Taking sides
Tämänkertaista merkintää olen miettinyt kirjoittavani jo pitkän aikaa, mutta ei ole vain ollut kovin suurta inspiraatiota tämän kirjoittamiseen. En edes sano, että on nytkään - tuntuipahan vain sopivalta hetkeltä alkaa kirjoittamaan jotain ja tämä aihe tuli pintaan.
Eli viimeisen kymmenen vuoden aikana olen törmännyt vähintäänkin kaksinkertaiseen määrään sellaisia tilanteita, jolloin lähipiirissäni olisi joku tapellut kunnolla, loukannut toista tai muuten aiheuttanut selkeästi sellaisen tilanteen, että ihmissuhde on selkeästi katkolla. Samalla on jakautunut tietysti kaveripiirit ja useimmissa tapauksissa olen ollut yhtälailla molempien osapuolten tuttava, kaveri tai ystävä.
Monet sanovat, että tilanne on hirvittävän vaikea. Että ei osaisi oikein olla toisen seurassa, kun tietää mitä on tapahtunut ja että kuulee tarinaa toiseltakin osapuolelta.
Paskanmarjat. Ei tällaista vain minulla ole. Ei ole koskaan ollutkaan. Maailmassa on vain muutamia ihmisiä, joiden puolella poikkeuksetta olisin. Ottamassa kantaa, taistelemassa, näyttämässä mielipidettäni ketä tahansa toista tuntemaani ihmistä vastaan. Kaikki muut ovat samalla viivalla.
Tottakai, pyrin ravistamaan ehtymättömän niukoista empatiavaroistani jotakin kun tiedän, että toista sattuu. Ei se tarkoita silti sitä, että kääntäisin tälle toiselle selkäni. En vain halua ottaa täysin puolueetonta kantaa kaikkeen - olla omaamatta mielipiteitä siitä, mitä on tapahtunut. En silti tietenkään ole suunapäänä heittämässä niitä mielipiteitä ilmoille, jos niitä ei minulta kysytä. Haluan olla täysin puolueeton.
En myöskään halua tarkoituksellisesti dissata ketään. Kerron mielipiteeni helposti vaikkapa havaitsemistani heikoista puolista jonkun toisen persoonassa, mutta kerron sen myös rehellisesti. En liioittele, muuten ylikorosta tai keksi omasta päästäni jotain vain, jotta toinen tuntisi olonsa jotenkin paremmaksi. En vain jaksa.
Vihaan ihmissuhteiden verkostossa politikointia. Olla toisaalle toisin ja taas toisaalle toisin. Haluan olla puolueeton, mutta silti läsnä. Haluan olla se, johon kumpi tahansa osapuoli voi luottaa. Haluan olla tuttavapiirieni Sveitsi.
Kirjoittanut: Jarkko at 19.09.05 23:58
* * *
Visukinttu
syyskuu 19, 2005
Taking sides
Eli viimeisen kymmenen vuoden aikana olen törmännyt vähintäänkin kaksinkertaiseen määrään sellaisia tilanteita, jolloin lähipiirissäni olisi joku tapellut kunnolla, loukannut toista tai muuten aiheuttanut selkeästi sellaisen tilanteen, että ihmissuhde on selkeästi katkolla. Samalla on jakautunut tietysti kaveripiirit ja useimmissa tapauksissa olen ollut yhtälailla molempien osapuolten tuttava, kaveri tai ystävä.
Monet sanovat, että tilanne on hirvittävän vaikea. Että ei osaisi oikein olla toisen seurassa, kun tietää mitä on tapahtunut ja että kuulee tarinaa toiseltakin osapuolelta.
Paskanmarjat. Ei tällaista vain minulla ole. Ei ole koskaan ollutkaan. Maailmassa on vain muutamia ihmisiä, joiden puolella poikkeuksetta olisin. Ottamassa kantaa, taistelemassa, näyttämässä mielipidettäni ketä tahansa toista tuntemaani ihmistä vastaan. Kaikki muut ovat samalla viivalla.
Tottakai, pyrin ravistamaan ehtymättömän niukoista empatiavaroistani jotakin kun tiedän, että toista sattuu. Ei se tarkoita silti sitä, että kääntäisin tälle toiselle selkäni. En vain halua ottaa täysin puolueetonta kantaa kaikkeen - olla omaamatta mielipiteitä siitä, mitä on tapahtunut. En silti tietenkään ole suunapäänä heittämässä niitä mielipiteitä ilmoille, jos niitä ei minulta kysytä. Haluan olla täysin puolueeton.
En myöskään halua tarkoituksellisesti dissata ketään. Kerron mielipiteeni helposti vaikkapa havaitsemistani heikoista puolista jonkun toisen persoonassa, mutta kerron sen myös rehellisesti. En liioittele, muuten ylikorosta tai keksi omasta päästäni jotain vain, jotta toinen tuntisi olonsa jotenkin paremmaksi. En vain jaksa.
Vihaan ihmissuhteiden verkostossa politikointia. Olla toisaalle toisin ja taas toisaalle toisin. Haluan olla puolueeton, mutta silti läsnä. Haluan olla se, johon kumpi tahansa osapuoli voi luottaa. Haluan olla tuttavapiirieni Sveitsi.
Kirjoittanut: Jarkko at 19.09.05 23:58* * *
Oletko kuinka usein havainnut, tai kuinka harvoin, että tuo tuttavien sveitsinä oleminen olisi vaikeaa?
Itse kuvittelisin ettei se ole lähellekään niin helppoa kuin voisi pyyteettömästi luulla.
Kommentoija: Kuraattori at 20.09.05 03:01* * *
Enpä oikeastaan koskaan. Joskus on vähän joutunut miettimään, kummalle puolelle pitäisi kallistua, mutta kun vain päättää, että ei meikäläisellä ole mitään oikeutta ketään tuomita, niin helppoa se on. Toisaalta jos joku pakottaisi "valitsemaan puolen", niin varmaan kallistuisin pakottajaa vastakkaiselle puolelle.
Kommentoija: Visukinttu-Jarkko at 20.09.05 09:08* * *