Kaakaota ja jäätelöä
Eilisen leffaillan ja kahdesta siideristä johtuneen lievän humaltumisen jälkeen nukuin aamulla yhteentoista. Se siitä täysin kiireettömästä sunnuntai-aamusta, kun takaraivossa kolkutti auton parkkiluvan vanhentuminen viime kuun viimeisenä päivänä. Uusi parkkilupa kun oli jäänyt töihin, josta se piti siinä sitten hakea. Meikäläisen tuurilla kun se ainoa sunnuntaitöissä oleva parkkipirkko äkkäisi juuri sen meikäläisen vanhentuneen luvan niistä paristatuhannesta mahdollisesta.
Samalla reissulla käväisin Kirkkonummella tsekkaamassa taas lapsuusmaisemia ja A:ta. Mikäs siinä istuskellessa maalaiskahvilassa, kun sade ropisi peltikattoon ja istuttiin sisällä juomassa kaakaota ja syömässä tuoreita korvapuusteja. Siihen kun lisättiin sitten tuore, sellaisella helvetinkoneella itsetehty jäätelö, niin siinähän sydän pakahtuu. Luksusta. Olisi vaan vielä toivonut, että olisi se 20 astetta lämmintä ja aurinko paistaisi. Kaikkea ei voi saada. Ei edes joka kerta.
Kotimatkalla takaisin viivähdin eräällä tutulla puusillalla meren äärellä. Lounaasta saapuva ukkosrintama alkoi hiljalleen lähestyä jyristen ja läheisiltä pelloilta nousseet hanhiparvet lensivät ohitseni pyrkien pois sateen alta. Noiden äänien lisäksi, oli täysin hiljaista. Vaikka kaupungissa asuukin, niin sitä pitää aina silloin tällöin muistuttaa itseään siitä, että luonnon keskeltä sitä on lähtöisin.
Kirjoittanut: Jarkko at 01.10.06 20:26
* * *
Visukinttu
lokakuu 1, 2006
Kaakaota ja jäätelöä
Samalla reissulla käväisin Kirkkonummella tsekkaamassa taas lapsuusmaisemia ja A:ta. Mikäs siinä istuskellessa maalaiskahvilassa, kun sade ropisi peltikattoon ja istuttiin sisällä juomassa kaakaota ja syömässä tuoreita korvapuusteja. Siihen kun lisättiin sitten tuore, sellaisella helvetinkoneella itsetehty jäätelö, niin siinähän sydän pakahtuu. Luksusta. Olisi vaan vielä toivonut, että olisi se 20 astetta lämmintä ja aurinko paistaisi. Kaikkea ei voi saada. Ei edes joka kerta.
Kotimatkalla takaisin viivähdin eräällä tutulla puusillalla meren äärellä. Lounaasta saapuva ukkosrintama alkoi hiljalleen lähestyä jyristen ja läheisiltä pelloilta nousseet hanhiparvet lensivät ohitseni pyrkien pois sateen alta. Noiden äänien lisäksi, oli täysin hiljaista. Vaikka kaupungissa asuukin, niin sitä pitää aina silloin tällöin muistuttaa itseään siitä, että luonnon keskeltä sitä on lähtöisin.
Kirjoittanut: Jarkko at 01.10.06 20:26* * *