marraskuu 14, 2006

All-In!

Osallistuin elämäni ensimmäistä kertaa nettipokeriturnaukseen, enkä edes laittanut yhtään käteistä rahaa kiinni siihen (ei, en luottokortillakaan). Tuloksena oli 51. sija, kun kilpailijoita oli abouttiarallaa 130 kappaletta. Ei paha, ottaen huomioon, että en koskaan ole pelannut tätä Hold´Em -pokeriakaan.

Tuon jälkeen en yhtään ihmettele, että jengi diggaa pelistä. On siinä oma viehätyksensä, vaikka rahaa ei sinällään ollut kiinni. Voisin hyvin addiktoitua tuollaiseen, joten siinä suuri syy siihen, miksi on parempi pitää rahat tilillä ja pelata vain ihan huvin vuoksi.

Tai ehkä vielä joskus. Kaveripiirissä. Vaikka kolikoilla. Tai pienimmillä seteleillä.

Luoja. Tästäkö alkaa se alamäki? Jos vuoden päästä olen suonensisäisiä huumeita käyttävä rappioalkoholisti, niin voitte sanoa, että korttipeli vei minut turmioon.

(P.S: Toisaalta olen aina ollut rahapelejä vastaan noin periaatteelliselta kannalta, mutta mikäs siinä kun pelaa vain järkevästi omat (raha)rajansa tuntien.)

Kirjoittanut: Jarkko at 14.11.06 22:53

* * *

Kommentteja:

Nooooo... ei kai kaikki niin helpolla pelaamiseen addiktoidu. Ja toi on kai vähän sellanen peli, että siinä on ällilläkin osuutensa asiaan. Mikä tietysti tarkoittaa sitä, että ei kannata pelata, jos ei osaa:)

Kommentoija: Eugenia at 15.11.06 08:20

* * *

Jotkut jäävät helpommin koukkuun asioihin. Itseluottamuksesta saadusta tahdonvoimasta ja kyvystä vastustaa impulssienjaan se taitaa eniten olla kiinni.

Mua on joskus kiinnostanut testata pokerin peluuta, mutta ei verkossa vaan pöydän ympärillä. Numeromagia ei mua kiehdo niinkään kuin se pokan pitäminen ja muiden lukeminen.

Kommentoija: Suviko at 15.11.06 23:07

* * *

Kyllä pokeri hyvien kavereiden kesken, maltillisilla panoksilla on aivan mahtavan hauskaa puuhaa.

Kommentoija: Jazmanaut at 16.11.06 10:34

* * *

Post a comment









Remember personal info?