Uninäkymiä, osa XIV
Näin tuossa aamulla - tahi aamuyöstä - unta, että joku oli töissä kirjoittanut likaisiin, vanhoihin työkenkiini vaaleanpunaisella yliviivaustussilla nimeni ja kilahdin unessa täysin. Uhkasin erottaa kaikki ja hajoitin paikkoja. Paitsi jättimäisen peilin (mitä meillä ei todellisuudessa ole), joka ei vain suostunut menemään rikki vaikka paiskoin sitä työtuolillani.
Joko se oli särkymätön peili tai sitten minä olen ylistressaantunut vätys.
Veikkaan jälkimmäistä.
Kirjoittanut: Jarkko at 15.03.07 09:07
* * *
Höh. rutinoituneelle keittiöpsykologille ihan selvää: jotkut asiat pakottavat sua näkemään oman tilanteesi (mis kengissä seisot - kohtuu universaali metafora...) uudella tavalla. Mieluummin et näkisi sitä (peilissä) ja haluisit hallita muutoksia itse - eikä niin että niitä ehdotellaan ulkoisten seikkojen/olosuhteiden toimesta... (jokaisessa meissä asuu pieni kontrollifriikki..? :)
* * *
Visukinttu
maaliskuu 15, 2007
Uninäkymiä, osa XIV
Näin tuossa aamulla - tahi aamuyöstä - unta, että joku oli töissä kirjoittanut likaisiin, vanhoihin työkenkiini vaaleanpunaisella yliviivaustussilla nimeni ja kilahdin unessa täysin. Uhkasin erottaa kaikki ja hajoitin paikkoja. Paitsi jättimäisen peilin (mitä meillä ei todellisuudessa ole), joka ei vain suostunut menemään rikki vaikka paiskoin sitä työtuolillani.
Joko se oli särkymätön peili tai sitten minä olen ylistressaantunut vätys.
Veikkaan jälkimmäistä.
Kirjoittanut: Jarkko at 15.03.07 09:07* * *
Höh. rutinoituneelle keittiöpsykologille ihan selvää: jotkut asiat pakottavat sua näkemään oman tilanteesi (mis kengissä seisot - kohtuu universaali metafora...) uudella tavalla. Mieluummin et näkisi sitä (peilissä) ja haluisit hallita muutoksia itse - eikä niin että niitä ehdotellaan ulkoisten seikkojen/olosuhteiden toimesta... (jokaisessa meissä asuu pieni kontrollifriikki..? :)
Kommentoija: PikkuKeiju at 15.03.07 13:50* * *