Visukinttu

Elämä on

Lauantai-aamu meni vakaan miettimisen pauloissa, samaan aikaan kun totesin jääkaapin tyhjäksi ja värkkäsin aamiaiseksi quesadilloja. Taas. Nyt televisiossa seikkailee Kalifornian kuvernööri ja siksipä on hyvää aikaa keskittyä vähän bloggaamiseenkin.

Taannoin tuli mietittyä meemin vuoksi joitakin omituisia tapojani ja sen jälkeen niitä on aina tullut mieleen lisää.

Ruokaa laittaessani, en koskaan käytön jälkeen nuolaise puhtaaksi esimerkiksi pizzan pohjaan laitettavan kastikkeen levittämiseen käyttämääni lusikkaa. En myöskään käytä sitä samaan pizzaan tulevien muiden täytteiden levittämiseen, vaan jokaisella täytteellä on oltava oma levitysvälineensä..

Kun sisätiloissa on oikein tylsää, mietin eri pintojen kaltevuusasteita. Laskeskelen, että jos katseeni suunnasta heittäisi tietyllä nopeudella tarpeeksi kimmoisan esineen, niin mihin se kimmahtaisi, mihin se osuisi seuraavaksi ja mihin minkäkin pinnan kautta se lopulta päätyisi.

Vähänkin koskemattoman maapohjan läpi kävellessäni katselen maahan jääneitä jälkiä ja arvioin jälkien jättäjän lajin, painon, kulkunopeuden ja ajankohdan.

Mietin usein uusia paikkoja tai laitteita nähdessäni, miten ne saisi ansoitettua.

En koskaan ota kasan päällimmäistä.

Näitä varmaan tulee jatkossa vielä lisääkin, joten stay tuned.

* * *