Kalkkunat rules ok!
Palaan tässä merkinnässäni nyt poikkeuksellisesti ajassa taaksepäin, ihan tuohon lauantaihin asti, jolloin tuli taas todistettua kotonapysymisen vahvat puolet. Nimittäin se, että useinmiten saa järjestettyä seuraa kotiinkin ja joskus se on jopa laadukkaampaa, kuin mihin kaupungilla törmäisi.
Taannoin muistelin pariinkin otteeseen elokuvakokemuksiani ja tulin silloin maininneeksi myös vanhan leffan nimeltä Krull. Joku aika sitten löysin tämän 1980-luvun mestariteoksen jostain Anttilan alennuslaareista ja tottahan toki se tuli katsottua lauantaina ihan hyvässä seurassa, asiaankuuluvat ennakko-odotukset mielessä.
Pakko silti myöntää, että olihan se leffa ihan soopaa. Ei niillä lavasteilla ja "erikois"tehosteilla voi kovin suurta elämystä odottaa, mutta kummasti se vain skidinä leffassa tuntui tajunnanräjäyttävältä kokemukselta. Ehkä vain, kun ei ollut tietoa sen paremmasta. Nyt, se vaikutti vain hiukan säälittävältä yritykseltä, jossa päähenkilön painovoimaa uhkaava tukka ja tiukat trikoohousut saivat osakseen leffaseurankin ennakkoluuloisesta asenteesta kumpuavat naurunpyrskähdykset.
On se silti vain hienoa palata nostalgisiin muistoihin. Olisi voinut tuokin leffa olla huonompi, jos sen olisi katsonut ilman niitä parinkymmenen vuoden takaisia muistoja vanhasta Kasarmintorin leffateatterista.
[kalkkuna: Spekulatiivisessa fiktiossa tällaiselle tuotteelle on kuitenkin oma terminsä: kalkkuna. Kalkkuna on tekijöidensä tosissaan tuottama kirja, elokuva, tmv., joka on niin huono, että se on itse asiassa hauska. Termillä siis viittasin elokuvaan, enkä katseluseuraan.]
Kirjoittanut: Jarkko at 02.11.05 18:13
* * *
Visukinttu
marraskuu 2, 2005
Kalkkunat rules ok!
Taannoin muistelin pariinkin otteeseen elokuvakokemuksiani ja tulin silloin maininneeksi myös vanhan leffan nimeltä Krull. Joku aika sitten löysin tämän 1980-luvun mestariteoksen jostain Anttilan alennuslaareista ja tottahan toki se tuli katsottua lauantaina ihan hyvässä seurassa, asiaankuuluvat ennakko-odotukset mielessä.
Pakko silti myöntää, että olihan se leffa ihan soopaa. Ei niillä lavasteilla ja "erikois"tehosteilla voi kovin suurta elämystä odottaa, mutta kummasti se vain skidinä leffassa tuntui tajunnanräjäyttävältä kokemukselta. Ehkä vain, kun ei ollut tietoa sen paremmasta. Nyt, se vaikutti vain hiukan säälittävältä yritykseltä, jossa päähenkilön painovoimaa uhkaava tukka ja tiukat trikoohousut saivat osakseen leffaseurankin ennakkoluuloisesta asenteesta kumpuavat naurunpyrskähdykset.
On se silti vain hienoa palata nostalgisiin muistoihin. Olisi voinut tuokin leffa olla huonompi, jos sen olisi katsonut ilman niitä parinkymmenen vuoden takaisia muistoja vanhasta Kasarmintorin leffateatterista.
[kalkkuna: Spekulatiivisessa fiktiossa tällaiselle tuotteelle on kuitenkin oma terminsä: kalkkuna. Kalkkuna on tekijöidensä tosissaan tuottama kirja, elokuva, tmv., joka on niin huono, että se on itse asiassa hauska. Termillä siis viittasin elokuvaan, enkä katseluseuraan.]
Kirjoittanut: Jarkko at 02.11.05 18:13* * *
Jaha, ollaan näköjään kumpikin istuttu joskus vanhassa elokuvateatteri Savoyssa tuota kalkkunaa katsomassa. Sitä ei osannut silloin olla niin kriittinen leffojen suhteen: scifi-action vetosi aina :-D
Kommentoija: Miira at 03.11.05 01:30* * *