Visukinttu

Elämäni homoin asia ikinä

Koko aikuiselämäni jatkunut naistenymmärtämisprojekti sai tänään kohdata erään merkkipaalunsa, kun raahauduin elämäni ensimmäistä kertaa kasvohoitoon. Toinen, syy siihen on se, että kärsin (ihan suunnattomasti ja infernaalisten tuskien kera) kuivasta ihosta.

Ensivaikutelmat paikasta olivat kerrassaan kammottavat. Kun ovesta astui sisään, oli joka paikassa aivan liian naisellista. Siinä vähän äijämmällä miehellä lurahtaa löysät pöksyyn, kun tajuaa oikeasti tulevan sellaiseen paikkaan syyn vuoksi.

Suunnilleen himalajankokoisin ennakkoluuloin astuin rohkeasti peremmälle, ilmoitin varanneeni ajan ja omaavani myös kohtuullisen määrän ennakkoluuloja, joita pitäisi parantaa. Täti ohjasi siitä sitten takahuoneeseen riisuuntumaan, joka oli aika yllätys. Kasvojahan siinä vaan hoidettiin, eikä koko yläkroppaa. Jatkoa seurasi sitten muutamalla eri tökötillä, ultraäänilaitteella ja hieronnalla, enkä oikeasti laittanut yhtään pahakseni sitä, että sen tunnin ajan puhelin oli kiinni ja sai rauhassa makoilla harvinaisen hyväntuntuisessa tuolissa lämpimän peiton alla. Keskellä päivää vieläpä.

Ylipäätään itse prosessista jäi käteen siis erittäin miellyttävä olo. Mikäpä siinä, kun todella pääsi rentoutumaan hetkeksi. Suosittelen nyt ainakin kokeilemaan. Mikään ihmeparantuminen naamavärkille tuo nyt ei tietenkään ollut, mutta pitänee raportoida parin kuukauden päästä uudelleen, että auttoiko homma jotakin.

Toisaalta koko käynnissä oli yksi sellainen asia, joka tuntuu täysin järjettömältä. Nimittäin hinta. Tottahan toki ammatti-ihmiselle pitää aina palkka maksaa ja muutenkin tuo itse kasvohoito tuntui jopa edulliselta 85 euron hintaisena tunnista, mutta ne jälkikulut...

Heti kun alkupuheissa päästiin siihen asti, että naamavärkissä työtä riittää ja että pitäisi nyt jotain muutakin tehdä kuin käydä kerran kuussa naamaa näyttämässä, niin ilmoitin heti, että kovin monimutkaisia ohjeita ei tälle päälle kannata työntää. Että jos aineita on enemmän kuin kaksi, niin pyrin tehokkaasti unohtamaan niiden käytön viimeistään ensi viikolla.

Niinpä loppujenlopuksi poistuinkin paikalta kahden putelin kanssa. Toisessa puhdistusaine, toisessa joku kosteuttava voide. Hintaa yhteensä 93 euroa.

Siis hetkinen? Yhdeksänkymmentäkolme euroa.

Juu. Ysi ja kolmonen. Euroina. Yli viisi sataa mummonmarkkaa.

En juurikaan hätkähtänyt paikanpäällä, koska olin jo alunperin varautunut mittavaankin menoerään ja siihen, että hemmoittelen nyt itseäni, maksoi mitä maksoi. Jälkikäteen tuli vain mieleen, että tämä jos joku selvitti minulle, että minkä helvetin vuoksi naiset tuntuvat olevan aina persaukisia. Tai, no, ainakin ei-uranaiset. Naisillahan menee aina kaikki raha erilaisiin hoitoaineisiin ja kosmetiikkaan. Pelkästään, jos näitä kahta purkkiani käytettäisiin vertailukohteena tyypillisen naisen wc-kaapin sisältöön, niin sieltä löytyisi taatusti pienen afrikkalaisen valtion sosiaalibudjetin verran pätäkkää.

On tää elämä joskus jännää. Olenkohan mäkin nyt metrosekxuaali?

* * *