Peenis
Jep. Minä(kin) katsoin tämäniltaisen penisdokkarin. En tosin ihan kokonaan, sillä loppupuolella alkoi kyllästyttämään. Sinänsä perusmielenkiintoista "viihdettä", mutta jotenkin siinä mentiin vain huutamaan laitumelta jo navetassa ollutta lehmää. Vai eikö joku jo tiennyt sitä, että peniksiä on eri kokoisia ja että naisten mielipide siitä vaihtelee?
Olen jauhanut aiheesta aiemminkin omia mielipiteitäni (jotka tietenkin ovat vähän yksipuolisia, sillä kokemukseni peniksistä kohdistuu vain yhteen - omaani) ja silläkin uhalla että tunnen taas toistavani itseäni, kertaan niitä jälleen.
Muutama vuosi sitten eräs tätä blogia satunnaisesti lukeva neiti kertoi käsittäneensä, että minulla on keskimääräistä suurempi elin. Tarkka hänen käyttämänsä sanamuoto taisi olla "Sähän olet varustettu kuin hevonen?". Ihmettelin tietenkin miksi ja vastaukseksi tuli pointti, jonka mukaan tällaisista asioista ei voi puhua kukaan jolla on yhtään alle kaksikymmentäsenttinen jorma.
Aihe kummaksutti lähinnä siksi, koska penikseni ei ikinä ole ollut mikään erityisen suuri huolenaihe (heh). Se toimii ihan loistavasti ja käytön kohderyhmä on ollut tyytyväinen - tai ainakaan ei ole mitään siitä suoraan sanonut - ja ennenkaikkea minä olen siihen tyytyväinen. Olisi aika kummallista toivoa sitä pienempänä, suurempana, suorempana, käyrempänä, ohuempana tai paksumpana - kun se nyt vain sattuu olemaan osa itseäni. Yhtä typerää - ei vaan omituista - olisi toivoa suurempia silmiä tai kapeampaa kieltä.
Kirjoitin tuohon edelläolevaan ensin "typerää", mutta ei muutoksen toivominen typerää tietenkään ole. On varmasti ihmisiä, jotka toivovat kehonsa osien muuttuvan sellaisiksi, jotka palvelisivat heitä paremmin tai vain olisivat lähempänä sitä ihannetta, minkä he ajattelisivat olevan toiveiden täyttymys. Näitä ihmisiä on vähän vaikea leimata typeryksiksi, sillä eihän muutoksen toivominen ole typerää. Se on useinmiten vain turhaa ja katkeroittavaa, mutta typeryyden kanssa sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä. Jokainen tekee mitä huvittaa. Jos se nahanpala tuntuu liian pieneltä, niin katkeroitukaa vain. Vittuako minä välitän.
Ja tästä kirosanasta päästäänkin sitten siihen toiseen ääripäähän, eli naisen toosaan, joka monien muiden lempinimien lisäksi myös emättimenä tai vaginana tunnetaan. Sehän se on se koko keskustelun alkulähde, miten ne penikset sinne sovitetaan. Naisten vapautumisen myötä aina 1960-luvun lopun jälkeen on pikkuhiljaa vapautunut keskustelunaiheita pannasta, jotka aiemmin olivat tabuja. Hajuja aiheesta oli jo 1990-luvulla, mutta mitä pidemmälle näitä tänäänkin televisiosta tulleita "dokumentteja" viedään, sitä vapautuneemmin myös peniksistä ja ennenkaikkea niiden koosta voidaan puhua. Ja tässähän on kaksi suuntausta. Ensinnäkin, voisimme tarkastella aihetta miesten näkökulmasta, mutta kuten dokumenttikin todisti, emme a) niistä juurikaan keskustele ja b) ketään ei kiinnosta, koska olemme kuitenkin arkoja omasta peniksestämme. Toinen, paljon yleisempi lähestymistapa aiheeseen onkin naisten mielipide. Resepti siihen on melko helppo (tai ainakin helpompi kuin saada epälukuinen määrä miehiä esittelemään mielipiteitään peniksestään tai peniksistään). Kerätään ryhmä naisia ja esitellään heille peniksiä varioiduissa ympäristöissä. Naisten mielipiteet peniksistä voidaan jakaa kai yleisimmin kolmeen eri kastiin:
a) "ei se koko vaan miten sitä käyttää"
b) "mitä isompi, sitä parempi"
c) "ei koolla ole merkitystä".
Ryhmä A selittää seksin onnistumista mulla mittarilla, kuin penetroitumisen "täydellä tunteella". Tätä on pidetty melkolailla pitkään vallitsevana mielipiteenä, jota seksologit yms. virallisesti valveutuneet ihmiset aihetta selittävät.
Ryhmä B taas torpedoi seksologien mielipiteet alas ja kertoo, että tottakai koolla on merkitystä ja kun kysytään miksi, niin vastauksena on, että se täyttää paremmin tai osuu pohjaan asti (ihan totta, tämän kuulin kerran kun siihen asti luulin pohjaan osumisen tekevän lähinnä kipeää!).
Ryhmä C taas saa myös satikutia mielipiteilleen isoja peniksiä kannattavista, sillä heidän mielipiteensä luonnollisesti poikkeavat toisistaan äärimmilleen. Ryhmä C sanoo B-ryhmäläisiä kypsymättömiksi ja penetraatiokeskeisiksi lehmiksi, kun Ryhmä B sanoo C-ryhmäläisiä pienimunaisten miesten naisiksi. Tässä vaiheessa Ryhmä A yrittää olla hiljaa, ettei kukaan huomaisi heittää heitä argumentilla, jonka mukaan A-ryhmäläisiin kukaan ei ole sitä käyttänytkään vähään aikaan.
Sinänsä koko peniskeskustelu tavallaan useinmiten kyllästyttää, sillä se on parhaimmillaankin lähinnä vain tuopin ääressä toteutetuksi ajanvietteeksi sopivaa mielipiteenvaihtoa. Väittely peniksen koon merkityksestä ei takuuvarmasti johda mihinkään rakentavaan ja sen päätyttyä pienet penikset ovat edelleen pieniä ja isot isoja.
Mikä minua aiheessa hämmästyttää, on juuri naissukupuolen näennäinen vapautuminen. Vuosi vuodelta on enemmän ok keskustella miesten peniksistä. Jos sanan "penis" olisi muutama vuosikymmen sanonut ääneen televisiossa tai radiossa, olisi siitä tullut kuritushuonetta. Nyt, peniksiä heitellään monessa muodossa enemmän kuin koskaan.
Mutta mihin on jäänyt se huomio, että keskustelun alkulähdehän on oikeastaan naiset itse? Onko naissukupuoli itse aiheuttanut keskustelun syntymisen peniksen ympärille, vai onko vuosisatoja jatkunut kuiskailu keittiössä päätynyt tähän pisteeseen 2000-luvulla? Itse en ole koskaan ollut epävarma peniksestäni, joten oman kokemukseni pohjalta on vähän kummallista ajatella, että se epävarmuutta olisi syntynyt muillekkaan vain muihin miehiin vertailemalla? Olemmehan me erikokoisia muutenkin, eikä meitä silti sankoin joukoin näy saleilla pumppaamassa rautaa vaikka sille me voimme tehdä jotakin!
Mutta mistä epävarmuus sitten lähtee? Tarvitaanko siihen vain yksi nainen, joka kärttyisenä tiuskahtaa jotain harkitsematonta, vaikkakin osuvan rehellistä? Onko siinä havaittavissa kokonaisen miessukupolven itsetunnon dominoefekti?
Vai onko kaikki jäljitettävissä vain siihen, että niinkin määräävässä markkina-asemassa, kuin mitä nainen seksuaalisesti onkaan, on vuokraemännän hyvä hankkia hangaariin se jumbojet ja pyytää busseja ajamaan pienempiin talleihin?
Kirjoittanut: Jarkko at 16.01.08 00:06
* * *
Visukinttu
tammikuu 16, 2008
Peenis
Jep. Minä(kin) katsoin tämäniltaisen penisdokkarin. En tosin ihan kokonaan, sillä loppupuolella alkoi kyllästyttämään. Sinänsä perusmielenkiintoista "viihdettä", mutta jotenkin siinä mentiin vain huutamaan laitumelta jo navetassa ollutta lehmää. Vai eikö joku jo tiennyt sitä, että peniksiä on eri kokoisia ja että naisten mielipide siitä vaihtelee?
Olen jauhanut aiheesta aiemminkin omia mielipiteitäni (jotka tietenkin ovat vähän yksipuolisia, sillä kokemukseni peniksistä kohdistuu vain yhteen - omaani) ja silläkin uhalla että tunnen taas toistavani itseäni, kertaan niitä jälleen.
Muutama vuosi sitten eräs tätä blogia satunnaisesti lukeva neiti kertoi käsittäneensä, että minulla on keskimääräistä suurempi elin. Tarkka hänen käyttämänsä sanamuoto taisi olla "Sähän olet varustettu kuin hevonen?". Ihmettelin tietenkin miksi ja vastaukseksi tuli pointti, jonka mukaan tällaisista asioista ei voi puhua kukaan jolla on yhtään alle kaksikymmentäsenttinen jorma.
Aihe kummaksutti lähinnä siksi, koska penikseni ei ikinä ole ollut mikään erityisen suuri huolenaihe (heh). Se toimii ihan loistavasti ja käytön kohderyhmä on ollut tyytyväinen - tai ainakaan ei ole mitään siitä suoraan sanonut - ja ennenkaikkea minä olen siihen tyytyväinen. Olisi aika kummallista toivoa sitä pienempänä, suurempana, suorempana, käyrempänä, ohuempana tai paksumpana - kun se nyt vain sattuu olemaan osa itseäni. Yhtä typerää - ei vaan omituista - olisi toivoa suurempia silmiä tai kapeampaa kieltä.
Kirjoitin tuohon edelläolevaan ensin "typerää", mutta ei muutoksen toivominen typerää tietenkään ole. On varmasti ihmisiä, jotka toivovat kehonsa osien muuttuvan sellaisiksi, jotka palvelisivat heitä paremmin tai vain olisivat lähempänä sitä ihannetta, minkä he ajattelisivat olevan toiveiden täyttymys. Näitä ihmisiä on vähän vaikea leimata typeryksiksi, sillä eihän muutoksen toivominen ole typerää. Se on useinmiten vain turhaa ja katkeroittavaa, mutta typeryyden kanssa sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä. Jokainen tekee mitä huvittaa. Jos se nahanpala tuntuu liian pieneltä, niin katkeroitukaa vain. Vittuako minä välitän.
Ja tästä kirosanasta päästäänkin sitten siihen toiseen ääripäähän, eli naisen toosaan, joka monien muiden lempinimien lisäksi myös emättimenä tai vaginana tunnetaan. Sehän se on se koko keskustelun alkulähde, miten ne penikset sinne sovitetaan. Naisten vapautumisen myötä aina 1960-luvun lopun jälkeen on pikkuhiljaa vapautunut keskustelunaiheita pannasta, jotka aiemmin olivat tabuja. Hajuja aiheesta oli jo 1990-luvulla, mutta mitä pidemmälle näitä tänäänkin televisiosta tulleita "dokumentteja" viedään, sitä vapautuneemmin myös peniksistä ja ennenkaikkea niiden koosta voidaan puhua. Ja tässähän on kaksi suuntausta. Ensinnäkin, voisimme tarkastella aihetta miesten näkökulmasta, mutta kuten dokumenttikin todisti, emme a) niistä juurikaan keskustele ja b) ketään ei kiinnosta, koska olemme kuitenkin arkoja omasta peniksestämme. Toinen, paljon yleisempi lähestymistapa aiheeseen onkin naisten mielipide. Resepti siihen on melko helppo (tai ainakin helpompi kuin saada epälukuinen määrä miehiä esittelemään mielipiteitään peniksestään tai peniksistään). Kerätään ryhmä naisia ja esitellään heille peniksiä varioiduissa ympäristöissä. Naisten mielipiteet peniksistä voidaan jakaa kai yleisimmin kolmeen eri kastiin:
Ryhmä A selittää seksin onnistumista mulla mittarilla, kuin penetroitumisen "täydellä tunteella". Tätä on pidetty melkolailla pitkään vallitsevana mielipiteenä, jota seksologit yms. virallisesti valveutuneet ihmiset aihetta selittävät.
Ryhmä B taas torpedoi seksologien mielipiteet alas ja kertoo, että tottakai koolla on merkitystä ja kun kysytään miksi, niin vastauksena on, että se täyttää paremmin tai osuu pohjaan asti (ihan totta, tämän kuulin kerran kun siihen asti luulin pohjaan osumisen tekevän lähinnä kipeää!).
Ryhmä C taas saa myös satikutia mielipiteilleen isoja peniksiä kannattavista, sillä heidän mielipiteensä luonnollisesti poikkeavat toisistaan äärimmilleen. Ryhmä C sanoo B-ryhmäläisiä kypsymättömiksi ja penetraatiokeskeisiksi lehmiksi, kun Ryhmä B sanoo C-ryhmäläisiä pienimunaisten miesten naisiksi. Tässä vaiheessa Ryhmä A yrittää olla hiljaa, ettei kukaan huomaisi heittää heitä argumentilla, jonka mukaan A-ryhmäläisiin kukaan ei ole sitä käyttänytkään vähään aikaan.
Sinänsä koko peniskeskustelu tavallaan useinmiten kyllästyttää, sillä se on parhaimmillaankin lähinnä vain tuopin ääressä toteutetuksi ajanvietteeksi sopivaa mielipiteenvaihtoa. Väittely peniksen koon merkityksestä ei takuuvarmasti johda mihinkään rakentavaan ja sen päätyttyä pienet penikset ovat edelleen pieniä ja isot isoja.
Mikä minua aiheessa hämmästyttää, on juuri naissukupuolen näennäinen vapautuminen. Vuosi vuodelta on enemmän ok keskustella miesten peniksistä. Jos sanan "penis" olisi muutama vuosikymmen sanonut ääneen televisiossa tai radiossa, olisi siitä tullut kuritushuonetta. Nyt, peniksiä heitellään monessa muodossa enemmän kuin koskaan.
Mutta mihin on jäänyt se huomio, että keskustelun alkulähdehän on oikeastaan naiset itse? Onko naissukupuoli itse aiheuttanut keskustelun syntymisen peniksen ympärille, vai onko vuosisatoja jatkunut kuiskailu keittiössä päätynyt tähän pisteeseen 2000-luvulla? Itse en ole koskaan ollut epävarma peniksestäni, joten oman kokemukseni pohjalta on vähän kummallista ajatella, että se epävarmuutta olisi syntynyt muillekkaan vain muihin miehiin vertailemalla? Olemmehan me erikokoisia muutenkin, eikä meitä silti sankoin joukoin näy saleilla pumppaamassa rautaa vaikka sille me voimme tehdä jotakin!
Mutta mistä epävarmuus sitten lähtee? Tarvitaanko siihen vain yksi nainen, joka kärttyisenä tiuskahtaa jotain harkitsematonta, vaikkakin osuvan rehellistä? Onko siinä havaittavissa kokonaisen miessukupolven itsetunnon dominoefekti?
Vai onko kaikki jäljitettävissä vain siihen, että niinkin määräävässä markkina-asemassa, kuin mitä nainen seksuaalisesti onkaan, on vuokraemännän hyvä hankkia hangaariin se jumbojet ja pyytää busseja ajamaan pienempiin talleihin?
Kirjoittanut: Jarkko at 16.01.08 00:06* * *
Minäkin olen ihmetellyt juttua siitä, että kaikki miehet ovat epävarmoja kullinsa koosta. En mäkään vaan.
Kommentoija: Junakohtaus at 16.01.08 08:39* * *
odotin kyllä innolla sitä hetkeä, jolloin pohdintasi saavuttaa sen pisteen, jossa päästään tuumaamaan sen vastakappaleen kokoa :)
ja puhuuko miehet tuopin ääressä tästä ilmiöstä?
nakilla messuhalliin, kesäkurpitsalla sormukseen ym...
sen tiedän, että naiset ei :)
miesten elimistä kyllä muistetaan väliin jauhaa!
ikinä ei siitä oman ukon, vaan joskus hankituista satunnaisotoksista.
(ja tässäkään ei taas otettu huomioon sitä, että liian isokin voi kalu olla...)
Kommentoija: AnnaM at 16.01.08 12:58* * *
Koko naissukupuolihan tuntee jo (ulkonäkö)paineita mm. rintojensa koosta, niin jos miehet joutuvat kantamaan vastalahjaksi penispaineita, niin tavallaan se on vain tasapuolista. Muttakun kenenkään ei pitäisi kantaa mitään paineita tällaisista asioista, joihin ei syntyessään voi vaikuttaa. :)
Tavallaan uskoisin, että peniskeskeisten naisten älämölö heijastaa tiettyä epävarmuutta myös omasta tiukkuudesta. Jos alkaa siellä alapäässä paikat repsottamaan, on helppo syytellä vastapuolta tyhjän tilan täyttämättä jättämisestä.
Toisaalta en syytä ketään, joka hyljeksii suhdemielessä toista ihmistä näillä perusteilla. Tottakai seksuaalinen yhteensopivuus on tärkeää, mutta se ei (omasta mielestäni) ole ainoa peruste ihmissuhteelle. Tärkeä kuitenkin.
Kommentoija: Visukinttu at 16.01.08 14:18* * *