Tho-tho-tho-tho-thong!
Joulu on kuulemma tulossa ja sen vuoksi tein tänään tiedusteluretken keskustan kauppoihin. Tuloksena vain yksi lahjapaketti ja kuusi sellaista, joita voi pitää lahjana - itselleni.
On kiva huomata, että Joulu on tosiaan tulossa. Sitä joutuu sen tekopirteyden ja rallatusten keskellä kuitenkin huomauttamaan itselleen, että ei se ole sitä kirkkaanpunaista muovia ja joululauluja. Eikä se ole myöskään pakonomaista rahan tuhlausta siihen, että jokaiselle pitäisi olla jotain annettavaa. Joululahjat ovat mukavia niin antaa kuin saada, mutta vain silloin kun niissä on jokin ajatus ja selkeä hyöty. Krääsää ei tarvitse kukaan, mutta vähäpätöinenkin lahja ilahduttaa kun siinä on vain ajatusta.
Ehkä opportunistisimpana kustannustuotteena näen Guinnesin ennätystenkirjan kaltaiset täysin turhantärkeät kirjat, joilla ei ole oikeastaan mitään muuta kuin hupiarvoa. Mitä hyötyä kenellekkään on kirjasta, joka ei toimi hakuteoksena tai jota ei koskaan tule luetuksi toista kertaa - ja jonka antama vähäinen tieto vielä vanhenee melko nopeasti. Toki, joidenkin ihmisten kirjahyllyä ne varmasti koristavat, mutta itse näen ne vain täysin hyvän paperin tuhlauksena. Niitä ei ole tehty kirjoiksi, ne on tehty lahjoiksi.
Kaupparetkellä törmäsin muuten Kari Haakanaan, tuohon blogistanian Hermann Göringiin. Muutaman sekunnin ajan meinasin uskoa miehen suositusta siitä, että katselemani punainen paita ei olisi "väriäni". Sitten huomasin, että mies oli ostamassa sinistä trikookangasta olevaa paitaa ja mustia tangoja.
Eikä siitä sitten sen enempää.
Kirjoittanut: Jarkko at 16.11.06 19:52
* * *
Visukinttu
marraskuu 16, 2006
Tho-tho-tho-tho-thong!
On kiva huomata, että Joulu on tosiaan tulossa. Sitä joutuu sen tekopirteyden ja rallatusten keskellä kuitenkin huomauttamaan itselleen, että ei se ole sitä kirkkaanpunaista muovia ja joululauluja. Eikä se ole myöskään pakonomaista rahan tuhlausta siihen, että jokaiselle pitäisi olla jotain annettavaa. Joululahjat ovat mukavia niin antaa kuin saada, mutta vain silloin kun niissä on jokin ajatus ja selkeä hyöty. Krääsää ei tarvitse kukaan, mutta vähäpätöinenkin lahja ilahduttaa kun siinä on vain ajatusta.
Ehkä opportunistisimpana kustannustuotteena näen Guinnesin ennätystenkirjan kaltaiset täysin turhantärkeät kirjat, joilla ei ole oikeastaan mitään muuta kuin hupiarvoa. Mitä hyötyä kenellekkään on kirjasta, joka ei toimi hakuteoksena tai jota ei koskaan tule luetuksi toista kertaa - ja jonka antama vähäinen tieto vielä vanhenee melko nopeasti. Toki, joidenkin ihmisten kirjahyllyä ne varmasti koristavat, mutta itse näen ne vain täysin hyvän paperin tuhlauksena. Niitä ei ole tehty kirjoiksi, ne on tehty lahjoiksi.
Kaupparetkellä törmäsin muuten Kari Haakanaan, tuohon blogistanian Hermann Göringiin. Muutaman sekunnin ajan meinasin uskoa miehen suositusta siitä, että katselemani punainen paita ei olisi "väriäni". Sitten huomasin, että mies oli ostamassa sinistä trikookangasta olevaa paitaa ja mustia tangoja.
Eikä siitä sitten sen enempää.
Kirjoittanut: Jarkko at 16.11.06 19:52* * *
Äikän ope aina sano, että pitäis välttää kin-päätteitä viimeiseen asti. Menin laskuissa jo sekaisin (kin).
Kommentoija: Koo at 16.11.06 22:16* * *
Ei ihme, että just teikäläinen huomauttaa tuosta. Pitääkin vähän oikolukea tuota. :)
Kommentoija: Visukinttu-Jarkko at 16.11.06 22:31* * *
Ai miten niin just meikäläinen? Mä oisin veikannut EGiä kyl ensin! :) Opejen velvollisuus ja silleen..
Kommentoija: Koo at 17.11.06 10:17* * *