Visukinttu

Asiaa lattianrajasta

Olohuoneen mattoni uusiutui tänään ja vanha, vuosia hyvin palvellut matto lähti kellariin muovikääreessä. Ikäänkuin sitä ikinä tulisi sieltä käyttöön kaivettua. Takuuvarmasti se on siellä haudattuna, kunnes muutan ja se joutuu käymään läpi valintaprosessin. Prosessissa aivosolut käsittelevät yksinkertaisen valinnan, joudunko sen heittämään pois vai jatkaako se elämäänsä seuraavan kämppäni säilytystiloissa.

No. Muutos on hyvästä ja kai tuo uusi mattokin tulee näyttämään tottumisen jälkeen ihan hyvältä. Ainakin siinä on vähän ylimääräinen juju, joka jääköön salaisuudeksi.

Silti vähän harmittaa. Mietin tuossa, johtuuko kenties siitä, että entinen matto oli oikeastaan viimeinen konkreettinen muisto eräästä suhteestani. En vain sellaisena ollut sitä tajunnut moneen, moneen vuoteen. Nyt kun se herätti vanhat muistot, niin tuntuu ihankuin eiliseltä, kun mattoa valittiin yhdessä Ikean läpijuoksussa. Samana päivänä tapahtui paljon muutakin ja kaikki nuo muistot kulminoituvat nyt tuohon mattoon.

Mattoon, jonka hautasin tänään.

Aika hienoa. Sinänsä.

* * *