Vierivä kivi ei sammaloidu
Rolling Stones on varmaan omalla tavallaan naurettavin bändi, mitä nykymaailmassa on. Nykyinen Hanoi Rocks ehkä poisluettuna. Miten voikaan niin vanha porukka saada aikaan vielä musiikkia? Onkohan kyseessä ihan pelkkä vedätys. Backstagella jätkät kuitenkin kynkkää menemään jollain rollaattoreilla ja saavat tuskin ääntä kurkusta.
Jokuhan tässä viimeksi Rollareiden vieraillessa Suomessa epäili, että bändi päinvastaisista väitteistä huolimatta heittää keikkansa playbackkina. Ihan järkevältä kuulosti, ottaen huomioon, että ajatus perustui siihen, että bändin rumpali oli kuulemma tehnyt täsmälleen saman virheen täsmälleen samassa kohdassa sekä Tukholman, että Helsingin konserteissa. Tai sitten kyseinen musiikkitoimittaja ei vaan tiennyt virheen olevan ihan osa oikeaa biisiä - tai jotain. Ikinä ei voi tietää.
Jokatapauksessa, oma suhtautumiseni Mick Jaggeriin on vähintäänkin kaksijakoinen. Osa kavereistani tietää vanhan tarinan siitä, kuinka heräsin Mick Jaggerin vierestä, osa taas ei, mutta eipä siitä sen enempää. Epäoleellista, sanoisin.
Osaltaan pitää kuitenkin bändille hattua nostaa. Klassikoitahan sieltä on tullut ja edelleenkin Paint It Black, It´s Only Rock And Roll ja Gimme Shelter rokkaavat ihan kympillä. Vähän uudemmasta puolesta taas Love is Strong on aina kuulunut suosikkeihini.
Jää nähtäväksi, milloin ensimmäinen vaari delaa ja Rolling Stonesin taru päättyy lopullisesti. Olisihan se tietyllä tavalla aika rock, jos se joku niistä kuolisi vaikka huumeisiin tai itsemurhaan. Tai sitten sydänkohtaukseen sängyssä 19-vuotiaan fanin kanssa.
Kirjoittanut: Jarkko at 27.09.05 17:22
* * *
Visukinttu
syyskuu 27, 2005
Vierivä kivi ei sammaloidu
Jokuhan tässä viimeksi Rollareiden vieraillessa Suomessa epäili, että bändi päinvastaisista väitteistä huolimatta heittää keikkansa playbackkina. Ihan järkevältä kuulosti, ottaen huomioon, että ajatus perustui siihen, että bändin rumpali oli kuulemma tehnyt täsmälleen saman virheen täsmälleen samassa kohdassa sekä Tukholman, että Helsingin konserteissa. Tai sitten kyseinen musiikkitoimittaja ei vaan tiennyt virheen olevan ihan osa oikeaa biisiä - tai jotain. Ikinä ei voi tietää.
Jokatapauksessa, oma suhtautumiseni Mick Jaggeriin on vähintäänkin kaksijakoinen. Osa kavereistani tietää vanhan tarinan siitä, kuinka heräsin Mick Jaggerin vierestä, osa taas ei, mutta eipä siitä sen enempää. Epäoleellista, sanoisin.
Osaltaan pitää kuitenkin bändille hattua nostaa. Klassikoitahan sieltä on tullut ja edelleenkin Paint It Black, It´s Only Rock And Roll ja Gimme Shelter rokkaavat ihan kympillä. Vähän uudemmasta puolesta taas Love is Strong on aina kuulunut suosikkeihini.
Jää nähtäväksi, milloin ensimmäinen vaari delaa ja Rolling Stonesin taru päättyy lopullisesti. Olisihan se tietyllä tavalla aika rock, jos se joku niistä kuolisi vaikka huumeisiin tai itsemurhaan. Tai sitten sydänkohtaukseen sängyssä 19-vuotiaan fanin kanssa.
Kirjoittanut: Jarkko at 27.09.05 17:22* * *
Minusta olisi oleellisen tärkeää saada kuulla kuinka heräsit Mick Jaggerin vierestä!
Kommentoija: Helen at 28.09.05 11:21* * *