Yrittäjyydestä
Tira kirjoitteli tänään yrittäjyydestä ja sen ihanuudesta varsinkin pikkujouluaikaan.
En laske itseäni missään tapauksessa yrittäjäksi. Sitävastoin monet muut varmaan näin käsittäisivät, eikä vähimpänä syynä ole ihan käsittämätön työmäärä. Sen lisäksi tulee myös vastuu yhden yrityksen koko kuvioista ja muutaman ihmisen ainokaisista työpaikoista ja vielä useamman ihmisen lisätuloista. Siihen vielä lisätään oma, hankala luonteenlaatuni, joka ei tietenkään luota muihin ihmisiin ja haluaa valvoa kaikkea tapahtuvaa mahdollisimman tarkkaan (joka on suurin syy stressiini).
Deadline-viikoilla tämä duuni tosin imee ja stressi saa ihan oman, uuden mittakaavan. Tällaisina aikoina tekee mieli ajatella niitä helppoja mahdollisuuksia tavallisessa työelämässä, jossa kellon lyödessä viisi voi laittaa takin ja aivot päälle ja siirtyä kotiin tai kaupungille ja olla ajattelematta yhtään työasioita. Jonkinlaisessa yrittäjämaailmassa asiat eivät vain ole näin. Työasioita tulee ajateltua jatkuvasti. Lomaa ei vain ole. Siinä missä tavallinen duunari voi helpommin ajatella, että vastuun (ja ajattelun) hoitaa joku muu, niin kun tietyn rajan ylittää - ei tätä mahdollisuutta ole. Vastuu aina napsahtaa itselle. Ei ole ketään, joka hoitaa ajattelun omasta puolestasi ja se on sitä, mitä kannattaa pelätä. Kyse on vähänkuin prepuberteetti-iässä opitusta itsenäisyydestä kertaa tuhat. Sitä voisi kuvailla siten, että jos satut juomaan keskiolutta liikaa kartsalla ja missaamaan kotiintuloajan, menettää parhaassakin tapauksessa joku ihminen työpaikkansa.
Valta ei ole ongelma työmaailmassa. Vastuu on. Se on se joka kuluttaa.
Kirjoittanut: Jarkko at 16.11.05 23:44
* * *
Visukinttu
marraskuu 16, 2005
Yrittäjyydestä
Tira kirjoitteli tänään yrittäjyydestä ja sen ihanuudesta varsinkin pikkujouluaikaan.
En laske itseäni missään tapauksessa yrittäjäksi. Sitävastoin monet muut varmaan näin käsittäisivät, eikä vähimpänä syynä ole ihan käsittämätön työmäärä. Sen lisäksi tulee myös vastuu yhden yrityksen koko kuvioista ja muutaman ihmisen ainokaisista työpaikoista ja vielä useamman ihmisen lisätuloista. Siihen vielä lisätään oma, hankala luonteenlaatuni, joka ei tietenkään luota muihin ihmisiin ja haluaa valvoa kaikkea tapahtuvaa mahdollisimman tarkkaan (joka on suurin syy stressiini).
Deadline-viikoilla tämä duuni tosin imee ja stressi saa ihan oman, uuden mittakaavan. Tällaisina aikoina tekee mieli ajatella niitä helppoja mahdollisuuksia tavallisessa työelämässä, jossa kellon lyödessä viisi voi laittaa takin ja aivot päälle ja siirtyä kotiin tai kaupungille ja olla ajattelematta yhtään työasioita. Jonkinlaisessa yrittäjämaailmassa asiat eivät vain ole näin. Työasioita tulee ajateltua jatkuvasti. Lomaa ei vain ole. Siinä missä tavallinen duunari voi helpommin ajatella, että vastuun (ja ajattelun) hoitaa joku muu, niin kun tietyn rajan ylittää - ei tätä mahdollisuutta ole. Vastuu aina napsahtaa itselle. Ei ole ketään, joka hoitaa ajattelun omasta puolestasi ja se on sitä, mitä kannattaa pelätä. Kyse on vähänkuin prepuberteetti-iässä opitusta itsenäisyydestä kertaa tuhat. Sitä voisi kuvailla siten, että jos satut juomaan keskiolutta liikaa kartsalla ja missaamaan kotiintuloajan, menettää parhaassakin tapauksessa joku ihminen työpaikkansa.
Valta ei ole ongelma työmaailmassa. Vastuu on. Se on se joka kuluttaa.
Kirjoittanut: Jarkko at 16.11.05 23:44* * *
Vastuuta ja painetta on palkkatyössäkin, vapauksia vähemmän.
Kommentoija: jukka at 17.11.05 15:30* * *
Jarkko sä oot jumala.
Kommentoija: Pauliina at 20.11.05 19:54* * *