elokuu 10, 2005
Sikorsky Down
Copterlinen kopteri on nyt sitten pudonnut Tallinna-Helsinki -välillä ja varmaankin tusinan verran ihmishenkiä menetettiin. Pari tuntia myöhemmin ollaan jo tiedotusvälineissä ilmoiteltu, että tapahtuneella ei ole yhteyttä terrorismiin. Sellaistahan se on tämä pelon ilmapiirissä eläminen. Kun kopteri putoaa tällaisessa puhurissa ja myrskyssä, niin tottakai siellä on joku ääriryhmän jäsen ilmatorjuntaohjuksen kanssa jossain luodolla lunnien parissa piilossa.
No ei, vakavasti ottaen onhan tuollaiset onnettomuudet aina ikäviä - ja mikä pahinta, olisin voinut itse olla siinä mukana. Sen verran usein on tullut lennettyä lahden yli sen samaisen vispilän mukana ja takaan, että tämän jälkeen voi tehdä melkoisen tiukkaa, että siihen suostun menemään edes kauniilla säällä.
Tai, no, enhän minä nyt siihen kopteriin menisikään. Mutta ehkä samanlaiseen.
Kirjoittanut: Jarkko at 10.08.05 16:35
* * *
Toisaalta jos joka onnettomuuden jälkeen päättää lopettaa yhden kulkuvälineen käytön kerrallaan niin siinä on pian vaihtoehdot vähissä. Kyllä minut tämänkin jälkeen kopteriin saa, jos on tarvis. Sattuuhan noita asioita maailmassa.
Mutta kyllä mahtaa olla ulkomaan elävät ihmeissään hurjasäisestä Suomesta. Väistyy ne jääkarhujutut hirmumyrskyhelsingin tieltä.
* * *
Juu, mutta mä olenkin jo valmiiksi lentopelkoinen. Lentopelkoisiin ei päde normaalisäännöt. Jos luoja olisi tarkoittanut ihmiset lentämään, niin meillä olisi jälkipoltin perseessä.
(hmm...)
* * *
Itsekin on tullut kopterin penkkiä kulutettua aika monesti, mutta vähän samoilla linjoilla kuin Tuija: kaipa sinne voi mennä, jos duuniasiat niin vaativat. Talviaikaan laivamatka on kuitenkin turhauttavan pitkä. En kyllä ehkä huvilennoksi suosittele kavereille ainakaan ihan vähään aikaan.
Omassa eilisesssä entryssäni vähän käsittelinkin tuon matkustusmuodon sillipurkkimaisuutta, mikä on omiaan lisäämään ahdistusta. Yksi duunikaveri halusi tämän vuoksi aina paikan keskiriviltä oven vierestä, ja saikin sen yleensä, kun vaan muisti pyytää check-in -henkilökunnalta.
* * *
Post a comment
Visukinttu
elokuu 10, 2005
Sikorsky Down
No ei, vakavasti ottaen onhan tuollaiset onnettomuudet aina ikäviä - ja mikä pahinta, olisin voinut itse olla siinä mukana. Sen verran usein on tullut lennettyä lahden yli sen samaisen vispilän mukana ja takaan, että tämän jälkeen voi tehdä melkoisen tiukkaa, että siihen suostun menemään edes kauniilla säällä.
Tai, no, enhän minä nyt siihen kopteriin menisikään. Mutta ehkä samanlaiseen.
Kirjoittanut: Jarkko at 10.08.05 16:35* * *
Toisaalta jos joka onnettomuuden jälkeen päättää lopettaa yhden kulkuvälineen käytön kerrallaan niin siinä on pian vaihtoehdot vähissä. Kyllä minut tämänkin jälkeen kopteriin saa, jos on tarvis. Sattuuhan noita asioita maailmassa.
Mutta kyllä mahtaa olla ulkomaan elävät ihmeissään hurjasäisestä Suomesta. Väistyy ne jääkarhujutut hirmumyrskyhelsingin tieltä.
Kommentoija: Tuija at 10.08.05 17:17* * *
Juu, mutta mä olenkin jo valmiiksi lentopelkoinen. Lentopelkoisiin ei päde normaalisäännöt. Jos luoja olisi tarkoittanut ihmiset lentämään, niin meillä olisi jälkipoltin perseessä.
(hmm...)
Kommentoija: Visukinttu-Jarkko at 10.08.05 17:21* * *
Itsekin on tullut kopterin penkkiä kulutettua aika monesti, mutta vähän samoilla linjoilla kuin Tuija: kaipa sinne voi mennä, jos duuniasiat niin vaativat. Talviaikaan laivamatka on kuitenkin turhauttavan pitkä. En kyllä ehkä huvilennoksi suosittele kavereille ainakaan ihan vähään aikaan.
Omassa eilisesssä entryssäni vähän käsittelinkin tuon matkustusmuodon sillipurkkimaisuutta, mikä on omiaan lisäämään ahdistusta. Yksi duunikaveri halusi tämän vuoksi aina paikan keskiriviltä oven vierestä, ja saikin sen yleensä, kun vaan muisti pyytää check-in -henkilökunnalta.
Kommentoija: Ilkka at 11.08.05 07:28* * *
Siis toimiva linkki entryyn.
Kommentoija: Ilkka at 11.08.05 07:31* * *