes nukahtanut heti.

Aamulla heräsin tyypilliseen tapaan raksamiesten meteliin rappukäytävästä ja kun puoliunessa kuulin tasaiseen tahtiin jonkun tampparin äänen oveni takaa, niin tottakai näin puolihereillä unta mattojen hakkaamisesta. Viime kerralla sentään olin rallikuski, kun käytävässä vingutettiin jotain timanttisahaa.

Lähdin työasioita hoitamaan iltapäivällä kaupungille ja törmäsin samalla Yoeen ja sen blondiin siskoon, Neiti A:han. Myöhemmin mukaan osui vielä sisarusparin pikkuveli.

Kämpin ostosparatiisissa päivän heitosta vastasi nimeltämainitsemattoman putiikin tummaihoinen myyjä, kun Neiti A. kokeili CK:n beigenväristä trenssiä ja kertoi etsivänsä oikeastaan valkoista takkia.

"No kaikkihan me tiedetään, millaista valkoisen kanssa on elää."

Niinpä.

Ehkä onnekseni pysyin hiljaa.

Hämmästyttävää muuten. Minä ja Schizo ollaan melkein naapureita.

Hetken biisi: BB King - Stormy Monday

oh, they called it,
they called it stormy monday,
but tuesday,
tuesday is just as bad

***

Merten jatkoi Jankan aloittamaa, nyt jo meemiksi muodostunutta listaamista ja kertoi muutamasta biisistä, jotka tottakai kuuluvat ehdottomiin rakkausbiiseihin. Saahan ne vielä ilmoittaa edes perintöprinsessoiksi (tjsp.) vielä näin jälkikäteen?

Zen Café - Todella Kaunis
Juice Leskinen - Luonas Kai Olla Saan

Kukas se sanoikaan jotain siitä, miten suomalainen laulaa rakkaudesta?

***

Ei varmasti kestä enää kauaa, kun ihmiset kyllästyvät uuteen leluuni ja löydän jonkun ravintola-illan aikana tupakka-askin kokoisen kamerani tuopista. Vaihtoehtoisesti tietenkin on aina mahdollisuus siihen, etten löydä kameraani enää lainkaan. Koskaan. Ikinä.

Kyllästyinkin tuohon vanhaan Olympukseen, minkä roudaaminen on tuskaa kenelle tahansa. Jos kameralta ei vaadi muuta kuin todellakin raakaa kuvanlaatua, kannattaa järkkäri (ml. prosumerit) hankkia, mutta on tuollaiset pienet kamerat vain niin hienoja ja mukavia. Ne ovat paikalla silloin kun niitä tarvitsee - ja ennenkaikkea niiden taskusta kaivaminen on paitsi mahdollista (yritä löytää tasku johon saat järkkärin mahtumaan), myös nopeaa tilannekuvia silmälläpitäen.

Jukka räväytti päivän heiton Kallion kantakuppilan baarivisassa tänään nähdessään hopealaatikkoni ensimmäistä kertaa.

"Onko tossa puhelin kanssa?"

Kesän saapumisen huomaa todellakin katukuvassa. Ihmiset liikkuvat vähemmissä vaatteissa kuin pari kuukautta sitten ja illalla on huomattavasti pidempään valoisaa.

Varsin mukavaa.

Hetken biisi: Freud, Marx, Engels & Jung - En Koskaan Mene Sänkyyn Ruman Naisen Kanssa

kun mä aloitan illan olen valikoiva
kahden jälkeen mikä tahansa käy
vaikken koskaan mene sänkyyn ruman naisen kanssa
miksi aamuisin muita ei näy

***