Syysmyrskyn keskeltä
Anteeksi vain, kun sanon tämän, mutta syksy on sitten paskaa aikaa. Vituttaa suorastaan. En pidä sitten yhtään siitä, että sataa, tuulee ja alkaa muutenkin olla kylmä tai muutenvain vittumainen olo.
Koko päivän särki päätä, väänsi vatsaa ja väsytti. Kaiken lisäksi jouduin olemaan tuon kaiken keskellä seitsemän tuntia ilman ruokaa ja viime yönä ehkä kaksi tuntia hyvin nukkuneena. Aamuyön tuuli kun päätti jossain vaiheessa heilutella parvekkeeni ovea siten, että sen lukitsematon vastakappale (tai joku sellainen) heilahteli hiljalleen vähänväliä. Aina liikahtaessaan siitä lähti jokatapauksessa pieni skriiik -ääni. Eikä se ääni ole edes niin kova, että siihen oikeasti heräisi, vaan havahtuu vain hiukan ja nukahtaa samantien uudelleen. Tuo tapahtui sitten noin 200 kertaa.
Tuli vähän mieleen joku 20 vuotta sitten tapahtunut retki saaristoon, jossa yövyin pienessä hyvin ränsistyneessä majassa. Yöllä tietysti sattui satamaan ja katon ainoa - tai ainakin merkitsevin - reikä sattui olemaan suoraan vertikaalisessa linjassa makuupussista pilkistävän nassuni kanssa. Siitä reiästä tippui kuitenkin vähän samalla tavalla pienenpieniä pisaroita lähes koko yön naamalleni - aina vain hiukan havahduttaen. Ja samalla sekunnilla vaivuin takaisin uneen.
Silloin hökkeli oli tosin niin ahdaskin ja monta nukkujaa, ettei siinä olisi voinut siirtyäkkään.
Ja taisi vielä olla syksykin, perkele.
Tämä on muuten 666. merkintäni. Kuinka sopivaa.
Kirjoittanut: Jarkko at 14.09.05 20:20
* * *
Visukinttu
syyskuu 14, 2005
Syysmyrskyn keskeltä
Anteeksi vain, kun sanon tämän, mutta syksy on sitten paskaa aikaa. Vituttaa suorastaan. En pidä sitten yhtään siitä, että sataa, tuulee ja alkaa muutenkin olla kylmä tai muutenvain vittumainen olo.
Koko päivän särki päätä, väänsi vatsaa ja väsytti. Kaiken lisäksi jouduin olemaan tuon kaiken keskellä seitsemän tuntia ilman ruokaa ja viime yönä ehkä kaksi tuntia hyvin nukkuneena. Aamuyön tuuli kun päätti jossain vaiheessa heilutella parvekkeeni ovea siten, että sen lukitsematon vastakappale (tai joku sellainen) heilahteli hiljalleen vähänväliä. Aina liikahtaessaan siitä lähti jokatapauksessa pieni skriiik -ääni. Eikä se ääni ole edes niin kova, että siihen oikeasti heräisi, vaan havahtuu vain hiukan ja nukahtaa samantien uudelleen. Tuo tapahtui sitten noin 200 kertaa.
Tuli vähän mieleen joku 20 vuotta sitten tapahtunut retki saaristoon, jossa yövyin pienessä hyvin ränsistyneessä majassa. Yöllä tietysti sattui satamaan ja katon ainoa - tai ainakin merkitsevin - reikä sattui olemaan suoraan vertikaalisessa linjassa makuupussista pilkistävän nassuni kanssa. Siitä reiästä tippui kuitenkin vähän samalla tavalla pienenpieniä pisaroita lähes koko yön naamalleni - aina vain hiukan havahduttaen. Ja samalla sekunnilla vaivuin takaisin uneen.
Silloin hökkeli oli tosin niin ahdaskin ja monta nukkujaa, ettei siinä olisi voinut siirtyäkkään.
Ja taisi vielä olla syksykin, perkele.
Tämä on muuten 666. merkintäni. Kuinka sopivaa.
Kirjoittanut: Jarkko at 14.09.05 20:20* * *
Miten tuossa kuvassasi olisi äsken vilahtaneet pienet sievät pirunsarvet? Ristiä seinään :>
Kommentoija: JP at 14.09.05 21:53* * *
Kiitos Jarkko. Olin jo unohtanut mikä pointti tässä Suomesa pois muuttamisessa oli ;)
Kommentoija: yoe at 15.09.05 16:49* * *