Visukinttu

Juhannus on ohi, talvea odotellaan

Nyt se juhannusviikonloppu on sitten kokonaisuudessaan virallisesti ohitse. Itse aaton kuvia on nähtävillä netissä. Oletan, että sen verran suuri osa oleellisista ihmisistä osaa lähettää sähköpostia kysyäkseen kuvien sijaintia, että loputkin saavat tietää.

Eilinen lauantai meni ihan siinä sivussa loikoillen tosiaankin. Sosiaalista kanssakäymistä sen päivän osalta toimitti melko nopea käväiseminen muutaman kaverin kanssa syömässä illalla ja toimintaköyhyyden vuoksi tämä päivä pitikin pyhittää jollekkin järkevälle, mutta mukavalle ajankululle. Vielä viime yönä varsin validit suunnitelmat kuitenkin peruuntuivat päiväsellä ja päätin lähteä juhannusajelulle Kirkkonummelle.

Perinteiseen tapaan piti käydä katsastamassa Porkkalan tie, jossa juhannusaikaan on usein parikin eri ratsiaa eri poismenoteillä. Mitä voi muuta odottaa, jos kyseessä on erittäin tiheästi kesäasutuksella rakennettu niemi, josta on käytännössä vain kaksi poistumisreittiä. Tyhmähän sitä olisi, jos sinne ei ratsiaa laittaisi.

Koko juhannus laittoi vähän mielen matalaksi. Olihan se kivaa viettää tuttujen ja puolituttujen kanssa kesän keskihetkeä, mutta nyt ollaan sitten periaatteessa jo ylitetty se kesän kohokohta. Enää on jäljellä heinäkuu, jolloin kaikki ovat lomalla (paitsi minä) ja elokuussahan alkaa jo käytännössä syksy.

Minä? Pessimisti?

* * *