Sehän on jänis - eikun jänishämähäkki!
Jostain syystä hämähäkit tuppaavat pitämään Pallerosta. Kesäisin sen pinnalta löytyi aina sillointällöin hämähäkki tai kaksi. Ilmeisesti musta maalipinta houkuttelee niitä lämmittelemään tai jotain sinnepäin. Aiemmin erivärisissä autoissa en tätä ole havainnut.
Nyt kuitenkin kuljettajanpuoleisen peilin takana asustaa yksi kahdeksanjalkainen. Joka aamu peilin eteen on kudottu hieno verkko, josta lähtee yksi ohut rihma peilin takaa pilkottavan jalan päähän. Siinä sitten lähtee ajelemaan toivoen, että toisen verkko kestää ajoviiman. Taajama-alueella se onneksi sen usein kestää ja kai se jotain saalistakin siitä saa.
Tiedän ihan täysin, että on se helvetin nössöä paijata jotain hämähäkkiä. Varsinkin, kun vielä omaa kohtuullisen araknofobian, mutta jostain syystä ulkona olevat hämähäkit eivät ole koskaan pelottaneet. Ulkonahan se salamatkustajana liikkuva hämähäkkikin tavallaan on.
Tulee vaan vähän surku. Ei haluaisi käyttää autoa pesussa, koska sen jälkeen se joka-aamuinen yllätys jää puuttumaan siitä, millaisen tai minkäkokoisen verkon se on ehtinyt yön aikana siihen peiliin kutoa. Päätöstä helpottaisi sekin, jos tietäisin varmasti, ettei se siinä talven yli kuitenkaan kestä. Tai että se pystyy talvehtimaan (jossainhan ne hämähäkitkin selviävät talven yli?) siellä sähkölämmitetyn peilin takana, jos vain saisi sitä ennen kerättyä tarpeeksi ruokaa. Tai jos se vaan katoaisi sieltä jossain välissä itsekseen? Kyllästyisi vaikka katselemaan peilistä kuvaansa.
Toisaalta viimeisen viikon ajan olen katsellut kärpäsiä vähän sillä silmällä, josko saisi yhden elävänä kiinni. Heti autolle veisin ja verkkoon heittäisin. Antaakohan tämän kertominen minusta kaiken tuon äskeisen jälkeenkin tosi sadistisen mielikuvan? Ehkä kukaan J-alkuinen tyttö ei uskallakkaan enää lähteä kahville?
Kirjoittanut: Jarkko at 07.10.05 19:40
* * *
Visukinttu
lokakuu 7, 2005
Sehän on jänis - eikun jänishämähäkki!
Nyt kuitenkin kuljettajanpuoleisen peilin takana asustaa yksi kahdeksanjalkainen. Joka aamu peilin eteen on kudottu hieno verkko, josta lähtee yksi ohut rihma peilin takaa pilkottavan jalan päähän. Siinä sitten lähtee ajelemaan toivoen, että toisen verkko kestää ajoviiman. Taajama-alueella se onneksi sen usein kestää ja kai se jotain saalistakin siitä saa.
Tiedän ihan täysin, että on se helvetin nössöä paijata jotain hämähäkkiä. Varsinkin, kun vielä omaa kohtuullisen araknofobian, mutta jostain syystä ulkona olevat hämähäkit eivät ole koskaan pelottaneet. Ulkonahan se salamatkustajana liikkuva hämähäkkikin tavallaan on.
Tulee vaan vähän surku. Ei haluaisi käyttää autoa pesussa, koska sen jälkeen se joka-aamuinen yllätys jää puuttumaan siitä, millaisen tai minkäkokoisen verkon se on ehtinyt yön aikana siihen peiliin kutoa. Päätöstä helpottaisi sekin, jos tietäisin varmasti, ettei se siinä talven yli kuitenkaan kestä. Tai että se pystyy talvehtimaan (jossainhan ne hämähäkitkin selviävät talven yli?) siellä sähkölämmitetyn peilin takana, jos vain saisi sitä ennen kerättyä tarpeeksi ruokaa. Tai jos se vaan katoaisi sieltä jossain välissä itsekseen? Kyllästyisi vaikka katselemaan peilistä kuvaansa.
Toisaalta viimeisen viikon ajan olen katsellut kärpäsiä vähän sillä silmällä, josko saisi yhden elävänä kiinni. Heti autolle veisin ja verkkoon heittäisin. Antaakohan tämän kertominen minusta kaiken tuon äskeisen jälkeenkin tosi sadistisen mielikuvan? Ehkä kukaan J-alkuinen tyttö ei uskallakkaan enää lähteä kahville?
Kirjoittanut: Jarkko at 07.10.05 19:40* * *
Ei anna sadistista mielikuvaa, pikemminkin huolehtivaisen :-)
Kommentoija: Hedari at 07.10.05 19:48* * *
Puuttuuko siltä jalka? Vai oonkos jo niin pihalla että nään omiani/en osaa enää laskea?
Kommentoija: Tia at 07.10.05 20:28* * *
Puuttuu siltä, mutta toi yksilö nyt ei ole se peilin takana asustava. Tuo on kesäinen versio niistä hämiksistä, jotka tykkää Pallerosta. :)
Kommentoija: Visukinttu-Jarkko at 07.10.05 20:45* * *