Visukinttu

Ruokatunti ostoksilla

Käväisinpäs sitten keskustassa ostamassa yhden parin taas uusia kenkiä. Aika homoa, tiedän, mutta onneksi ne olivat sellaiset kivat miehekkäät, jotka eivät saa oloani syylliseksi siitä, että olen viikon sisään ostanut kahdet kengät.

Matkalla takaisin toimistolle, oli raitiovaunussa edessäni istuvalla miehellä sellainen kipparinlakki, mitä joskus näki esimerkiksi Irwin Goodmanilla. Tiedättekös, sellainen likaisenvalkoinen kaikilla kultatereillä varustettu kapteenilakki, joka jo nykypäivänä ilmoittaa pitkän matkan päähän, että siinä päässä se lakki on valitettavasti ja hiukan paradoksaalisesti yksi järkevimmistä asioista.

Koska menomatkalla olin ehtinyt huvittamaan itseäni jo ilmaislehden lukemisella, niin päädyin tarkkailemaan edessäni olevan miehen habitusta tarkemminkin. Ei mitään yllätyksiä selän puolelta, mutta kun mies kääntyi oikealle katsoakseen jotain ikkunasta, hämmästyin. Miehen varsin herttaisessa (=ankanpoikasta muistuttavassa muodossa) nenässä kasvoi karvoja sen kärjessä.

Siis nenän päässä.

Eikä siis kyse ollut edes mistään muutamasta pienestä karvasta, vaan näytti siltä, että kaverin viikset olisivat yhteistuumin päättäneet kasvaa nenän päästä, eikä sen alapuolelta. Myös nenäontelot näyttivät todella tursuavan sitä karvaa. Ihme, jos sieltä enää ilma pääsi läpi.

Ok. Saatan kuulostaa pinnalliselta ja muutenkin paskamaiselta kun kirjoitan kaikenlaista tällaista tänne, mutta mitä väliä? Eihän se minuun koske, jos tuon kaverin kaltaisia hemmoja maailmalla pyörii nenineen ja nenäkarvoineen. Tulipahan taas vähän piristystä minullekkin matkalleni ja oli se vaan semmoinen kokemus, että päätin jakaa senkin täällä.

Nih. Siitäs saitte. Taas.

* * *