Seksiä joka niemeen ja notkelmaan
Onpas taas kaikkialla medioissa näkynyt seksiä tai sen vähyyttä. Ihme kyllä, siinä tuntuu olevan aihe, joka ei vaan vanhene. Siinä suhteessa seksillä ja murhalla on kyllä paljon yhteistä.
Blogit eivät liene mikään poikkeus medioista ja senpä vuoksi availen minäkin sanaisen arkkuni. Taas.
Katsoin sitten Bsssssstarin vaikutuksesta tänään televisiosta tulleen seksidokkarin. Jotain siinä teiniseksistä puhuttiin ja sensellaista. Ei se niin hirveän mielenkiintoinen ollut, mutta jäipähän vain mieleen ihan avoimena dokumenttina. Joku biseksuaali jätkäkin siinä oli ja herramunjee, sehän vaikutti ihan järkevältä ollakseen amerikkalainen! Sitten tajusin, että se olikin kanadalainen ja elämä jatkoi taas normaaleja uriaan pitkin.
Sitävastoin jo eilen törmäsin vanhaan muistoon. Vanhan vuokralaisen palauttaessa avaimiaan, tuli mukana avainperä, jonka luulin hukkuneen. Sellainen kirkkaanpunainen, VR:n Pendolino -avaimenperä. Vuosia sitten sain sen eräältä naiselta, jonka kanssa junatermit tulivat tutuksi lähinnä makuuasennossa, enkä sillä tarkoita makuuvaunua.
Kas antakaas kun selitän.
Olipa kerran kiva kaljupäinen poika, joka lähti käymään kaukaisessa nimeltämainitsemattomassa kaupungissa tapaamassa naispuolista ystäväänsä. Junalla tietysti. Tarkoitus oli viipyä ihan yökylässä jopa, mutta paikalle tultuaan, huomasi poika, että paikallisessa opiskelijaresidenssissä oli vain yksi, melko kapea sänky. Olipa siis nukuttava vierekkäin, samassa sängyssä.
Yksi asia johti toiseen, eikä pienimpänä katalyyttinä ollut aiemmin illalla nautittu viini. Siispä siinä sitten peuhattiin varmaankin useampi tunti ja jossain välissä tiiviin dialogin pyörteissä tuli idea, että naispuoliskon isoja-O:ita alettaisiin jollain tavalla kategorioimaan aina voimakkuuden suhteen. En muista enää, kumpi idean keksi, mutta lopputulos oli, että niitä sitten aina arvioitiin junatermein. Resiina oli niitä kevyimpiä ja Pendolino taas maatajärisyttäviä, jolloin naapurit jo osaltaan alkoivat ilmoitella sen saapumisesta hakkaamalla asuntojensa seiniin.
Totuuden nimissä, niitä dieselvetureita ja Intercityjä tuli kaikkein eniten (noin lukumääräisesti) muistikuvien mukaan suoritettua, mutta Pendolinot taisivat jäädä sen verran mieleen, että seuraavana jouluna sain lahjaksi tuon avaimenperän, joka roikkuu nyt eteisessäni. Terveisiä vaan sinne - tiedät kuka olet. Toivottavasti et kai enää sentään lue tätä blogia? Ethän?
Nyt te tiedätte senkin, miksen aina osaa olla hymyilemättä, kun televisiosta tulee VR:n mainos.
Kirjoittanut: Jarkko at 08.11.05 23:44
* * *
Visukinttu
marraskuu 8, 2005
Seksiä joka niemeen ja notkelmaan
Blogit eivät liene mikään poikkeus medioista ja senpä vuoksi availen minäkin sanaisen arkkuni. Taas.
Katsoin sitten Bsssssstarin vaikutuksesta tänään televisiosta tulleen seksidokkarin. Jotain siinä teiniseksistä puhuttiin ja sensellaista. Ei se niin hirveän mielenkiintoinen ollut, mutta jäipähän vain mieleen ihan avoimena dokumenttina. Joku biseksuaali jätkäkin siinä oli ja herramunjee, sehän vaikutti ihan järkevältä ollakseen amerikkalainen! Sitten tajusin, että se olikin kanadalainen ja elämä jatkoi taas normaaleja uriaan pitkin.
Sitävastoin jo eilen törmäsin vanhaan muistoon. Vanhan vuokralaisen palauttaessa avaimiaan, tuli mukana avainperä, jonka luulin hukkuneen. Sellainen kirkkaanpunainen, VR:n Pendolino -avaimenperä. Vuosia sitten sain sen eräältä naiselta, jonka kanssa junatermit tulivat tutuksi lähinnä makuuasennossa, enkä sillä tarkoita makuuvaunua.
Kas antakaas kun selitän.
Olipa kerran kiva kaljupäinen poika, joka lähti käymään kaukaisessa nimeltämainitsemattomassa kaupungissa tapaamassa naispuolista ystäväänsä. Junalla tietysti. Tarkoitus oli viipyä ihan yökylässä jopa, mutta paikalle tultuaan, huomasi poika, että paikallisessa opiskelijaresidenssissä oli vain yksi, melko kapea sänky. Olipa siis nukuttava vierekkäin, samassa sängyssä.
Yksi asia johti toiseen, eikä pienimpänä katalyyttinä ollut aiemmin illalla nautittu viini. Siispä siinä sitten peuhattiin varmaankin useampi tunti ja jossain välissä tiiviin dialogin pyörteissä tuli idea, että naispuoliskon isoja-O:ita alettaisiin jollain tavalla kategorioimaan aina voimakkuuden suhteen. En muista enää, kumpi idean keksi, mutta lopputulos oli, että niitä sitten aina arvioitiin junatermein. Resiina oli niitä kevyimpiä ja Pendolino taas maatajärisyttäviä, jolloin naapurit jo osaltaan alkoivat ilmoitella sen saapumisesta hakkaamalla asuntojensa seiniin.
Totuuden nimissä, niitä dieselvetureita ja Intercityjä tuli kaikkein eniten (noin lukumääräisesti) muistikuvien mukaan suoritettua, mutta Pendolinot taisivat jäädä sen verran mieleen, että seuraavana jouluna sain lahjaksi tuon avaimenperän, joka roikkuu nyt eteisessäni. Terveisiä vaan sinne - tiedät kuka olet. Toivottavasti et kai enää sentään lue tätä blogia? Ethän?
Nyt te tiedätte senkin, miksen aina osaa olla hymyilemättä, kun televisiosta tulee VR:n mainos.
Kirjoittanut: Jarkko at 08.11.05 23:44* * *
Tämä siis ON salaliitto! Samaan aikaan, kun blogilistalta katosivat HS.fi-alkuiset blogit, myös SINULTA on kaikonnut etuliite.
Mitä tapahtui? Missä ne ovat? Olen aiiivan hukassa.
Kommentoija: Tiia at 09.11.05 08:10* * *
Vain avaimenperänkö sait? Minne jäi se avainkin?
Kommentoija: JP at 09.11.05 10:13* * *
Haa! Mulla kävi ihan samalla tavalla: "Hei, täähän on jenkkidokkariksi yllättävän OK. Eiku. Tää onkin kanadalainen...".
Olihan siinä jotain aika rankkoja juttuja, toisaalta, itse tuossa iässä ne ei välttämättä olis ollu ihan niin rankkoja. Tai jotain. Siis tiäksä.
Kommentoija: Shrike at 09.11.05 22:41* * *