Tissejä, tissejä
Huijasin. Ei täällä mitään tissejä ole. Ihan vaan tavallista jorinaa ja haircuttia.
Oho. Huijasin taas. Tänäänkään ei ole tapahtunut muuta kuin töitä. Kello naksutteli jo melkein yhdeksää kun nytkin kotiuduin. Huomenissa olisi pikainen työmatka sitten Tampereelle asti. Tänään työpaikalla tuli puheeksi, että Tampereelle lähtevä kanssamatkustajani ei ole koskaan käynyt Tampereella. Lähes kolmekymppinen, sivistynyt, hyvinkoulutettu ja älykäs mieshenkilö. Eikä koskaan. Paitsi kuulemma kerran, kun juna pysähtyi siellä, mutta sitä ei lasketa.
Tunsin kerran erään ihan mukavan miehen. Sellaisen vähän sademiesmäisellä tavalla. Ekstrovertti, mutta ulkoasukaan ei antanut ihan hirveästi ilmi, että kaverilla olisi ollut kaikki ruuvit tallella. Joku ehti joskus sanomaan, että mitenköhän se olisi koskaan saanut pimppaa, kun ei ole edes rahaa tai ulkonäköä.
Kaveri ajeli kesät talvet vanhalla mopolla avokypärä päässä, muttei kai koskaan liukastunut tai vilustunut. Oli mursunviiksineen kai karaistunut sen verran, että kahdenkympin pakkasissa oli pikkuhomma ajella parikymmentä kilometriä kaupoille.
Kerran tuli sitten miehen kanssa puheeksi matkustaminen. Taisi olla, että tulin itse niihin aikoihin jostain Japanista tai Egyptistä ja ehdin hehkuttaa asiaa vähän liian innokkaasti. Kaveri siinä sitten sanoi, että ei ole koskaan käynyt Mäntsälää pidemmällä ja sielläkin vain lähes neljäkymmentä vuotta sitten vanhempiensa kanssa.
Niin. No mopolla...
Silloin tuli vähän järkytyttyä. Ensin tuli tietysti ihan hirveä slaagi, että miten helvetissä nykymaailmassa voi olla vielä ihmisiä, joiden maailma on niin pieni. Omassa päässä alkaisi tulla vähän häkkieläimen olo. Siis Mäntsälä jumalauta! Ei sen pidemmällä. Mahtuuhan Espoon ja Mäntsälän välille paljon sitä lääniäkin, mutta ei tältä väliltä hirveästi elämyksiä löydä. Siis sellaisia "kiipesin pyramidin huipulle salaa katsomaan auringonlaskua" -elämyksiä.
Sitten tuli tarkemmin ajateltuna vähän toiset ajatukset. Eihän ihmisen onnellisuus ole paskaakaan riippuvainen siitä, millaiset leimat passista löytyy. Onnellinen voi olla vaikka omalla takapihallaan. Mopolla tai ilman. Viimeisen vuosisadan aikana maailma on pienentynyt käsittämättömän paljon. Nykyaikana sellaiset matkat, joita tehdään viikon-kahden aikaikkunoilla kestivät sata vuotta sitten vuoden tai kaksi. Enemmänkin, jos matkalla oli ikäviä alkuasukkaita, verenhimoisia leijonia tai rosvoja jotka veivät juuri vaivalla löytämäsi afrikkalaisen jättitimantin.
Kirjoittanut: Jarkko at 08.09.05 21:12
* * *
Visukinttu
syyskuu 8, 2005
Tissejä, tissejä
Oho. Huijasin taas. Tänäänkään ei ole tapahtunut muuta kuin töitä. Kello naksutteli jo melkein yhdeksää kun nytkin kotiuduin. Huomenissa olisi pikainen työmatka sitten Tampereelle asti. Tänään työpaikalla tuli puheeksi, että Tampereelle lähtevä kanssamatkustajani ei ole koskaan käynyt Tampereella. Lähes kolmekymppinen, sivistynyt, hyvinkoulutettu ja älykäs mieshenkilö. Eikä koskaan. Paitsi kuulemma kerran, kun juna pysähtyi siellä, mutta sitä ei lasketa.
Tunsin kerran erään ihan mukavan miehen. Sellaisen vähän sademiesmäisellä tavalla. Ekstrovertti, mutta ulkoasukaan ei antanut ihan hirveästi ilmi, että kaverilla olisi ollut kaikki ruuvit tallella. Joku ehti joskus sanomaan, että mitenköhän se olisi koskaan saanut pimppaa, kun ei ole edes rahaa tai ulkonäköä.
Kaveri ajeli kesät talvet vanhalla mopolla avokypärä päässä, muttei kai koskaan liukastunut tai vilustunut. Oli mursunviiksineen kai karaistunut sen verran, että kahdenkympin pakkasissa oli pikkuhomma ajella parikymmentä kilometriä kaupoille.
Kerran tuli sitten miehen kanssa puheeksi matkustaminen. Taisi olla, että tulin itse niihin aikoihin jostain Japanista tai Egyptistä ja ehdin hehkuttaa asiaa vähän liian innokkaasti. Kaveri siinä sitten sanoi, että ei ole koskaan käynyt Mäntsälää pidemmällä ja sielläkin vain lähes neljäkymmentä vuotta sitten vanhempiensa kanssa.
Niin. No mopolla...
Silloin tuli vähän järkytyttyä. Ensin tuli tietysti ihan hirveä slaagi, että miten helvetissä nykymaailmassa voi olla vielä ihmisiä, joiden maailma on niin pieni. Omassa päässä alkaisi tulla vähän häkkieläimen olo. Siis Mäntsälä jumalauta! Ei sen pidemmällä. Mahtuuhan Espoon ja Mäntsälän välille paljon sitä lääniäkin, mutta ei tältä väliltä hirveästi elämyksiä löydä. Siis sellaisia "kiipesin pyramidin huipulle salaa katsomaan auringonlaskua" -elämyksiä.
Sitten tuli tarkemmin ajateltuna vähän toiset ajatukset. Eihän ihmisen onnellisuus ole paskaakaan riippuvainen siitä, millaiset leimat passista löytyy. Onnellinen voi olla vaikka omalla takapihallaan. Mopolla tai ilman. Viimeisen vuosisadan aikana maailma on pienentynyt käsittämättömän paljon. Nykyaikana sellaiset matkat, joita tehdään viikon-kahden aikaikkunoilla kestivät sata vuotta sitten vuoden tai kaksi. Enemmänkin, jos matkalla oli ikäviä alkuasukkaita, verenhimoisia leijonia tai rosvoja jotka veivät juuri vaivalla löytämäsi afrikkalaisen jättitimantin.
Kirjoittanut: Jarkko at 08.09.05 21:12* * *
Onhan se maailma pienentynyt, mutta silti joillekin Suomen metropolissa asuville matka kehä kolmosen ulkopuolelle voi olla ylivoimainen.
Erästä herraa sieltä kehän sisältä koitin saada palaveeraamaan tänne periferiaan ja hän siihen totesi, että hänen on helpompi lähteä Tokioon kuin Tampereelle.
Että niin pieni se maailma. Ja niin kaukana Manse.
Tervetuloa!
Kommentoija: auringonkukka at 08.09.05 22:01* * *
Totta. On se Tampere kaukana, mutta siis kolmessakymmenessä vuodessa...
Hyvät hyssykät!
Toisaalta enhän minäkään samassa ajassa ole käynyt esimerkiksi Buenos Airesissa vaikka haluaisin. :)
Kommentoija: Visukinttu-Jarkko at 08.09.05 23:08* * *
Toivottavasti sunkin blogiin alkaa nyt virrata ihmisiä sankoin joukoin Googlen kautta...ja hakusanana tietty "tissit".
Kommentoija: oopa at 09.09.05 08:54* * *
On virrannut jo. Hakusanat ovat olleet yleensä Viivi Avellan, tissit, orgasmi, pimppi, vagina, jne.
Kyllä täältä hakusanoja löytyy. :)
Kommentoija: Visukinttu-Jarkko at 09.09.05 17:46* * *