Got milk?
Tänään, pääsiäissunnuntaina muistutin itseäni taas siitä, että maito on oikeastaan aika hyvää juotavaa. Tämä tilaisuus ilmestyi siitä, kun kioskilta hakemastani maitolitrasta riitti lettutaikinan jälkeenkin vielä lasillinen.
Ei-viikon-vanha, kylmä maito on kyllä loistava keksintö. Ei ihme, että se on säilyttänyt sijansa juomarankingissa vuosituhansia.
Letutkin ovat ihan omaa luokkaansa. Epäterveellisähän ne ovat ihan taatusti, mutta niitä on tullut syötyä sillointällöin aina lapsesta asti. Omalla tavallaan hellämielisin muisto niistä lapsuudessa syödyistä letuista liittyy yllättäen armeijan TST-muoniin. Niitä kun oli kotonamme usein (ja paljon) isäni työpaikasta johtuen. Ainakin silloin muovipussiin pakattuihin muoniin kuului myös pikapuuroa (tms.) ja äijällä oli aina tapana tehdä letut helposti siitä valmistuotteesta pelkästään lisäämällä siihen maitoa. Vaikka lopputulos oli taatusti kaukana perinteisestä lettutaikinasta, niin meille se oli tarpeeksi lähellä. Ja hyvältä maistui.
Yksi lettuihin kiinteästi liittyvä seikka on kuitenkin hillo. Nämä nykyajan Pirkat ja Dronningholmit kun eivät ole kunnon hilloa nähneetkään. Silloin kun hilloa ei voi kaataa suoraan purkista, vaan se pitää pilkkoa ennen ulosottamistaan, niin kyse ei ole hillosta vaan hyytelöstä.
Voi kun vielä löytäisi jostain kunnon hilloja. Muualtakin kuin varastamalla ne äiteen jääkaapista.
Dagen efter
Eilisen karaoke-heilunnan jälkeen oli aamulla olo hiukan vetelä. Tosin hyvin pitkälle venytetty aamuherääminen auttoi kovasti ja keväinen auringonpaiste ikkunasta teki aamusta vain rennomman. Suoraan sanottuna en ole pitkään aikaan herännyt niin hyvillä mielin omasta sängystäni yksin.
Tämä päivä meni sitten muuten pitkälti harakoille ja töiden parissa - sekä loppui nopeaan baarikäyntiin naapurin kanssa.
Kirjoittanut: Jarkko at 17.04.06 00:17
* * *
Visukinttu
huhtikuu 17, 2006
Got milk?
Ei-viikon-vanha, kylmä maito on kyllä loistava keksintö. Ei ihme, että se on säilyttänyt sijansa juomarankingissa vuosituhansia.
Letutkin ovat ihan omaa luokkaansa. Epäterveellisähän ne ovat ihan taatusti, mutta niitä on tullut syötyä sillointällöin aina lapsesta asti. Omalla tavallaan hellämielisin muisto niistä lapsuudessa syödyistä letuista liittyy yllättäen armeijan TST-muoniin. Niitä kun oli kotonamme usein (ja paljon) isäni työpaikasta johtuen. Ainakin silloin muovipussiin pakattuihin muoniin kuului myös pikapuuroa (tms.) ja äijällä oli aina tapana tehdä letut helposti siitä valmistuotteesta pelkästään lisäämällä siihen maitoa. Vaikka lopputulos oli taatusti kaukana perinteisestä lettutaikinasta, niin meille se oli tarpeeksi lähellä. Ja hyvältä maistui.
Yksi lettuihin kiinteästi liittyvä seikka on kuitenkin hillo. Nämä nykyajan Pirkat ja Dronningholmit kun eivät ole kunnon hilloa nähneetkään. Silloin kun hilloa ei voi kaataa suoraan purkista, vaan se pitää pilkkoa ennen ulosottamistaan, niin kyse ei ole hillosta vaan hyytelöstä.
Voi kun vielä löytäisi jostain kunnon hilloja. Muualtakin kuin varastamalla ne äiteen jääkaapista.
Dagen efter
Eilisen karaoke-heilunnan jälkeen oli aamulla olo hiukan vetelä. Tosin hyvin pitkälle venytetty aamuherääminen auttoi kovasti ja keväinen auringonpaiste ikkunasta teki aamusta vain rennomman. Suoraan sanottuna en ole pitkään aikaan herännyt niin hyvillä mielin omasta sängystäni yksin.
Tämä päivä meni sitten muuten pitkälti harakoille ja töiden parissa - sekä loppui nopeaan baarikäyntiin naapurin kanssa.
Kirjoittanut: Jarkko at 17.04.06 00:17* * *
Letut voi tehdä veteenkin, mutta parhaat letut tekee kun tekee ne hapatettuun maitoon tai puolikermaan, sotkee taikinan sekaan ruokalusikallisen hunajaa ja paistaa kuumalla pannulla voin kanssa.
Kommentoija: Petja Jäppinen at 17.04.06 22:06* * *