Wiikend
On tämäkin sitten ollut melkoinen viikonloppu. Huomenna on taas työpäivä, eikä pitkästä aikaa tunnu siltä, että viikonloppu olisi ollut ajan tuhlausta toisarvoisiin asioihin, kuten lepäämiseen.
Perjantaina töiden jälkeen ei juuri jäänyt edes aikaa, kun oli tarkoitus rientää Oopan kanssa nyrkkeilymatsiin. Elämän ensimmäinen nyrkkeilyottelu oli siinä parin metrin päässä lähes ringside-paikoilta (taisi olla 3. rivi missä istuttiin) ja olihan sekin kokemus. Mielipiteeni nyrkkeilystä pihvilihaan verrattavissa olevien aivokuolleiden ihmisraunioiden kamppailu-urheiluna ei juuri muuttunut, mutta nyt voin sanoa, että kokemus se oli senkin urheilulajin seuraaminen. Todennäköisesti en koskaan tule maksamaan yhdestäkään nyrkkeilyottelusta.
Kokonaisuutena perjantai-ilta antoi taas uutta ajateltavaa. Nyrkkeily on urheilulajina vanha laji, joka perustuu kahden yksilön keskinäiseen välienselvittelyyn. On harvoja urheilulajeja, jossa kilpailijoiden fyysinen ja henkinen kunto ja ominaisuudet ovat niin täydellisesti pelissä kuin nyrkkeilyssä. Ihmisiä, jotka suostuvat, uskaltavat ja kykenevät kohtaamaan toisen, ehkä paremmankin vastustajan niin brutaalissa tilanteessa kuin nyrkkeilykehässä, on pakko kunnioittaa. Toisaalta kunnes tapaan ammattinyrkkeilijän, joka pystyy kunnolliseen dialogiin tai ylipäätään luovaan toimintaan (muuta kuin maalaamaan sormiväreillä), niin siihen asti pidän heitä vähän vajaamielisinä.
Lauantaina kävin sitten pitkään nukkumisen jälkeen Kirkkonummella, kun kerran oli niin kaunis ilmakin. Pököttimestä katto alas, ja tottakai sain aikaiseksi pienen polttelun otsalohkooni suoraan päin paistavassa auringossa. Paikanpäällä tuli nähtyä sekin, mikä tilanne Arin talolla oli. Paljon remonttia vaillahan se oli, mutta viimenäkemään verrattuna paljon oli tehtykin.
Tänään taas oli aika viettää sunnuntaipäivää. Aamulla heräsin auringonvaloon, kuten niin monta kertaa aiemminkin. Tarkoitus oli alunperin lähteä Turistin ja muiden kanssa syömään, mutta porukka sitten feidasi ja päädyin Oopan ja parin muun kanssa Lauttasaareen grillaamaan. Oli mukavaa vaikka ruoka sattuikin löytämään varsin pikantin hiilen maun. Valkosipulimarinoitu kananrinta menettää vähän viehätysvoimaansa kun pinnasta päällimmäinen puoli senttiä on hiiltynyt.
Kaikenkaikkiaan varsin mukava ja vilkas viikonloppu. Huomenna on mukava mennä takaisin töihin.
Kirjoittanut: Jarkko at 07.05.06 21:14
* * *
Visukinttu
toukokuu 7, 2006
Wiikend
Perjantaina töiden jälkeen ei juuri jäänyt edes aikaa, kun oli tarkoitus rientää Oopan kanssa nyrkkeilymatsiin. Elämän ensimmäinen nyrkkeilyottelu oli siinä parin metrin päässä lähes ringside-paikoilta (taisi olla 3. rivi missä istuttiin) ja olihan sekin kokemus. Mielipiteeni nyrkkeilystä pihvilihaan verrattavissa olevien aivokuolleiden ihmisraunioiden kamppailu-urheiluna ei juuri muuttunut, mutta nyt voin sanoa, että kokemus se oli senkin urheilulajin seuraaminen. Todennäköisesti en koskaan tule maksamaan yhdestäkään nyrkkeilyottelusta.
Kokonaisuutena perjantai-ilta antoi taas uutta ajateltavaa. Nyrkkeily on urheilulajina vanha laji, joka perustuu kahden yksilön keskinäiseen välienselvittelyyn. On harvoja urheilulajeja, jossa kilpailijoiden fyysinen ja henkinen kunto ja ominaisuudet ovat niin täydellisesti pelissä kuin nyrkkeilyssä. Ihmisiä, jotka suostuvat, uskaltavat ja kykenevät kohtaamaan toisen, ehkä paremmankin vastustajan niin brutaalissa tilanteessa kuin nyrkkeilykehässä, on pakko kunnioittaa. Toisaalta kunnes tapaan ammattinyrkkeilijän, joka pystyy kunnolliseen dialogiin tai ylipäätään luovaan toimintaan (muuta kuin maalaamaan sormiväreillä), niin siihen asti pidän heitä vähän vajaamielisinä.
Lauantaina kävin sitten pitkään nukkumisen jälkeen Kirkkonummella, kun kerran oli niin kaunis ilmakin. Pököttimestä katto alas, ja tottakai sain aikaiseksi pienen polttelun otsalohkooni suoraan päin paistavassa auringossa. Paikanpäällä tuli nähtyä sekin, mikä tilanne Arin talolla oli. Paljon remonttia vaillahan se oli, mutta viimenäkemään verrattuna paljon oli tehtykin.
Tänään taas oli aika viettää sunnuntaipäivää. Aamulla heräsin auringonvaloon, kuten niin monta kertaa aiemminkin. Tarkoitus oli alunperin lähteä Turistin ja muiden kanssa syömään, mutta porukka sitten feidasi ja päädyin Oopan ja parin muun kanssa Lauttasaareen grillaamaan. Oli mukavaa vaikka ruoka sattuikin löytämään varsin pikantin hiilen maun. Valkosipulimarinoitu kananrinta menettää vähän viehätysvoimaansa kun pinnasta päällimmäinen puoli senttiä on hiiltynyt.
Kaikenkaikkiaan varsin mukava ja vilkas viikonloppu. Huomenna on mukava mennä takaisin töihin.
Kirjoittanut: Jarkko at 07.05.06 21:14* * *
Nohnoh... Mä pidän nyrkkeilystä juurikin siksi, että siellä on tasan kaksi ihmistä samoin asein ottelemassa... paljon parempi tapa purkaa agressioitaan, kun tapella nakkikioskin jonossa. Ja tokihan se kehään meneminen vaatii luonnettakin.
Kommentoija: Eugenia at 08.05.06 09:49Mä muuten tunnen monta fiksua nyrkkeilijää... yksi niistä on mun exä:))) Ei ne kaikki niin palikoita ole...
* * *
heh... hieno kuva, mutta mikä toi mun hiusmalli oikein on... prkl.
Kommentoija: oopa at 08.05.06 19:58* * *