Visukinttu

Kuumehourailua, osa 2

Aamusta poiketen, on tapahtunut edistystä. Olen siis siirtynyt sängystä sohvalle köhimään. Nenä tuntuu jo olevan tulessa ja jos aiemmat flunssat pitävät kutinsa, niin se kipeytyy tästä talouspaperin ylikäytöstä alta aikayksikön.

HS

Mietin tämän kaiken kuumehourailun ja -trippailun keskellä sitä, miten tuo taannoinen HS-etuliitteiden viljely yksityisiinkin blogeihin vaikutti blogistaniaan. Totuushan on, että sillä, mikä etuliite Helsingin Sanomien blogeilla on, ei ole paskankaan väliä. Ne ovat olemassa, ne ovat pinnalla juuri nyt ja jos ne eivät lunasta omaa paikkaansa lukijoiden mielissä ja suosikkilistoilla, ne kyllä putoavat ajan mittaan sieltä listoilta ihan itsekseen.

Huvittaa hiukan, kun ainakaan vielä kukaan HS-bloggaajista ei ole ilmeisesti maininnut mitään etuliitteiden pudottamisesta blogeistaan. Ei edes päätoimittaja itse, jolta olisin ehkä odottanut jotain reaktiota. Se on totta, että kyseessä on hiukan nolo asia HS:ltä ja ehkä taustalla vaanii pelko siitä, että suuri osa idio... lukijoista olettaisi suuren yhtiön jotenkin perääntyneen asiassa. Antaneen periksi ihan tavallisille bloggaajille. Nörteille, joilla ei ole elämää suuren yleisön silmissä.

Toisaalta reaktiot, tai niiden puute ei ole mikään ihme. Blogit eivät varmastikaan ole mikään työntekijöiden vapaa-ajan projekti, vaan tarkkaan mietitty yhtiön (ja lehden) työkalu. Jokainen tietää, kuinka blogit ovat keränneet hypetystä ja kummastelua viimeiset vuodet ja jos Sanomat ei olisi tehnyt edes jotain blogien kaltaista, olisin pitänyt sitä selvästi enemmän vanhanaikaisena, mitä nyt pidän.

Se, että HS ei ole avoimesti myöntänyt pudottaneensa HS-liitteet juuri muiden bloggaajien "kampanjan" vuoksi, ei tee HS:n blogeista vähemmän kiinnostavia. Se tekee niistä entistä enemmän yrityksen ja lehden liiketoiminnan välineitä, joissa omien toimintojen arvostelu avoimesti on jos ei kiellettyä, niin hyvin epäsuotavaa. Toisaalta etuliitteiden käyttö kyseisissä blogeissa on rajoittunut vain Blogilista.fi:n listalle. Esimerkiksi lehden oman nettisivun etusivulle blogit ovat vain tylsästi "Helsingin Sanomien Blogeja". Voisin jopa uskoa, että lehden omien sivujen kautta tulee suuri osa HS-blogien kävijämääristä.

Onko sitten HS-blogittamisella jonkinlainen suurempi merkitys Helsingin Sanomille? Kysymykseen ei ole varmastikaan mitään järkevää vastausta. Totuus on, että Helsingin Sanomat ei saavuta mitään rahallista voittoa blogien ylläpitämisellä. Toimittajat, jotka blogeihin kirjoittavat, saavat todennäköisesti (ja toivottavasti) blogien kirjoittamisesta jopa palkkaa - tai edes jotain korvausta. Vaikka HS ei olekaan ensimmäinen lehti, jonka toimittajat bloggaavat, on se silti osoitus siitä, että blogit ovat vieläkin suuressa muutostilassa, myös journalistiselta kannalta. HS-blogin Rajatapauksia kirjoittaja, Jussi Ahlroth sivusi asiaa hyvin kirjoituksensa kommenttiosastolla.

Oma kantani, jonka postauksestani voi vähintäänkin rivien välistä lukea, on että blogeissa käytäntö on rennompi, koska blogi on jo lähtökohtaisesti enemmän sitä kirjoittavan toimittajan oman äänen kuuloinen kuin lehti.

Juuri tästä syystä on kai luonnollista, että lukijalle herää kysymys siitä, että lehti ohjailee kirjoittajan ääntä ainakin jossain määrin. Koira ei pure kättä joka sitä ruokkii, vai miten se meni?

[lisäys: Hei Hesari! Jos maksatte hyvin, niin minäkin bloggaan teidän nimissänne. Ihan totta! Hei mailatkaa!!!1]

* * *