marraskuu 15, 2006
Mulkerot
Tänään tuli eteen ensimmäisen kerran elämässä se hetki, jolloin itsemurha (tai sen yritys) konkreettisesti vaikutti elämääni. Ei, kyseessä oleva ihminen ei ollut kukaan läheiseni, mutta sen vaikutus tuli erään läheiseni kautta. Tuo vaikutus vai sai minut ajattelemaan paitsi sellaisen geneerisen itsemurhaajan ajatuksia, mutta myös sitä, miksi itse suhtaudun heihin niin välinpitämättömästi.
Suurin syy siihen on varmasti se, että kuten aiemminkin olen sanonut, empatiakyky on minulle täysin tuntematon käsite erityisesti silloin, kun kyse ei ole jostakin läheisestäni. Toisaalta taas suhtaudun itsemurhaan konseptina hiukan vihamielisesti. Kaikki ovat jossain masennuksen pyörteissä miettineet sitä edes joskus (ne jotka sanovat, etteivät ole, valehtelevat), mutta siitä ei ole kieltäminen, että se on lähes poikkeuksetta osoitus luovuttamisesta. Tämäkin toki on kulttuurisidonnainen seikka, mutta samalla oma, vahva mielipiteeni.
En myöskään ymmärrä minkäänlaisia "vakavia masennuksia" tai muita sairaanhoito-oppaista löytyviä psyykkisiä tiloja, joilla saa terkkarilta sairaslomaa x-määrän. Kutsukaa vain ahdasmieliseksi paskiaiseksi tai vanhanaikaiseksi mulkuksi, mutta jos ihminen ei pysty itse omia päänsisäisiä ongelmiaan ratkaisemaan, niin mitä helvettiä! Tottakai, ei sitä tarvitse ongelmiaan piilottaa tai vatvoa yksin - apua saa pyytää, mutta sotketaan siihen koko länsimaisen yhteiskunnan sosiaaliverkko sitten.
Apua. Ahdistaa. Kutsukaa lääkäri.
Kirjoittanut: Jarkko at 15.11.06 19:14
* * *
"Kutsukaa vain ahdasmieliseksi paskiaiseksi tai vanhanaikaiseksi mulkuksi, mutta jos ihminen ei pysty itse omia päänsisäisiä ongelmiaan ratkaisemaan, niin mitä helvettiä! "
Itseasiassa. Itseasiassa minä ymmärrän kyllä sairaslomien päälle. Selitän hieman. Masennus voidaan selättää vain tekemällä itse asialle jotain. Kukaan muu ei voi tehdä yhtään mitään, paitsi korkeintaan myöntää lääkkeitä ja tukea. Mieluiten jälkimmäistä. Sairasloman pyytäminen on sikäli hyvä temppu, että sillä järjestetään aikaa setviä asioita sen sijaan että ehtisi palaa loppuun kun työjuttujen ja arjen päälle pitäisi vielä miettiä itseäänkin.
Ettet sinäkään nyt ihan väärillä jäljellä mielestäni ole :) Tietenkään en voi oikein puhua kenenkään muun kuin itseni puolesta, ja onkin parempi etten sano enempää, tai saan vihoja niskaani :D
* * *
Kyllä täällä saa vapaasti heittää ihan niin paljon kuin huvittaa. Vihoja ei niskaan saa, korkeintaan pahaa banaania, eli banneja. :P
Ja juu, kyllä tuo kirjoitus oli aikamoista provokaatiota ja monimutkaisten asioiden suoraviivaistamista. En minäkään nyt ihan ole tuota mieltä, paitsi yksinkertaistettuna. Tottakai ihminen tarvitsee ja (useinmiten) ansaitsee tukea vaikeissa tilanteissa, olivat ne sitten pään sisä- tai ulkopuolisia, mutta tarkoitin tuolla sitä, että ensisijaisesti muutos tapahtuu aina itsessään. Periaatteessa se ulkopuolinen tuki vain saattaa nopeuttaa/helpottaa sitä.
Typerintä on ehdottomasti toisten ihmisten syyllistäminen. Sysätään oman pahan olon syyt toisten ihmisten niskoille.
* * *
Post a comment
Visukinttu
marraskuu 15, 2006
Mulkerot
Tänään tuli eteen ensimmäisen kerran elämässä se hetki, jolloin itsemurha (tai sen yritys) konkreettisesti vaikutti elämääni. Ei, kyseessä oleva ihminen ei ollut kukaan läheiseni, mutta sen vaikutus tuli erään läheiseni kautta. Tuo vaikutus vai sai minut ajattelemaan paitsi sellaisen geneerisen itsemurhaajan ajatuksia, mutta myös sitä, miksi itse suhtaudun heihin niin välinpitämättömästi.
Suurin syy siihen on varmasti se, että kuten aiemminkin olen sanonut, empatiakyky on minulle täysin tuntematon käsite erityisesti silloin, kun kyse ei ole jostakin läheisestäni. Toisaalta taas suhtaudun itsemurhaan konseptina hiukan vihamielisesti. Kaikki ovat jossain masennuksen pyörteissä miettineet sitä edes joskus (ne jotka sanovat, etteivät ole, valehtelevat), mutta siitä ei ole kieltäminen, että se on lähes poikkeuksetta osoitus luovuttamisesta. Tämäkin toki on kulttuurisidonnainen seikka, mutta samalla oma, vahva mielipiteeni.
En myöskään ymmärrä minkäänlaisia "vakavia masennuksia" tai muita sairaanhoito-oppaista löytyviä psyykkisiä tiloja, joilla saa terkkarilta sairaslomaa x-määrän. Kutsukaa vain ahdasmieliseksi paskiaiseksi tai vanhanaikaiseksi mulkuksi, mutta jos ihminen ei pysty itse omia päänsisäisiä ongelmiaan ratkaisemaan, niin mitä helvettiä! Tottakai, ei sitä tarvitse ongelmiaan piilottaa tai vatvoa yksin - apua saa pyytää, mutta sotketaan siihen koko länsimaisen yhteiskunnan sosiaaliverkko sitten.
Apua. Ahdistaa. Kutsukaa lääkäri.
Kirjoittanut: Jarkko at 15.11.06 19:14* * *
"Kutsukaa vain ahdasmieliseksi paskiaiseksi tai vanhanaikaiseksi mulkuksi, mutta jos ihminen ei pysty itse omia päänsisäisiä ongelmiaan ratkaisemaan, niin mitä helvettiä! "
Itseasiassa. Itseasiassa minä ymmärrän kyllä sairaslomien päälle. Selitän hieman. Masennus voidaan selättää vain tekemällä itse asialle jotain. Kukaan muu ei voi tehdä yhtään mitään, paitsi korkeintaan myöntää lääkkeitä ja tukea. Mieluiten jälkimmäistä. Sairasloman pyytäminen on sikäli hyvä temppu, että sillä järjestetään aikaa setviä asioita sen sijaan että ehtisi palaa loppuun kun työjuttujen ja arjen päälle pitäisi vielä miettiä itseäänkin.
Ettet sinäkään nyt ihan väärillä jäljellä mielestäni ole :) Tietenkään en voi oikein puhua kenenkään muun kuin itseni puolesta, ja onkin parempi etten sano enempää, tai saan vihoja niskaani :D
Kommentoija: Lord Boredom at 16.11.06 22:22* * *
Kyllä täällä saa vapaasti heittää ihan niin paljon kuin huvittaa. Vihoja ei niskaan saa, korkeintaan pahaa banaania, eli banneja. :P
Ja juu, kyllä tuo kirjoitus oli aikamoista provokaatiota ja monimutkaisten asioiden suoraviivaistamista. En minäkään nyt ihan ole tuota mieltä, paitsi yksinkertaistettuna. Tottakai ihminen tarvitsee ja (useinmiten) ansaitsee tukea vaikeissa tilanteissa, olivat ne sitten pään sisä- tai ulkopuolisia, mutta tarkoitin tuolla sitä, että ensisijaisesti muutos tapahtuu aina itsessään. Periaatteessa se ulkopuolinen tuki vain saattaa nopeuttaa/helpottaa sitä.
Typerintä on ehdottomasti toisten ihmisten syyllistäminen. Sysätään oman pahan olon syyt toisten ihmisten niskoille.
Kommentoija: Visukinttu-Jarkko at 16.11.06 22:42* * *