Elämä on perseestä ja sitten vain kuolet
Eilen oli sellainen päivä, että illalla kuolemanväsyneenä sänkyyn kaaduttuani ajattelin juuri sitä. Kuolemaa. Se on taas vähän lähempänä, noin ihan konkreettisella tavalla elämässä. Viime aikoina kun olen sitä ajatellut vähän enemmän kuin tavallisesti, osaltaan varmaan Cityn viimeisimmän numeron vuoksi.
Kuolema on vaan sellainen juttu, jota ei vielä oikein osaa käsittää. Tai ei vaan halua ajatella. Ajatusten ääripäissä liikkuu kaksi tunnetilaa. En minä oikein vieläkään usko kuolevani. Toisena ajatuksena taas se tunne, mikä syntyy hetken aivotoiminnasta, jossa laskeskelen, monta päivää, tuntia tai sekuntia minulla on vielä odotettua elinaikaa jäljellä.
Freaky shit.
Kirjoittanut: Jarkko at 12.04.06 23:42
* * *
usein ajattelen samoin...-and then you die.
Enivei, iloista iisteriä!
* * *
Visukinttu
huhtikuu 12, 2006
Elämä on perseestä ja sitten vain kuolet
Eilen oli sellainen päivä, että illalla kuolemanväsyneenä sänkyyn kaaduttuani ajattelin juuri sitä. Kuolemaa. Se on taas vähän lähempänä, noin ihan konkreettisella tavalla elämässä. Viime aikoina kun olen sitä ajatellut vähän enemmän kuin tavallisesti, osaltaan varmaan Cityn viimeisimmän numeron vuoksi.
Kuolema on vaan sellainen juttu, jota ei vielä oikein osaa käsittää. Tai ei vaan halua ajatella. Ajatusten ääripäissä liikkuu kaksi tunnetilaa. En minä oikein vieläkään usko kuolevani. Toisena ajatuksena taas se tunne, mikä syntyy hetken aivotoiminnasta, jossa laskeskelen, monta päivää, tuntia tai sekuntia minulla on vielä odotettua elinaikaa jäljellä.
Freaky shit.
Kirjoittanut: Jarkko at 12.04.06 23:42* * *
usein ajattelen samoin...-and then you die.
Enivei, iloista iisteriä!
Kommentoija: cista at 13.04.06 09:05* * *
Mä en juurikaan uhraa ajatuksia kuolemalle... kuolen kun kuolen ja se siitä... Enemmän pelottaa jonkun läheisen kuolema.
Kommentoija: Eugenia at 13.04.06 11:39* * *