Työelämä ja elämä
On se sitten hienoa ymmärtää, että töitä on ihan liian paljon. Normaalielämä on jäänyt vähän taustalle viimeiset pari kuukautta, jos normaalielämää sanan varsinaisessa merkityksessä olen koskaan viettänytkään. Kai joskus 1990-luvulla kun viimeksi olin palkkatöissä.
Yksi asia, josta olen hyvin, hyvin huolissani, on se, että en ole treffaillut ketään taas vähään aikaan. Kaikki suhteet vastakkaiseen sukupuoleen ovat vain tapahtuneet. Sillai ihan vaan, puolivahingossa. On jäänyt se treffaileminen termin varsinaisessa merkityksessä kokonaan pois. En muista, milloin olisin todella spontaanisti naamatusten pyytänyt ketään treffeille. Taitaa olla kohta puoli vuotta.
Vielä joku aika sitten - siitä ei ole vielä edes kahta vuotta - mietin, että näinkin vanhaksi on huolestuttavaa, että tapailin lähes poikkeuksetta alle kaksvitosia naisia. Jotenkin sitä vain jäi aina huono fiilis. Ei siksi, etteikö jotain kivaa säpinää olisi ollut tai muutenvain kivaa. Jäi vaan sellainen pysähtynyt olo. Ihankuin elämässä ei olisi ollut mitään muutosta.
Tai sitten olen vaan tulossa vanhaksi.
Kirjoittanut: Jarkko at 12.10.05 16:24
* * *
Visukinttu
lokakuu 12, 2005
Työelämä ja elämä
On se sitten hienoa ymmärtää, että töitä on ihan liian paljon. Normaalielämä on jäänyt vähän taustalle viimeiset pari kuukautta, jos normaalielämää sanan varsinaisessa merkityksessä olen koskaan viettänytkään. Kai joskus 1990-luvulla kun viimeksi olin palkkatöissä.
Yksi asia, josta olen hyvin, hyvin huolissani, on se, että en ole treffaillut ketään taas vähään aikaan. Kaikki suhteet vastakkaiseen sukupuoleen ovat vain tapahtuneet. Sillai ihan vaan, puolivahingossa. On jäänyt se treffaileminen termin varsinaisessa merkityksessä kokonaan pois. En muista, milloin olisin todella spontaanisti naamatusten pyytänyt ketään treffeille. Taitaa olla kohta puoli vuotta.
Vielä joku aika sitten - siitä ei ole vielä edes kahta vuotta - mietin, että näinkin vanhaksi on huolestuttavaa, että tapailin lähes poikkeuksetta alle kaksvitosia naisia. Jotenkin sitä vain jäi aina huono fiilis. Ei siksi, etteikö jotain kivaa säpinää olisi ollut tai muutenvain kivaa. Jäi vaan sellainen pysähtynyt olo. Ihankuin elämässä ei olisi ollut mitään muutosta.
Tai sitten olen vaan tulossa vanhaksi.
Kirjoittanut: Jarkko at 12.10.05 16:24* * *
Kai se on vähän siitä kiinni, mitä pitää normaalielämänä. Minulta se katosi palkkatöissä ja nyt yrittäjänä en aina edes kehtaa kertoa, miten vähän teen töitä (toisaalta olen myös luopunut paljosta tulojen pienenemisen takia).
Kommentoija: ths at 12.10.05 19:46* * *