Friday morning
Perjantai-aamu tuli pitkästä aikaa vietettyä radalla ihan suhteellisen mukavassa seurassa, sekä työympyröiden "pakottamana". Samalla tuli rentouduttua edes vähäsen, opittua uutta ja purettua aggressioita.
Vähän edelleen edelliseen kirjoitukseeni viitaten, ihmettelen joskus, miten aseet ovat niin luonnollinen osa elämääni. Niille, jotka eivät vanhoja naputteluitani eivät muista, tai eivät jaksa/halua lukea, niin olen elänyt koko elämäni niiden parissa. Ihan pienestä pitäen ja minulle ase on ihan samanlainen esine kuin esimerkiksi vasara tai leivänpaahdin. Leivänpaahdin tosin toimii sähköllä, joka tekee siitä minulle jopa pelottavamman, kuin mitä ampuma-ase on. Ymmärrätte kuitenkin varmaan, mitä tarkoitan. Aseet ovat minulle arkipäivisiä työkaluja, joiden olemassaoloa ei tarvitse selitellä itselleen, koska niitä on aina ollut ja tulee olemaan.
Eräs seikka, johon olen toistuvasti törmännyt, on ihmisten ennakkoluulot. Kun kerron, mitä teen elääkseni - tai pelkästään edelläkirjoitetun tekstin perusteella - he asettavat minut johonkin muottiin. Heidän mielestään minä automaattisesti vihaan pasifisteja ja sivareita, olen sotahullu, joka hakee vain tekosyytä väkivaltaan tai joka ajattelee toisten ihmisten tappamista mahdollisuutena.
Minä en vihaa pasifisteja tai sivareita vaikken olekaan sellainen. En vihaa myöskään sotaa, koska en ole sellaista joutunut kokemaan, mutta en erityisesti haluaisikaan. Ajattelen joskus, mitä tekisin, jos joutuisin suuren kriisin keskelle ja sitä, jos joutuisin tappamaan toisen ihmisen ideologian tai henkeni eteen. Olen herättänyt myös työpiireissäni jonkin verran keskustelua sillä, että tuen Amnestyn kampanjaa sotilasaseiden vientiä vastaan avoimesti.
Its just life.
(lisäys klo 14.38: on ne aseet vähän vaarallisiakin, eikä veri ole näissä hommissa vieras juttu. Sain äsken syvän haavan erään huonosti viimeistellyn kiväärinosan osuessa kämmeneen.)
Kirjoittanut: Jarkko at 28.04.06 11:42
* * *
Tunnen muutaman aseita harrastavan kaverin erittäin hyvin ja pari lisää kohtalaisesti. Heille kaikille leimallista on älykkyys, korkea koulutus, laaja yleissivistys, aidosti suvaitsevainen ja empaattinen elämänasenne sekä lojaalisuus ystäviä ja huomaavaisuus kanssaeläjiä kohtaan.
En tiedä sitten mistä ennakkoluulot tulevat. Olen tavannut joskus hyvin suvaitsemattomia hippityyppejä, mutten haluaisi yleistääkään. Olivat niin nuoriakin.
Itse olen reservin luutnantti ja toimin joskus (vaikka nykyään erittäin harvoin) maanpuolustuksellisen koulutuksen parissa ihan vain harrastuspohjalta.
Ja olen myöskin oppinut olemaan kertomatta sitä ihan kaikille syistä jotka varmaankin arvaat.
* * *
Visukinttu
huhtikuu 28, 2006
Friday morning
Vähän edelleen edelliseen kirjoitukseeni viitaten, ihmettelen joskus, miten aseet ovat niin luonnollinen osa elämääni. Niille, jotka eivät vanhoja naputteluitani eivät muista, tai eivät jaksa/halua lukea, niin olen elänyt koko elämäni niiden parissa. Ihan pienestä pitäen ja minulle ase on ihan samanlainen esine kuin esimerkiksi vasara tai leivänpaahdin. Leivänpaahdin tosin toimii sähköllä, joka tekee siitä minulle jopa pelottavamman, kuin mitä ampuma-ase on. Ymmärrätte kuitenkin varmaan, mitä tarkoitan. Aseet ovat minulle arkipäivisiä työkaluja, joiden olemassaoloa ei tarvitse selitellä itselleen, koska niitä on aina ollut ja tulee olemaan.
Eräs seikka, johon olen toistuvasti törmännyt, on ihmisten ennakkoluulot. Kun kerron, mitä teen elääkseni - tai pelkästään edelläkirjoitetun tekstin perusteella - he asettavat minut johonkin muottiin. Heidän mielestään minä automaattisesti vihaan pasifisteja ja sivareita, olen sotahullu, joka hakee vain tekosyytä väkivaltaan tai joka ajattelee toisten ihmisten tappamista mahdollisuutena.
Minä en vihaa pasifisteja tai sivareita vaikken olekaan sellainen. En vihaa myöskään sotaa, koska en ole sellaista joutunut kokemaan, mutta en erityisesti haluaisikaan. Ajattelen joskus, mitä tekisin, jos joutuisin suuren kriisin keskelle ja sitä, jos joutuisin tappamaan toisen ihmisen ideologian tai henkeni eteen. Olen herättänyt myös työpiireissäni jonkin verran keskustelua sillä, että tuen Amnestyn kampanjaa sotilasaseiden vientiä vastaan avoimesti.
Its just life.
(lisäys klo 14.38: on ne aseet vähän vaarallisiakin, eikä veri ole näissä hommissa vieras juttu. Sain äsken syvän haavan erään huonosti viimeistellyn kiväärinosan osuessa kämmeneen.)
Kirjoittanut: Jarkko at 28.04.06 11:42* * *
Tunnen muutaman aseita harrastavan kaverin erittäin hyvin ja pari lisää kohtalaisesti. Heille kaikille leimallista on älykkyys, korkea koulutus, laaja yleissivistys, aidosti suvaitsevainen ja empaattinen elämänasenne sekä lojaalisuus ystäviä ja huomaavaisuus kanssaeläjiä kohtaan.
En tiedä sitten mistä ennakkoluulot tulevat. Olen tavannut joskus hyvin suvaitsemattomia hippityyppejä, mutten haluaisi yleistääkään. Olivat niin nuoriakin.
Itse olen reservin luutnantti ja toimin joskus (vaikka nykyään erittäin harvoin) maanpuolustuksellisen koulutuksen parissa ihan vain harrastuspohjalta.
Ja olen myöskin oppinut olemaan kertomatta sitä ihan kaikille syistä jotka varmaankin arvaat.
Kommentoija: Mikko at 28.04.06 12:40* * *