Horisontaalinen tilanjako
Koska tämä nyt on muutamastakin syystä ajankohtainen asia minulle henkilökohtaisesti, niin tuli mieleen jakaa tämä ajatus kaikkein (lukijoideni) kanssa. Teistä ne äijämäisimmät voivat samalla röhöttää partaanne, kun mielestänne tällaisista asioista puhuminen on turhaa ja osoittaa vaan jotain munattomuuden eri asteita.
Tämä aihepiiri osui silmään itseasisassa pitkästä aikaa ensimmäisen kerran televisiosta, josta katselin Noora menee naimisiin -ohjelmaa. Siinähän tämä television hääkakkunaaras on useiden urosten riiauksen kohteena ja oikein jakavat saman asunnonkin, niin kauan aikaa kun täti antaa pakit kaverille. Ohjelmassa Noora ei tietenkään myöskään päästä miehiä nukkumaan samaan sänkyyn. Tietenkin ymmärrän sen tällaisessa ohjelmassa ihan täysin, koska sehän saattaisi olla (herranjestas!) indikaattorina meistä tiukkapipoisimmille siitä, että Noora on täysin kevytkenkäinen hupakko, joka päästää sänkyynsä ihan kenet tahansa. Toisaalta uskon myös, että ohjelman tuottajat jopa kannustavat siihen, koska se on a) kylmää ja b) antaa hyvän etenemisviestin, jos ja kun joku vielä joskus pääsee sitten sinne sänkyyn asti.
Mutta asiaan
Omalta kannaltani tämä siis tarkoittaa sitä, että en ole oikein koskaan ymmärtänyt naisten sisäänrakennettua epäluottamusta meitä miehiä kohtaan. Otetaan vaikka tilanne, jossa kaksi toisilleen ennestään tuttua vapaata ja aikuista ihmistä osuvat samaan paikkaan, jossa on vain yksi sänky. Kumpikaan ei ole mitenkään erityisen humalassa tai muuten päihteiden vaikutuksen alaisena ja kovin molempia nukuttaisi. Silti nainen ei voi missään tapauksessa jakaa suurtakaan sänkyä miehen kanssa.
Tottakai, tämähän on varmastikin (?) ihan tilanne-/henkilökemioistakin riippuva seikka. Onhan siinä eroa, onko nukkumaseuraksi tarjoutumassa tällainen ruma, kalju jätkä tai Johnny Depp.
Olen tähän tilanteeseen törmännyt nimittäin useasti. En tiedä, olemmeko me miehet geneerisesti sellaisia, että kun saavutamme horisontaalisen tilan naisen kanssa (oli alustana mikä tahansa), niin alamme automaattisesti vonkaamaan - vai onko kyse vain siitä, että naiset olettavat näin kuitenkin tapahtuvan, jos he joutuvat vaakasuoraan tilaan kenen tahansa miehen kera.
Harmillisena pidän tätä sen vuoksi, että kuten olen aiemminkin sanonut, niin minä pidän naisista. Useita naisia jopa jumaloin, joitakin arvostan enemmän kuin itseäni ja vielä useampia pidän elämäni parhaimpina sosiaalisina saavutuksina*.
Minulle on aina ollut ilo huomata, että vaikka joidenkin heistä kanssa ei minulla ole ollut mitään suhteen kaltaistakaan (tai ainoastaan minä olisin sellaista joskus halunnut), niin he silti luottavat minuun niin paljon, että pystyvät nukkumaan samassa sängyssä. Sama koskee entisiä tyttöystäviäni tai partnereitani. Vaikka suhde ei ikinä toiminut tai ottanut tulta, niin siitä huolimatta sängyn jakaminen edelleen luonnistuu. Joskus tällaista suhdetta on määritelty unileluksi.
Vaikka kyse on paitsi luottamuksen osoituksesta, niin kyseessä on myös monen mielestä varsin intiimi tilanne. Nukkumaan mennessä useimmat meistä riisuuntuvat lähes alasti ja kaiken sen näyttäminen, minkä normaalisti peittävät vaatteet, saattaa joitakin meistä pelottaa. Puhumattakaan siitä, että saman peitonkin jakaminen voi johtaa jopa (hui!) ihokosketukseenkin!
En minä sitä pelkää. Kuka järkevä ihminen pelkäisi? En minä halua jakaa sänkyäni kenen tahansa hupakon kanssa. Minä haluan luottaa nukkumakumppaneihini. Minä haluan vierelle ihmisen, joka ei säpsähdä vaikka olisikin yön aikana painautunut syliini. Tällaista ei tietenkään tehdä, jos toinen elää vakisuhteessa. Siitä huolimatta, en voi aina oikein täysin ymmärtää sitä, miksi yksinkertaisessa läheisyydessä nähdään joidenkin silmin suuria seksuaalisia jännitteitä? Yhdessä nukkumisen tärkein elementti ei ole nukkuminen, vaan jaettu lämpö. Tunne siitä, että toinen on paikalla.
P.S: Tottakai, positiiviset ajatukset siitä, että olen saanut luottamusta sängyn jakamisesta sulkee jollakin tavalla pois tuon koko ajatelmani. Sillä enhän pitäisi tätä mitenkään luottamuksen osoituksena, jos nukkumapaikan jakaminen olisi enemmän osoitus vain vieraanvaraisuudesta.
P.P.S: Kaikesta huolimatta ajauduin silti kirjoittamaan tämän väsyneenä, joten jos kirjoituksessa on epäjohdonmukaisuuksia, laskettakoon se väsymykseni (heh) piikkiin.
(*=saavutuksena siten, että olen ylipäätään ajautunut elämässäni sellaiseen vaiheeseen, että olen tavalla tai toisella tutustunut heidän kaltaisiin ihmisiin.)
Kirjoittanut: Jarkko at 14.04.06 22:26
* * *
Visukinttu
huhtikuu 14, 2006
Horisontaalinen tilanjako
Tämä aihepiiri osui silmään itseasisassa pitkästä aikaa ensimmäisen kerran televisiosta, josta katselin Noora menee naimisiin -ohjelmaa. Siinähän tämä television hääkakkunaaras on useiden urosten riiauksen kohteena ja oikein jakavat saman asunnonkin, niin kauan aikaa kun täti antaa pakit kaverille. Ohjelmassa Noora ei tietenkään myöskään päästä miehiä nukkumaan samaan sänkyyn. Tietenkin ymmärrän sen tällaisessa ohjelmassa ihan täysin, koska sehän saattaisi olla (herranjestas!) indikaattorina meistä tiukkapipoisimmille siitä, että Noora on täysin kevytkenkäinen hupakko, joka päästää sänkyynsä ihan kenet tahansa. Toisaalta uskon myös, että ohjelman tuottajat jopa kannustavat siihen, koska se on a) kylmää ja b) antaa hyvän etenemisviestin, jos ja kun joku vielä joskus pääsee sitten sinne sänkyyn asti.
Mutta asiaan
Omalta kannaltani tämä siis tarkoittaa sitä, että en ole oikein koskaan ymmärtänyt naisten sisäänrakennettua epäluottamusta meitä miehiä kohtaan. Otetaan vaikka tilanne, jossa kaksi toisilleen ennestään tuttua vapaata ja aikuista ihmistä osuvat samaan paikkaan, jossa on vain yksi sänky. Kumpikaan ei ole mitenkään erityisen humalassa tai muuten päihteiden vaikutuksen alaisena ja kovin molempia nukuttaisi. Silti nainen ei voi missään tapauksessa jakaa suurtakaan sänkyä miehen kanssa.
Tottakai, tämähän on varmastikin (?) ihan tilanne-/henkilökemioistakin riippuva seikka. Onhan siinä eroa, onko nukkumaseuraksi tarjoutumassa tällainen ruma, kalju jätkä tai Johnny Depp.
Olen tähän tilanteeseen törmännyt nimittäin useasti. En tiedä, olemmeko me miehet geneerisesti sellaisia, että kun saavutamme horisontaalisen tilan naisen kanssa (oli alustana mikä tahansa), niin alamme automaattisesti vonkaamaan - vai onko kyse vain siitä, että naiset olettavat näin kuitenkin tapahtuvan, jos he joutuvat vaakasuoraan tilaan kenen tahansa miehen kera.
Harmillisena pidän tätä sen vuoksi, että kuten olen aiemminkin sanonut, niin minä pidän naisista. Useita naisia jopa jumaloin, joitakin arvostan enemmän kuin itseäni ja vielä useampia pidän elämäni parhaimpina sosiaalisina saavutuksina*.
Minulle on aina ollut ilo huomata, että vaikka joidenkin heistä kanssa ei minulla ole ollut mitään suhteen kaltaistakaan (tai ainoastaan minä olisin sellaista joskus halunnut), niin he silti luottavat minuun niin paljon, että pystyvät nukkumaan samassa sängyssä. Sama koskee entisiä tyttöystäviäni tai partnereitani. Vaikka suhde ei ikinä toiminut tai ottanut tulta, niin siitä huolimatta sängyn jakaminen edelleen luonnistuu. Joskus tällaista suhdetta on määritelty unileluksi.
Vaikka kyse on paitsi luottamuksen osoituksesta, niin kyseessä on myös monen mielestä varsin intiimi tilanne. Nukkumaan mennessä useimmat meistä riisuuntuvat lähes alasti ja kaiken sen näyttäminen, minkä normaalisti peittävät vaatteet, saattaa joitakin meistä pelottaa. Puhumattakaan siitä, että saman peitonkin jakaminen voi johtaa jopa (hui!) ihokosketukseenkin!
En minä sitä pelkää. Kuka järkevä ihminen pelkäisi? En minä halua jakaa sänkyäni kenen tahansa hupakon kanssa. Minä haluan luottaa nukkumakumppaneihini. Minä haluan vierelle ihmisen, joka ei säpsähdä vaikka olisikin yön aikana painautunut syliini. Tällaista ei tietenkään tehdä, jos toinen elää vakisuhteessa. Siitä huolimatta, en voi aina oikein täysin ymmärtää sitä, miksi yksinkertaisessa läheisyydessä nähdään joidenkin silmin suuria seksuaalisia jännitteitä? Yhdessä nukkumisen tärkein elementti ei ole nukkuminen, vaan jaettu lämpö. Tunne siitä, että toinen on paikalla.
(*=saavutuksena siten, että olen ylipäätään ajautunut elämässäni sellaiseen vaiheeseen, että olen tavalla tai toisella tutustunut heidän kaltaisiin ihmisiin.)
Kirjoittanut: Jarkko at 14.04.06 22:26* * *