Tyhmien vitsien viikonloppu
Ihan hemmetin väsynyt olo. Sänky ei ole koskaan tuntunut näin houkuttelevalta, mutta pitää pakottaa itsensä pysymään valveilla. Ihan pakko, ettei tulevasta viikosta tule yhtä helvettiä hajonneiden unirytmien vuoksi.
Perjantai oli varsinainen nollausilta. Enkä edes riekkunut ulkona, vaan pysyin kiltisti neljän seinän sisällä, kotona. Eikä oikeastaan ollut edes mihinkään menoa, vaikka olisin halunnutkin, mutta aamulla oli herätys klo 0600 työtehtäviin tuonne länsi-uudellemaalle. Oletuksena oli, että kyseinen keikka olisi kestänyt melkein koko päivän, mutta toisin kävi. Pääsin kuin pääsinkin irti sieltä selvästi aiottua nopeammin ja siispä tie vei systerin kesäjuhliin Porvoon taakse merenrannalle.
Mikään keikka, jossa pääsen posottelemaan Pökötillä pitkin maaseututeitä auringon paahtaessa suoraan kuuppaan, ei ole tietystikään mikään pettymys, mutta silti Porvoon keikasta päällimmäisenä jäi mieleen vitutus.
Olen varmaan tullut vanhaksi, mutta alan vihaamaan nimenomaan vanhempia humalaisia ihmisiä. Kyse ei ole pelkästään omista vanhemmistani, mutta jostain syystä lauantai-iltana ärähdin muutamaankin kertaan viattomille, koska vitutusmittari näytti punaista. Väsymys (18 tuntia putkeen viiden tunnin yöunilla) oli tietysti yksi selitys, mutta faijan päänaukominen alkoi vain kyllästyttää.
Pienestä pitäen, olen aina ollut sanomattoman ylpeä siitä, etten koskaan nuoruusvuosinani nähnyt isääni humalassa. Pientä hiprakkaa tottakai saattoi joskus olla, mutta me lapset ei sitä taatusti edes huomanneet. Tosin olisi ollut totaalikontrollin pettämisen kanssa, joka olisi varmasti jo tarvinnut jonkinlaista selitystä hauraissa lapsenmielissämme. Lapsena alkoholi oli vain ja ainoastaan nautintoaine tietyssä mittakaavassa. Olut saunan jälkeen oli täysin normaalia tai konjakkitömpsyt ennen nukkumaanmenoa. Humala oli aika tuntematon sana omassa lapsuudessani, johon syyllistyivät aina vain tuntemattomat ihmiset.
Tähänkin perustaen, herättää ihan helvetinmoista ärtymystä nähdä oma isänsä, nyt vanhana ja arvokkaampana (?) humalassa. Eikä kyse ole vieläkään mistään konttailevasta älykääpiöstä, vaan juuri niitä tyhmiä vitsejä suulaasti toistavasta humalahakuisesta herrasta, joka tosin näyttää alkoholikulutuksensa mitalla vieläkin rippikoululaiselta minkä tahansa steissillä hengaavan teinin rinnalla.
Eikä se ole pelkästään ne tyhmät vitsit, mutta luoja auttakoon niiltä sotajutuilta - ja varsinkin niiden toistamiselta.
Kirjoittanut: Jarkko at 05.08.07 18:59
* * *
Visukinttu
elokuu 5, 2007
Tyhmien vitsien viikonloppu
Ihan hemmetin väsynyt olo. Sänky ei ole koskaan tuntunut näin houkuttelevalta, mutta pitää pakottaa itsensä pysymään valveilla. Ihan pakko, ettei tulevasta viikosta tule yhtä helvettiä hajonneiden unirytmien vuoksi.
Perjantai oli varsinainen nollausilta. Enkä edes riekkunut ulkona, vaan pysyin kiltisti neljän seinän sisällä, kotona. Eikä oikeastaan ollut edes mihinkään menoa, vaikka olisin halunnutkin, mutta aamulla oli herätys klo 0600 työtehtäviin tuonne länsi-uudellemaalle. Oletuksena oli, että kyseinen keikka olisi kestänyt melkein koko päivän, mutta toisin kävi. Pääsin kuin pääsinkin irti sieltä selvästi aiottua nopeammin ja siispä tie vei systerin kesäjuhliin Porvoon taakse merenrannalle.
Mikään keikka, jossa pääsen posottelemaan Pökötillä pitkin maaseututeitä auringon paahtaessa suoraan kuuppaan, ei ole tietystikään mikään pettymys, mutta silti Porvoon keikasta päällimmäisenä jäi mieleen vitutus.
Olen varmaan tullut vanhaksi, mutta alan vihaamaan nimenomaan vanhempia humalaisia ihmisiä. Kyse ei ole pelkästään omista vanhemmistani, mutta jostain syystä lauantai-iltana ärähdin muutamaankin kertaan viattomille, koska vitutusmittari näytti punaista. Väsymys (18 tuntia putkeen viiden tunnin yöunilla) oli tietysti yksi selitys, mutta faijan päänaukominen alkoi vain kyllästyttää.
Pienestä pitäen, olen aina ollut sanomattoman ylpeä siitä, etten koskaan nuoruusvuosinani nähnyt isääni humalassa. Pientä hiprakkaa tottakai saattoi joskus olla, mutta me lapset ei sitä taatusti edes huomanneet. Tosin olisi ollut totaalikontrollin pettämisen kanssa, joka olisi varmasti jo tarvinnut jonkinlaista selitystä hauraissa lapsenmielissämme. Lapsena alkoholi oli vain ja ainoastaan nautintoaine tietyssä mittakaavassa. Olut saunan jälkeen oli täysin normaalia tai konjakkitömpsyt ennen nukkumaanmenoa. Humala oli aika tuntematon sana omassa lapsuudessani, johon syyllistyivät aina vain tuntemattomat ihmiset.
Tähänkin perustaen, herättää ihan helvetinmoista ärtymystä nähdä oma isänsä, nyt vanhana ja arvokkaampana (?) humalassa. Eikä kyse ole vieläkään mistään konttailevasta älykääpiöstä, vaan juuri niitä tyhmiä vitsejä suulaasti toistavasta humalahakuisesta herrasta, joka tosin näyttää alkoholikulutuksensa mitalla vieläkin rippikoululaiselta minkä tahansa steissillä hengaavan teinin rinnalla.
Eikä se ole pelkästään ne tyhmät vitsit, mutta luoja auttakoon niiltä sotajutuilta - ja varsinkin niiden toistamiselta.
Kirjoittanut: Jarkko at 05.08.07 18:59* * *