Kuriositeetti tappoi kuulemma kissankin
Tänään herätettiin aika hyvä kysymys, joka sai minut miettimään sitä, miksi ylipäätään olen äärettömän utelias. Kyseessä oli erään anonyymina kirjoittavan bloggaajan henkilöllisyys, koska olen varma, että tunnemme samoja ihmisiä. Uteliaisuuteni ei vain anna tällaisissa tapauksissa rauhaa. Kun tiedän jokun bloggaajan asuvan vaikkapa lähelläni, kerään tietoa automaattisesti kaikkialta, jopa rivien välistä, tietääkseni, missä hän tarkemmin asuu. Teenkö tiedolla jotakin? En todellakaan, mutta kunhan vain haluan tietää.
Erään anonyymibloggaajan identiteetin olen kerran selvittänyt ihan sattumalta saadun vinkin perusteella. Useimmat ovat kuitenkin jääneet rauhaan nuuskimiseltani, vaikka muutaman bloggaajan haluaisinkin tavata. Lähinnä siksi, että tajuaisin, miksi he kirjoittavat siten kuin tekevät. Oppisin senkin verran ihmisluonteesta. Ja tietenkin tyydyttäisin uteliaisuuteni.
Uteliaisuuteni esiintyy monissa muissakin paikoissa. Olen liian tiedonhaluinen asioissa, joissa ei pitäisi. Haluaisin tietää, missä kaikki muut ovat, vaikka se ei edes kuuluisi minulle. Olisi täydellistä, jos pystyisin kontrolloimaan koko ympäröivää maailmaani.
Olen tavallaan myös kontrollifriikki. Erityisesti työssä haluan tietää tarkalleen, missä mikäkin projekti etenee. Toisaalta sen ymmärtää, kun kuitenkin olen lopulta kaikesta vastuussa, mutta silti tuntuu, etten osaa luottaa ihmisiin ja luontainen uteliaisuuteni sekoittuu tarpeeseen pitää kaikki langat käsissä, on päänsärky-stressipommi valmis räjäytettäväksi.
Hauskinta tuossa kontrollitarpeessa on, että olen oikeastaan analysoinut sen johtuvan siitä, etten pohjimmiltani luota ihmisiin. Kyllä minulla sellainen naiivi perusluotto on, että kaikissa on hyviä puolia tai muuta sellaista Disney-paskaa, mutta minä en vain työasioissa osaa luottaa siihen, että joku muu pystyisi hoitaa asian kuin minä.
Onnekseni olen tiedostanut tuon jo pitkään ja pyrkinyt aktiivisesti pääsemään siitä eroon. "Delegoi, unohda ja keskity hetkeksi muualle" - on ollut varsin hyvä ohjenuora. Siinä tietysti auttaa, että työporukassa alkaa oikeasti olla niin pitkään tuntemia ihmisiä, että osaan jo luottaa siihen, että he osaavat asiansa.
Kyllä minä silti uteliaana (ja huolestuneena) välillä tarkistelen, että hoitavatko hekin tehtävänsä.
Kirjoittanut: Jarkko at 29.04.06 13:55
* * *
Visukinttu
huhtikuu 29, 2006
Kuriositeetti tappoi kuulemma kissankin
Erään anonyymibloggaajan identiteetin olen kerran selvittänyt ihan sattumalta saadun vinkin perusteella. Useimmat ovat kuitenkin jääneet rauhaan nuuskimiseltani, vaikka muutaman bloggaajan haluaisinkin tavata. Lähinnä siksi, että tajuaisin, miksi he kirjoittavat siten kuin tekevät. Oppisin senkin verran ihmisluonteesta. Ja tietenkin tyydyttäisin uteliaisuuteni.
Uteliaisuuteni esiintyy monissa muissakin paikoissa. Olen liian tiedonhaluinen asioissa, joissa ei pitäisi. Haluaisin tietää, missä kaikki muut ovat, vaikka se ei edes kuuluisi minulle. Olisi täydellistä, jos pystyisin kontrolloimaan koko ympäröivää maailmaani.
Olen tavallaan myös kontrollifriikki. Erityisesti työssä haluan tietää tarkalleen, missä mikäkin projekti etenee. Toisaalta sen ymmärtää, kun kuitenkin olen lopulta kaikesta vastuussa, mutta silti tuntuu, etten osaa luottaa ihmisiin ja luontainen uteliaisuuteni sekoittuu tarpeeseen pitää kaikki langat käsissä, on päänsärky-stressipommi valmis räjäytettäväksi.
Hauskinta tuossa kontrollitarpeessa on, että olen oikeastaan analysoinut sen johtuvan siitä, etten pohjimmiltani luota ihmisiin. Kyllä minulla sellainen naiivi perusluotto on, että kaikissa on hyviä puolia tai muuta sellaista Disney-paskaa, mutta minä en vain työasioissa osaa luottaa siihen, että joku muu pystyisi hoitaa asian kuin minä.
Onnekseni olen tiedostanut tuon jo pitkään ja pyrkinyt aktiivisesti pääsemään siitä eroon. "Delegoi, unohda ja keskity hetkeksi muualle" - on ollut varsin hyvä ohjenuora. Siinä tietysti auttaa, että työporukassa alkaa oikeasti olla niin pitkään tuntemia ihmisiä, että osaan jo luottaa siihen, että he osaavat asiansa.
Kyllä minä silti uteliaana (ja huolestuneena) välillä tarkistelen, että hoitavatko hekin tehtävänsä.
Kirjoittanut: Jarkko at 29.04.06 13:55* * *
Siis mitä! Onko mun kommentti poistettu tuolta Rane Rapist-kuvasta? Sensuuria! Isku sananvapautta vastaan! Khih.
Toivon, että saat kuulla jotain todella vastenmielistä, opitpahan olemaan. Taikka tuskin enää noin Wanhana mitään temppuja oppii... :)
Kommentoija: Koo at 29.04.06 16:14* * *
Juu. Jos katsot tarkemmin, niin poistin kaikki sun viestit. :) Syy oli lähinnä se, että ne oli oikeastaan meidän kahdenkeskeistä dialogia aiheesta X, eikä varsinaisia kommentteja. :)
Kommentoija: Visukinttu-Jarkko at 29.04.06 16:35* * *
Hrmph, Niuhokinttu! ;)
Kommentoija: Koo at 29.04.06 17:28* * *