syyskuu 5, 2005
Game on!
En oikeasti pysty ymmärtämään niitä ihmisiä, jotka vielä käsittävät tietokone- ja konsolipelit lasten ajanvietteeksi. Harvoin käytän sanaa juntti, mutta tällaista uskoa itsessään vaalivia voisin helposti kuvailla junteiksi.
Herätkää tähän päivään ja haistakaa se sähköpalo. Eivät ne pelit enää nykypäivänä kuulu pelkästään nuorelle sukupolvelle. Niistä, jotka olivat lapsia silloin, kun kotitietokoneet ja videopelit tulivat koteihin, ovat nyt lähentelemässä keski-ikää. Ja vaikka pelit ovat kehittyneet ("niin pelaajat eivät", voisi joku sanoa?), niin harvalla ne ovat jääneet kokonaan paitsioon.
Myönnän tämän lähinnä siksi, että olen palannut takaisin vuoteen 2002 jolloin voitin kengälläni Red Alert 2 -pelin. Samainen peli on edelleen hyllyssäni, josta sen viime viikolla kaivoin. Sen jälkeen se onkin sitten addiktiivisesti piristänyt allekirjoittanutta aina, kun tarvitsen ajantappoa puoleksi tunniksi.
Se siis tarkoittaa sitä, että ehdin pelaamaan sitä melko harvoin, mutta riittävän usein, jotta voin sanoa taas sitä addiktioksi. Kunhan kaikki yksinpelikartat on pelattu läpi, niin siirrän sen taas jonnekkin hyllyn perälle. Josta todennäköisesti kaivan sen taas parin vuoden päästä esille.
Good games never die. Tai jotain sinnepäin.
Kirjoittanut: Jarkko at 05.09.05 23:22
* * *
Meidän keskimäärin kolmekymppisessä perheessä pelaavat sekä miehet että naiset - jos ei nyt ihan päivittäin, niin ainakin viikoittain. Mies räiskintää ja kilpa-ajoa, nainen Simsejä ja tasohyppelyitä! (kunhan jostain jotain oivallisia sellaisia saa käsiinsä) :)
Jesh, kerrankin rajaudumme ulos juntti-käsitteestä.
* * *
Näiden säännöllisesti julkisuudessa länkyttävien peliaddikti-ihmisten puheistahan kannattaa siis välittää sen verran kuin esim. työvoimatoimiston uraauurtavista näkemyksistä. Game on, have fun!
* * *
Jos JP satut olemaan työtön, niin suosittelisin niin juu.
* * *
Eihän työnteon - varsinkaan noin raskaan tahdin - pitäisi olla rentoutumisen esteenä. Päinvastoin!
Itse en ole sitten 80-luvun lopun pelannut kuin työn vuoksi, ja tietysti seurannut missä mennään.
* * *
Meillä oli hieman tuota juntti-kuvausta vastaava tilanne, ennen kun vaimo kännipäissään meni ja pelasi Dead Or Alive 3 mätkintää jossain kotibileissä. Sen osalta bileet oli siinä, kun se jämähti konsolin ääreen hivauttamaan muita vieraita kuontaloon.
Seuraavalla viikolla piti ostaa XBox, koska mun vanhassa DreamCastissa ei kuulemma ollu tarpeeksi hyviä pelejä (siis että määrällisesti niitä hyviä ei ollut tarpeeksi). Sitten taloon ilmestyi PS2, että tanssimattopelejä saadaan mahdollisimman monta erilaista. Viimeksi kotiin kannettiin GameCube koska "sen pelit on niin erilaisia ku noi muut ja tää oli niin halpakin".
Tällä hetkellä kuolataan uuden generaation speksejä ja pohditaan milloin on oikea aika ostaa PSP.
Mulla menee siis hienosti tällä rintamalla ;)
* * *
Post a comment
Visukinttu
syyskuu 5, 2005
Game on!
Herätkää tähän päivään ja haistakaa se sähköpalo. Eivät ne pelit enää nykypäivänä kuulu pelkästään nuorelle sukupolvelle. Niistä, jotka olivat lapsia silloin, kun kotitietokoneet ja videopelit tulivat koteihin, ovat nyt lähentelemässä keski-ikää. Ja vaikka pelit ovat kehittyneet ("niin pelaajat eivät", voisi joku sanoa?), niin harvalla ne ovat jääneet kokonaan paitsioon.
Myönnän tämän lähinnä siksi, että olen palannut takaisin vuoteen 2002 jolloin voitin kengälläni Red Alert 2 -pelin. Samainen peli on edelleen hyllyssäni, josta sen viime viikolla kaivoin. Sen jälkeen se onkin sitten addiktiivisesti piristänyt allekirjoittanutta aina, kun tarvitsen ajantappoa puoleksi tunniksi.
Se siis tarkoittaa sitä, että ehdin pelaamaan sitä melko harvoin, mutta riittävän usein, jotta voin sanoa taas sitä addiktioksi. Kunhan kaikki yksinpelikartat on pelattu läpi, niin siirrän sen taas jonnekkin hyllyn perälle. Josta todennäköisesti kaivan sen taas parin vuoden päästä esille.
Good games never die. Tai jotain sinnepäin.
Kirjoittanut: Jarkko at 05.09.05 23:22* * *
Meidän keskimäärin kolmekymppisessä perheessä pelaavat sekä miehet että naiset - jos ei nyt ihan päivittäin, niin ainakin viikoittain. Mies räiskintää ja kilpa-ajoa, nainen Simsejä ja tasohyppelyitä! (kunhan jostain jotain oivallisia sellaisia saa käsiinsä) :)
Jesh, kerrankin rajaudumme ulos juntti-käsitteestä.
Kommentoija: Tiia at 06.09.05 07:59* * *
Näiden säännöllisesti julkisuudessa länkyttävien peliaddikti-ihmisten puheistahan kannattaa siis välittää sen verran kuin esim. työvoimatoimiston uraauurtavista näkemyksistä. Game on, have fun!
Kommentoija: JP at 06.09.05 09:26* * *
Jos JP satut olemaan työtön, niin suosittelisin niin juu.
Kommentoija: Visukinttu-Jarkko at 06.09.05 09:38* * *
Eihän työnteon - varsinkaan noin raskaan tahdin - pitäisi olla rentoutumisen esteenä. Päinvastoin!
Kommentoija: JP at 06.09.05 16:25Itse en ole sitten 80-luvun lopun pelannut kuin työn vuoksi, ja tietysti seurannut missä mennään.
* * *
Meillä oli hieman tuota juntti-kuvausta vastaava tilanne, ennen kun vaimo kännipäissään meni ja pelasi Dead Or Alive 3 mätkintää jossain kotibileissä. Sen osalta bileet oli siinä, kun se jämähti konsolin ääreen hivauttamaan muita vieraita kuontaloon.
Seuraavalla viikolla piti ostaa XBox, koska mun vanhassa DreamCastissa ei kuulemma ollu tarpeeksi hyviä pelejä (siis että määrällisesti niitä hyviä ei ollut tarpeeksi). Sitten taloon ilmestyi PS2, että tanssimattopelejä saadaan mahdollisimman monta erilaista. Viimeksi kotiin kannettiin GameCube koska "sen pelit on niin erilaisia ku noi muut ja tää oli niin halpakin".
Tällä hetkellä kuolataan uuden generaation speksejä ja pohditaan milloin on oikea aika ostaa PSP.
Mulla menee siis hienosti tällä rintamalla ;)
Kommentoija: Shrike at 06.09.05 18:58* * *