Visukinttu

Modest

Argh. Helvetillinen päivä takana. Aamulla aivan liian aikainen herätys, suihku, nopea aamiainen (joka tarkoitti tänään banaania) ja töihin. Toimistolla meni kaikki aluksi täysin päin persettä ja stressinsietokyky oli taas koetuksella. Päivän mittaan ei muutkaan asiat tuntuneet menevän yhtään sen paremmin, mutta kaikesta selvittiin.

Töiden suhteen olen aina välillä miettinyt, että kuinka pitkälle ihmisen pitää venyä, että jaksaisi. Viimeisen neljännesvuoden aikana on tullut onneksi vähän muutoksia aikatauluihin. En tee enää töitä (ainakaan kovin paljoa) iltaisin tai varsinkaan öisin. Päivät menevät jopa tavallisten ihmisten aikataulujen mukaisesti, kun on olemassa toimisto - kiinteä paikka, johon mennä töihin. Nyt on se ovi, jonka taakse ne työt voi fyysisesti jättää. Henkisesti ne kyllä seuraavat perässä koko ajan, mutta ei auta valittaa. Voi edes kroppa olla vapaalla.

Nyt on onneksi kotiutunut olo. Uunissa porisee ruokaa, jossa on mahdollisimman paljon hiilihydraatteja, joten ehkä tämä tästä vielä voitoksi muuttuu.

Joku oli päivän aikana käynyt maalaamassa toimiston seinään Modesty Blaisen.

Aika ihana. Ihan tekijänsä näköinen.

* * *