Lapsuusmuistoja
Siinä, missä 1980-luvulla syntyneet ovat kasvaneet tietokoneiden ja muiden nykyaikaan kuuluneiden asioiden keskellä, on meikäläisellä lapsuusiästä jäänyt vahvempi side niitä edeltävään aikaan. Edeltävällä vuosikymmenellä kun ei ollut kotitietokoneita, playstationeita, edes VHS-videoita. Silloin, kun elokuvatkin oli elokuvia.
Yksi näistä lapsuusiän muistoista tuli tänään televisiosta. Risto Jarvan ohjaama Mies joka ei osannut sanoa ei.
Muistan nähneeni leffan joskus skidinä perheemme ainoasta (mustavalkoisesta) televisiosta. Ei se ensimmäisiä näkemiäni elokuvia ollut, mutta vaikutti sen verran, että siitä jäi muistikuvia nykypäiväänkin. Voimakkaampi muistikuva kuitenkin tuli saman miehen leffasta Loma, jossa Antti Litja nousee uimasta hiihtopiposta tehdyissä uimahousuissa.
Tuon Puu-Vallilassa kuvatun elokuvan näkeminen toi vaan nostalgisia muistoja mieleen. Se oli joskus sitä aikaa, kun autoja oli perheissä vain korkeintaan yksi ja räikeät paitakuosit aiheuttivat epilepsiakohtauksia. Suurin leffan ajankohtainen viestihän oli 1970-luvun muutokset, joissa lähiöt nousivat kaupunkeihin. Siitä ei omakohtaista kokemusta ole ollut, mutta elin oman lapsuuteni elokuvan esittämien ääripäiden välimuodossa - pakkautuneessa, mutta suhteellisen tuttavallisessa yhteisössä.
Ylipäätään leffasta tuli mieleen, että olisipa taas kesä. Pääsisi kävelemään auringonpaisteessa pitkin katuja ja nauttimaan kaupunkikesästä.
Kirjoittanut: Jarkko at 06.12.05 14:37
* * *
Lapsuusmuistoja....?Joo! Mies, joka ei osannut sanoa ei on varmasti ensimmäisiä suomalaisia elokuvia, jotka jäivät mieleen. Ja nyt tuo kuva ja ajatus siitä, että kesään on yli puoli vuotta aikaa, alkoi ahdistaa.
Kun katsoin leffan aikuisena, osoittelin mykistyneinä katuja ja taloja, jotka muistan Vallilasta lapsena, kun siellä joskus kävin.Mikä hävitys on sitä kaupunginosaa kohdannut!
-minh-
* * *
Visukinttu
joulukuu 6, 2005
Lapsuusmuistoja
Yksi näistä lapsuusiän muistoista tuli tänään televisiosta. Risto Jarvan ohjaama Mies joka ei osannut sanoa ei.
Muistan nähneeni leffan joskus skidinä perheemme ainoasta (mustavalkoisesta) televisiosta. Ei se ensimmäisiä näkemiäni elokuvia ollut, mutta vaikutti sen verran, että siitä jäi muistikuvia nykypäiväänkin. Voimakkaampi muistikuva kuitenkin tuli saman miehen leffasta Loma, jossa Antti Litja nousee uimasta hiihtopiposta tehdyissä uimahousuissa.
Tuon Puu-Vallilassa kuvatun elokuvan näkeminen toi vaan nostalgisia muistoja mieleen. Se oli joskus sitä aikaa, kun autoja oli perheissä vain korkeintaan yksi ja räikeät paitakuosit aiheuttivat epilepsiakohtauksia. Suurin leffan ajankohtainen viestihän oli 1970-luvun muutokset, joissa lähiöt nousivat kaupunkeihin. Siitä ei omakohtaista kokemusta ole ollut, mutta elin oman lapsuuteni elokuvan esittämien ääripäiden välimuodossa - pakkautuneessa, mutta suhteellisen tuttavallisessa yhteisössä.
Ylipäätään leffasta tuli mieleen, että olisipa taas kesä. Pääsisi kävelemään auringonpaisteessa pitkin katuja ja nauttimaan kaupunkikesästä.
Kirjoittanut: Jarkko at 06.12.05 14:37* * *
Lapsuusmuistoja....?Joo! Mies, joka ei osannut sanoa ei on varmasti ensimmäisiä suomalaisia elokuvia, jotka jäivät mieleen. Ja nyt tuo kuva ja ajatus siitä, että kesään on yli puoli vuotta aikaa, alkoi ahdistaa.
Kommentoija: minh at 19.12.05 01:24Kun katsoin leffan aikuisena, osoittelin mykistyneinä katuja ja taloja, jotka muistan Vallilasta lapsena, kun siellä joskus kävin.Mikä hävitys on sitä kaupunginosaa kohdannut!
-minh-
* * *
Pretty nice site, wants to see much more on it! :)
Kommentoija: Alex at 03.01.07 06:38Respect you!
My site:
http://www.volny.cz/siniy6/how-to-spot-a-fake-designer-handbag/index.html
* * *