Visukinttu

(Känni)heräämisiä

Tuntuu vähän olevan ilmassa senkaltaista tarinaa, että vähän jokaisella on ollut pahoja aamuja tänä viikonloppuna. Tästä syystä, koska olen niin äärettömän empaattinen ja solidaarinen luonne (hah!), jaan kaikkien kanssa ne kolme pimeintä kokemusta, jota on elämässäni tapahtunut joku aamu, jota edeltävänä iltana on tullut läträttyä Kuningas Alkoholin kanssa.

1.) Saksa

Joskus vuonna 1-ja-2 olin Saksassa työmatkalla ja illalla tuli otettua pidemmän kaavan mukaan. Kaikki muistipalikat olivat kohdallaan aina hotellihuoneeseen pääsyyn asti, josta eteenpäin onkin muistissa ihan musta aukko - kunnes öistä amok-juoksua ennen säädetty herätyskello oli pärähtänyt soimaan. Eli alle kolme tuntia myöhemmin. Hotellihuoneessa oli aivan pimeää ja kunnes tajusin, että en ole tullut sokeaksi, hoipuin olohuoneeseen avaamaan raskaat pimennysverhot. Hapuiltuani niiden kohdalle, repäistyäni ne auki ja käännyttyäni kirkkaasta, pään läpi porautuvasta valotulvasta poispäin, näin hiljalleen palautuvalla näkökyvylläni näyn, joka herätti pääkopassa täysin viattoman kysymyksen: "kuka helvetti on oksentanut olohuoneen pöydälle?". Myöhemmin tajusin, että sehän olen tietysti minä ja tähän vinkkinä oli myös se, että olin oksentanut myös makuuhuoneen lattialle.

2.) Story Neverheard

19-vuotiaana olimme muutaman kaverin kanssa mökillä, kun meno tuppasi menemään vähän rajuksi. Sattumalta naapurissa oli isompi porukka viettämässä samanlaista viikonloppua ja lopulta seurueet olivat lievästi sanottuna sekoittuneet toisiinsa ja kuka ikinä nyt sattuikin missäkin olemaan, myös lepäsi niillä sijoillaan. Itse heräsin leikkimökin patjattomalta hetekalta kahden muun ja avatun nakkipaketin kanssa.

3.) Asuntolaelämää

Samoihin aikoihin, kun tuo edellinen tapahtui, olin koulumme illanvietossa, jossa oli myös Karaoke. Tähän mennessä olin kehittänyt ihan normaalin suomalaisen miehen fobian yleistä esiintymistä kohtaan, eikä tarkoitus ollut lainkaan esiintyä.

Seuraavana aamuna kouluun päästyäni sain tosin vastaani paljon ihmetteleviä katseita ja vähän hymyileviäkin. Joku heitti jotain Juice Leskisen tuotannosta lainattuja säkeitäkin. Lopulta sain kuulla, että olin tullut soluasuntoomme kolmen jälkeen yöllä ja mekastanut eteisessä varttitunnin kenkiäni riisuen (joka tarinan mukaan kesti sen varttitunnin) ja laulaen samalla satunnaisen hikan rytmittämänä Juicen Viidettätoista yötä. Huonosti.

Ja muiden vahvistettujen tarinanlähteiden mukaan olin laulanut saman biisin myös koulun illanvietossa. Huonosti. Mutta ilman hikkaa.

(ja te perheen pienimmät, muistakaa tämä luettuanne, että alkoholi aiheuttaa juuri tämänkaltaisia ongelmia ja ne eivät ole yhtään hauskoja. Visukinttu-setä vahvasti suosittelee alkoholin käytön aloittamatta jättämistä - tahi lopettamista.)

* * *