Yet another dry hump (with red T-shirt)
Ystävä mainitsi eilen, että minun pitäisi käytännössä flirttailla enemmän. Asiaan ei varmasti ollut vaikuttamatta se, että kyseinen henkilö varmasti tietää minun olevan surkein flirttaaja maan päällä. Käytännössä harjoitan sitä joko vahingossa tietämättäni tai sitten suoralla toiminnalla. Á la
"onpas neidillä isot nännit".
Naamakirja on alkanut elämään nähtävästi omaa elämäänsä sosiaalisten suhteiden rinnalla. Sitä melkein kuvittelee heränneensä taas sosiaaliseksi elukaksi työkiireiden parissa, kunnes tajuaa, että ihan samaa nettischeissea tämäkin palvelu on. Luo vain illuusion siitä, että meillä on nyt kuitenkin jonkinlaista sosiaalista elämää, vaikkei ystäviä ja tovereita ehditäkään tapaamaan. Heitellään toisille mukahauskoja haasteita, purraan toisia virtuaalivampyyreina virtuaaliniskoihin ja niin edelleen. Tiedätte kuitenkin, mitä tarkoitan. Onhan teistäkin jo suurin osa siellä jossain, myöntäkää pois.
Sitävastoin narsistiseen luonteeseeni tunnusomaisesti saan hälyttävän suuret kicksit siitä, että joku vaivautuu arvioimaan luonteeni hyviä ja ei-niin-hyviä ominaisuuksia. Esimerkiksi "Word Breakdown"-lisäkkeessä meikäläistä on joku ystävällinen sielu (epäilen Turistia) kuvaillut meikäläistä adjektiiveilla "kalju" ja "äijä". Superlatiivi-lisäkkeessä taas erinäinen määrä ihmisiä on arvioinut meikäläisen todennäköisimmäksi vaihtoehdoksi "to steal candy from a baby" ja "to consider beer pong a sport".
Eli tarvitseeko Facebook mitään muuta syytä olla olemassa, kuin tällaisten elämää suurempien tarpeiden tyydyttäminen?
Kirjoittanut: Jarkko at 28.09.07 11:40
* * *
Visukinttu
syyskuu 28, 2007
Yet another dry hump (with red T-shirt)
Ystävä mainitsi eilen, että minun pitäisi käytännössä flirttailla enemmän. Asiaan ei varmasti ollut vaikuttamatta se, että kyseinen henkilö varmasti tietää minun olevan surkein flirttaaja maan päällä. Käytännössä harjoitan sitä joko vahingossa tietämättäni tai sitten suoralla toiminnalla. Á la "onpas neidillä isot nännit".
Naamakirja on alkanut elämään nähtävästi omaa elämäänsä sosiaalisten suhteiden rinnalla. Sitä melkein kuvittelee heränneensä taas sosiaaliseksi elukaksi työkiireiden parissa, kunnes tajuaa, että ihan samaa nettischeissea tämäkin palvelu on. Luo vain illuusion siitä, että meillä on nyt kuitenkin jonkinlaista sosiaalista elämää, vaikkei ystäviä ja tovereita ehditäkään tapaamaan. Heitellään toisille mukahauskoja haasteita, purraan toisia virtuaalivampyyreina virtuaaliniskoihin ja niin edelleen. Tiedätte kuitenkin, mitä tarkoitan. Onhan teistäkin jo suurin osa siellä jossain, myöntäkää pois.
Sitävastoin narsistiseen luonteeseeni tunnusomaisesti saan hälyttävän suuret kicksit siitä, että joku vaivautuu arvioimaan luonteeni hyviä ja ei-niin-hyviä ominaisuuksia. Esimerkiksi "Word Breakdown"-lisäkkeessä meikäläistä on joku ystävällinen sielu (epäilen Turistia) kuvaillut meikäläistä adjektiiveilla "kalju" ja "äijä". Superlatiivi-lisäkkeessä taas erinäinen määrä ihmisiä on arvioinut meikäläisen todennäköisimmäksi vaihtoehdoksi "to steal candy from a baby" ja "to consider beer pong a sport".
Eli tarvitseeko Facebook mitään muuta syytä olla olemassa, kuin tällaisten elämää suurempien tarpeiden tyydyttäminen?
Kirjoittanut: Jarkko at 28.09.07 11:40* * *