Visukinttu

Blogistanian epävirallinen verkostoitumiskokeilu, osa 3

No niin. Täältä se sitten tulee, eli pitkään (?) odotettu (?) kolmososa tähän paljon älämölöä synnyttäneeseen kokeiluun.

Heti ensimmäiseksi on sanottava, että tuo viimeisin postaus on, kuten p:la arvasikin, osa tätä kokeilua. Se oli siis suurimmalta osin valetta, täysin liioiteltua, fuulaa, skeidaa, jne. Tarkoituksena oli vain ja ainoastaan saada reaktioita herätettyä pitkälti lukijoissa, mutta osaltaan myös kohteissa.

Alunperin lähdin täysin hetken mielijohteesta tekemään tätä kokeilua siksi, että:

a) halusin oikeasti tietää, kuinka moni tilaa jonkun blogin pelkästään siksi, että joku pyytää (vastaus: 10 kpl).

b) halusin nähdä, millaista arvostelua minuun kohdistuu, kun jaan negatiivista arvostelua.

c) halusin nähdä, miten asennoituminen blogiani kohtaan muuttuu, kun odotetusta blogistanian yhteenkuuluvaisuutta ja yhteisöllisyyttä korostavasta "tutkimuksesta" näyttikin tulleen vain yksittäisen kusipään leikkikenttä

d) halusin nähdä, syntyykö blogistaniassa jonkinlainen "vastarintaliike" arvosteluni vuoksi

Yleisesti ottaen, koko jutun punainen lanka oli se, että tekisin jotain yllätyksellistä. Jotkut lukijat eivät varmasti yllättyneet lainkaan, mutta tuskin kukaan varmaan osasi odottaa kakkososan kaltaisita palautetta etukäteen. Juuri näiden kahden asian vastakkaisuus minua kiinnostikin. Miten ihmiset suhtautuvat, kun heille kerrotaan, että joku lupaa kertoa heidän blogistaan oman mielipiteensä? Entäs, jos he huomaavatkin, että se mielipide osoittautuu negatiiviseksi?

Anteeksipyynnön paikka?

Myönnän, että koko homman olisi voinut toteuttaa paljon järkevämminkin. Erityisesti juuri "arvostelujen" kirjoittaminen teki oikeasti omatuntoon ison lommon, koska todellisuudessa monesta blogista ajattelin täysin päinvastaista. Tosin on sanottava, että joistakin blogeista kirjoittamani ei ollut aivan täysin poissa todellisesta mielipiteestäni.

Jotkut kohteeksi joutuneet/ilmoittautuneet kertoivat palautteessaan, että olisin voinut ilmoittaa heille kohteeksi joutumisesta etukäteen ja olen osittain samaa mieltä. Joillekkin ilmoitin asiasta heti kirjoitettuani kakkososan, joillekkin taas en. Joitakin en saanut kiinni sähköpostin puuttumisen vuoksi. Tällainen tapaus oli mm. iXnit, jota yritin oikeasti varoittaa kulissien takana, etten ollut tosissani.

Nollatutkimus

Eihän tässä hommassa ollut järjen häivääkään. Mitä hittoa minäkin tällä tiedolla muka tekisin, saati ehtisin oikeasti käymään tarkemmin läpi kaiken sen nippelitiedon, minkä sain kerättyä.

Yleisesti tuloksista voi kuitenkin vetää johtopäätöksiksi ainakin seuraavaa:

Useat blogeista saivat linkityksestä selkeää näkyvyyshyötyä ja kävijämäärien kasvua. Seurannan aikana tilaajamäärän kasvu oli kuitenkin melko vaatimatonta. Joissakin blogeissa ei tilaajamäärä kasvanut lainkaan. Tämä taas omasta mielestäni vahvistaa käsitystäni siitä, että blogin sisältö ratkaisee todella paljon. On ihan sama, missä sitä mainostaa tai missä yhteydessä se tulee esille. Blogin sisältö on se, joka houkuttelee ihmisiä sitä lukemaan.

Negatiivisista mielipiteistä tulee aina voimakas vastareaktio, oli mielipide esitetty joko kohteen blogissa - tai täysin toisessa blogissa. Tällä kertaa vastareaktio näkyi myös blogini tilaajamäärän laskuna. Lähtötasona oli 172 tilaajaa, josta se nousi tutkimuksen alkuvaiheissa 182 tilaajaan. Kun ensimmäinen negatiivissävytteinen kirjoitus ilmestyi, lähti tilaajamäärän kasvu hitaaseen laskuun ja varsinainen romahdus tapahtui kakkososan jälkeen, jolloin rekyyli löi tilaajamäärän 9 kpl alkuperäisestä lähtötasosta miinuksen puolelle.

Kaikkia bloggaajia ei voi pitää tiukkapipoina. Vaikka jotkut kohteena olleista bloggaajista eivät välttämättä arvanneet, mistä kysymys oli, he silti ottivat arvostelun vastaan hymyssä suin ja jopa sen voitoksi kääntäen.

Ehkä kaikkein mielenkiintoisin havainto omalta kannaltani oli se, että kukaan todellisessa elämässä minut tunteva bloggaaja ei noteerannut "arvostelujani" millään tavoin. Ei tullut kummastelevia kysymyksiä siitä, mitä oikein olen tekemässä tai siitä, olenko menettänyt järkeni.

Olen myös palautteen myötä kuullut, että monissa tuntemattomammissa blogeissa on käyty keskustelua top-listan tarpeellisuudesta ja muutenkin tämä koko piloillaan aloitettu projekti on osaltaan virkistänyt keskustelua - vaikka aiheuttanut siihen myös pahaa verta. En edes usko, että olen käynyt kaikissa niissä blogeissa, jossa suoraan viitataan kirjoituksiini tämän aiheen piirissä, joten mielelläni niitä lukisin jos joku vinkkaa aina palautteesta jossakin muualla.

Lopuksi pitää tietysti kiittää tutkimukseen osallistuneita. Olen ihan varma, että ette olisi olleet ykkösosan aikoihin niin innostuneita, jos olisitte tietäneet, mitä tuleman pitää, mutta luulenpa, että tuskin kukaan meistä tätä niin vakavasti ottaa, että olisi saanut pysyviä traumoja. Kiitos ja anteeksi.

Sitäpaitsi, jos teitä oikeasti kiinnostaa, mitä oikeasti blogeistanne ajattelen, niin sitä saatte odottaa epilogia. Kirjoittelen sen varmaan tuossa loppuviikosta. Jos ehdin.

* * *