Visukinttu

Muistojen aarrearkku

Se on Visukintun flashback-osastolta päivää.

Mainitsemattomasta syystä avautui muistojeni aarrearkku eräästä tapahtumasta, josta kerroin blogimerkinnässäni vuonna 2003. Koska kyseinen blogi on kuollut ja kuopattu (eli lopetettu ja arkistoitu), niin lainaan siitä koko merkinnän tähän.

En mä mitään unta saa. Ajauduin nettiin ja lukemaan lahjaksi saamaani juoppohullun päiväkirjaa, josta lainaan nyt tähän pienen kappaleen. Tekijänoikeudet hornan tuuttiin, koko kirjahan taitaa olla kuitenkin netissä.

"Mä sain idean, että Kristian penslaisi jormansa pirtulla. Pirtullahan desinfioidaan haavoja ym. ruhjeita. Kristian oli niin päissään, että innostui oitis. Se torppas munansa omaan lasiinsa, jossa oli blandaamatonta pirtua. Se ei ollut hyvä idea. Me ei kumpikaan nukuttu. Mä en saanut nukutuksi, kun Kristian ulisi ja vaikeroi sohvalla. No, ainakin pöpöt kuoli."

Jostain syystä juuri tuo kohta tuo elävästi mieleeni erään vuosien takaisen kesän, kun päätimme silloisen tyttöystäväni kanssa kokeilla "paljasta iloa". Siispä kauppaan hakemaan partateriä ja iloisesti karvat veks, joka kieltämättä oli mitä elähdyttävin kokemus kaikkine oheishauskuuksineen.

Ei kuitenkaan kauaa, niin alkoihan se sänki kasvamaan takaisin ja kutittamaan maan perusteellisesti. Paitsi että se lyhyt sänki tietysti ärsytti ihoa koko nivusten alueella, ei sen saman alueen raapiminen suoranaisesti ainakaan vähentänyt ärsytystä. Eipä siinä sitten muuta, kuin harmaat aivosolut liikkeelle ja päätökseksi tuli, että on verrattoman hyvä idea desinfioida ärtynyt alue - joka siis käytännössä tarkoitti polvesta polveen navan kautta rajattavaa aluetta. Kaapistakin sattui löytymään apteekista saatavaa desinfioimisainetta Neoamiseptia, joka desinfioimiskäytössä pitäisi laimentaa suunnilleen 20%:iin purkkitavarasta. Mutta koska meikäläinen on aina edustanut koulukuntaa "jos se sattuu, se vain tehoaa" kaikissa amputaatiota pienemmissä haavaoperaatioissakin, niin mitä sitä muuta, kuin hulauttamaan suoraan pullosta haaruksiin.

Elämäni seuraavat kymmenen sekuntia menivät suunnilleen näin:

--------------------
0,1 sekuntia: Miellyttävä tunne valtaa koko nivusalueen, kun desinfiointiaine helpottaa suunnattomasti kutinaa.

1,0 sekuntia: Miellyttävä tunne vain kasvaa. Tunne on verrattavissa kuin parranajon jälkeiseen partaveden levittämiseen potenssiin kymmenen.

1,5 sekuntia: Haaroissa tuntuu lämpenevän.

1,6 - 3 sekuntia: Lämpö lisääntyy infernaaliselle tasolle.

3,1 sekuntia: Huomaan löyhytteleväni boksereitani saadakseni aikaiseksi helpottavaa ilmavirtausta nivusalueelleni.

3,2 - 5 sekuntia: Alushousujeni heiluttelu niiden vielä ollessa jalassani aiheuttaa lievää helpotusta, mutta poltto kasvaa siitä huolimatta niin kovaksi, että antaisin jopa lehmän nuolaista nivusväliäni, jos se vain helpottaisi.

5,01 sekuntia: Mietin, missä olen viimeksi nähnyt lehmän

5,02 sekuntia: Hylkään koko lehmäajatuksen ja puristelen jo vapaaehtoisesti kiveksiäni unohtaakseni niissä olevan polttavan kivun. Sitävastoin juoksentelen pitkin soluasuntoani (jossa asui siis kaksi muutakin ihmistä minun lisäkseni) alushoususillani farkut nilkoissa kivekset kädessä.

6 sekuntia: Olen keittiössä varpaillani seisomassa tiskialtaan edessä huuhtelemassa nivusistani desinfiointiainetta pois. Kämppäkaverini ei ole vieläkään tiskannut tiskialtaassa loijuvia tiskejään.

6,5 sekuntia: Huuhtelu helpottaa tilannetta selvästi. Huomaan pystyväni jälleen semi-rationaaliseen ajatteluun.

7 sekuntia: Kävelen takaisin huoneeseeni. En enää pidä toista kättäni haaroissani.

8 sekuntia: Luen desinfiointiaineen käyttöohjeen pullon kyljestä.

10 sekuntia: Nostan housut ylös ja päätän olla tekemättä samaa enää ikinä.
--------------------

Tähän päivään mennessä lupaus on myös pitänyt.

Sort of.

* * *