toukokuu 15, 2005
Naiset - tuo katoamaton luonnonvara
Koska tänään on helluntai, eikä loppujenlopuksi aika - tai markkina-arvoni riittänyt tänään kenenkään deittailemiseen, niin päätin purkaa raakaa ATM-kitinääni pieneen passiiviseen pohdintaan naisista.
Ensinnäkin, mitä vanhemmaksi mies tulee, sitä enemmän alkaa markkinoilla olla yksinhuoltaja-äitejä. Tässä kolmenkympin nurkilla, tuntuu tarjontaa olevan huolestuttavan paljon. Siis huolestuttavaa lähinnä yhteiskunnalliselta kannalta. Yksinhuoltaja-äidit ovat tietysti ihan niitä samoja hiilivety-yhdisteitä kuin kaikki muutkin naiset, mutta jokin meissä miehissä aina loksahtaa pois paikoiltaan heidän kanssaan. Yleistän tässä asioita nyt rankasti ja tiedän sen.
Ehkä suurin ongelma, jos yksipuolista kyvyttömyyttä käsitellä asioita voidaan sanoa oikeasti ongelmaksi, on se, että meillä jannuilla on ihan liian helvetin vaikea reviiritietoisuus. Harva meistä pystyy oikeasti mukisematta hyväksymään ajatuksen siitä, että "joutuu" kasvattamaan toisen miehen lapsen. Ihan hienoahan se on noin ajatuksena, mutta harva mies päättäisi niin, jos pystyisi etukäteen valitsemaan kohtalonsa.
Mutta. Koska kysehän ei ole siitä, että mies valitsisi lapsensa - vaan naisensa, niin onneksi monet meistä kykenevät omistautumaan myös uusioperheille.
Tottapuhuen itseäni ajatus pikkuriikkisen kammottaa. Ei tässä nyt mitään yksinhuoltajamammoja ole kiikarissa - ehei, mutta valehtelisin, jos sellaisia ei matkan varrelle joskus ole osunut. Enkä myöskään (ainakaan) myönnä, että silloin olisin mitään suuria ongelmia lapsen olemassaolosta ottanut. Mutta on se vain niin vieras ajatus. Meikäläinen ei ainakaan olisi valmis olemaan kenellekkään isä. Ei vielä tässä iässä. Ei hemmetissä. Ne, jotka meikäläisenkin tuntevat, tietävät kyllä, miksi. Epäkypsempää idioottikusipäätä saa hakea ja kaukaa.
Ehkä kuitenkin eniten ajatuksessa vierastuttaa juuri se mistä juuri kirjoitin. Että "joutuisi" joka päivä loppuelämänsä ajan kasvattamaan toisen miehen lapsen. Tähän tietysti kaikki ensimmäisenä joikaavat, että "olisihan sillä lapsella todennäköisesti omakin isä" ja "kyllä se isäkin kasvatukseen osallistuisi", mutta paskanmarjat. Totuus on, että kyllä ne meikäläisenkin vähät eurot siihen skidin kasvatukseen osallistuisivat tavalla taikka toisella. Ei se skidi olisi mikään äiteen käsikassara, joka vain seuraisi mukana kuin hammasharja passia.
Enkä muuten myönnä, että ongelman peri ja juuri olisi reviiriajattelussa. En perkele myönnä. Itse luulen, että kyse oli/olisi/on enemmänkin siinä, että en ole kypsä sellaiseen. Minä, joka on jäänyt jumiin alle kaksvitosiin naisiin ja muutenkin täysin epäkypsä ihminen. Erään tutuntuttuni sanoin: "En näe mitään huonoa tulevaisuudenkuvassa, jossa asumme ilman lapsia kaivopuistossa ja elämme talvet Nizzassa". Tosin, juuri nyt joudun tässä selittelemään itselleni, mitä epäkypsää on siinä, että voisi ajatella elämäänsä lapsettomana. Itsekästä, perhaps, mutta epäkypsää? No way.
Puhumattakaan siitä, että jos nyt sattuisin kohtamaan elämäni naisen. Niin helvata vieköön kyllä minä haluan rakentaa sen elämän sen naisen kanssa, enkä saada mitään palikoita valmiiksi käteeni.
Tossa on sulle nyt Jani-Petteri. Kyllä se kohta oppii sanomaan sua isäks. Vastahan se on viiden vanha. Nopeasti sen ikäiset oppii.
Törmäsin (kirjaimellisesti) melkein tänään myös supisuomalaiselta näyttävän naiseen, joka käveli suojatiellä. Tällä naisella oli arabimallinen huivi päässään, joka suojasi kaiken muun, paitsi kasvot. Käsivarret oli ranteisiin asti peitetty ja hame peitti kaiken muun. Koko olemuksesta (ml. lapset) pystyi päättelemään, että nainen on sitten löytänyt elämänsä onnen jostakin ulkomaalaisesta.
Eikä siinä mitään. Jokainen taaplaa tyylillään ja sitärataa. Paskaakos se muille ihmisille kuuluu, vaikka naisin eskimon. Ja kai se Mehmet sille naisellekkin on se rakkain ihminen maailmassa.
Sitä minä vain ylipäätään mietin, että missä vaiheessa naisten itsekunnioitus antaa periksi niin paljon, että miehen - kenen tahansa - vuoksi alkaa säätelemään pukeutumistaan? Kyllä, kyse on kulttuurista, mutta käsittääkseni kulttuuri liittyy pitkälti maantieteelliseen sijaintiin. Eikös sen Mehmetin pitäisi liikuskella kaduilla huonosti istuvissa farkuissa, "Torremolinos" t-paidassa ja vyölaukun kera?
Kulttuuri, kulttuuri, kulttuuri. Jep jep. Aina on helppo löytää sieltä selitykset. Mutta älkää nyt v*ttu soikoon typeränä pitäkö. Jos kulttuurilla selitetään sitä, että mies on dominoiva kusipää, niin v*ttuako sillä kulttuurilla tekee?
Ai niin. Kaikki tämä nyt sai sitten harmittelemaan sitä, että vanhempani eivät ikinä ylläpitäneet arabiankielen taitoani. Puhuin kaksivuotiaana (kuulemma) parempaa arabiaa kuin suomea.
P.S: Jos nyt joku sitten selittää asian sillä, että on vaan kiva pukeutua huiviin ja täyspuuvillahaarniskaan, niin pyörrän puheeni.
Kirjoittanut: Jarkko at 15.05.05 23:58
* * *
Viitaten muutaman päivän takaiseen kirjoitukseesi. Rekrytoi itsellesi se tehokas keski-ikäinen työntekijä, niin huomaat, että aikaa jää taas sosiaalisiin harrasteisiin;). Tämänpäiväinen kirjoituksesi vain sai sinut tuntumaan konservatiiviselta romantikolta...ei niinkään keskenkasvuiselta;). Mutta maailma muuttuu ja ikää tulee, niin kaikki vaan on yhtäkkiä kovin paljon komplisempaa kuin nuorempana. Minusta nykyinen suuri yksinhuoltajien määrä kertoo sekä hyviä että huonoja asioita. Hyvää on se, ettei kenenkäään ole pakko elää suurien virheidensä kanssa loppuikäänsä, Huonoa on se, että suuret eroluvut kertovat suomalaisen nykyihmisen olevan aika kärsimätön ja egosentrinen tapaus. Ja nuorten naisten tapailu...se on kuulen biologiaa se=)
* * *
En lässytä.
Kommentoin omassa blogissani kohta.
* * *
Miksi niihin pukeutuminen ei voisi olla kivaa? Monilla muslimineidoilla näkee oikein kauniita ja hienoja hameita ja huiveja, tuskin niiden pitäminen äärettömän epämukavaa on. Ainakaan sen epämukavampaa kuin korkeiden korkojen, tissinpullauttajatopin ja tuskin perseen peittävän hameen pitäminen.
Ja vaikka se olisi epämukavaa, se ei tarkoita, että jokainen nainen pukeutuisi sillä tavalla miehensä takia. Osalla ei välttämättä ole edes miestä, kyllä muslimiksi voi kääntyä ilmankin. Monille naisille se on osoitus syvästä uskonnollisuudesta.
Tämä ei tarkoita, etteikö olisi naisia, jotka kantavat huivia miehensä vaatimuksesta, mutta eivät kaikki huivia pitävät musliminaiset niin tee.
* * *
Tiina: kommentoin sinne jo sitten äsken - kirjoitusvirheineen kaikkineen :)
Arawn: totta töriset tyttöseni. Enpä tuota aspektia ihan heti huomioinut. Tosin en tuota "kivoudella" tarkoittanut sitä, että vaatekappaleet itse olisivat jotenkin äärimmäisen epämukavia, vaan enemmänkin sitä, että tässä yhteiskunnassa jokainen hiukankin erilainen joutuu kohtaamaan todella paljon ennakkoluuloja, joten eikö se ole turhaan itsensä likoon laittamista, jos "provosoi" (lainausmerkit siksi, koska joku muu voi pikemminkin provosoitua) omalla - sinänsä tarpeettomalla pukeutumisellaan.
Tarpeettomuudella tarkoitan siis sitä, että eiköhän niitä tissinpullauttajatoppeja näe muuallakin jos tarve on. Ns. arabihuivi on omasta mielestäni funktioltaan turhan kärjistetty ratkaisu ongelmaan, jota ei (suomessa?) ole.
* * *
Olen lukenut muutamia juttuja suomalaisista naisista jotka ovat kääntyneet muslimeiksi vai pitääkö sanoa islamin uskoon(?). Osa on kuullostanut ihan fiksuille eli ei olla käännytty miehen takia vaan, koska on koettu, että islam vastaa enemmän omaa ajatusmallia. Jotkut naiset taasen tuntuvat kokevan vaatteisiin piiloutumisen vapauttavana, ei tarvitse ahdistua miesten vihjailevista ja vähemmän vihjailevista katseista, tosin minä luulen, että kyseessä on siinä tapauksessa jokin pään sisäinen ongelma.
Toivottavasti tarkoituksesi ei ollut väheksyä niitä lapsia jotka kulkevat sen kaavutetun naisen vieressä. Harmittavan usein ihmiset säälivät myös heitä. Minun perheessäni kukaan ei pukeudu kaapuun eikä kukaan ole (enää) muslimi, pikkusiskoni on silti upea nuori tumma nainen. :)
* * *
Minä en pitäisi sitä "pään sisäisenä ongelmana", jos ahdistuu muiden kehoonsa luomista katseista. Joillekin oma keho on yksityisempi ja intiimimpi asia kuin toisille, joten ehkä he sitten haluavat kehonsa peittämällä hallita sitä, kuka saa katsoa heidän kehoaan ja kuka ei. Sitä paitsi, kyllä Suomessa on äijiä, jotka julkisesti tuijottelevat ja tekevät jopa epämieluisia huomautuksia, joten ei se ahdistuminen tosiaan ole vain pään sisällä. Ja myös naiset arvioivat kiivaasti toisten naisten kroppaa, varo vain, jos pukeudut tavalla X, kohta on lauma naisia arvioimassa rintojesi kokoa ja muotoa, peppusi kaarteita jne. Toki myös kaapu herättää keskustelua, mutta ainakaan kukaan ei pääse sanomaan, että onpa tuolla perskutin paksut sääret.
Harkitsin muuten aikoinani kaapua itsekin, tosin en mitään pään peittävää enkä mustaa vaan jotain tyylikästä, hienosti leikattua. Kesällä valkoinen puuvillakaapu voisi olla hyvinkin vilpoinen.
Niin ja sanottakoon vielä se, että naisen hunnuttaminen Suomessakin on perusteltua Koraanin ja islamin säännösten mukaan. Hiukset käsitetään islamissa hyvin seksuaalisiksi, naisen upeaksi koristukseksi ja tarkoitushan on, että hunnuttautumalla nainen kätkee selvät seksuaaliset merkkinsä. Ei siinä hiushunnussa ole minusta mitään hämmentävää, enemmän joskus oudoksuttaa ajatus sellaisesta hunnusta, jonka alta näkyvät vain silmät. Niitäkin näkee joskus.
Mutta mieluummin minä sellaista käyttäisin kuin perseen paljastavaa hametta. ;)
Ja vielä hetki provokaatiosta. Tosiuskova muslimi pitäisi itseään aika huonona muslimina, jos luopuisi uskontunnuksistaan yhteisön painostuksen vuoksi. Tämän vuoksihan esimerkiksi Ranskassa käydään huivisotaa. Ja onhan noita muitakin provosoivia asuvalintoja, esim. gootit. Minusta ongelma ei näissä tilanteissa ole "provosoijissa" vaan "provosoituvissa". Jos joku on niin tampio, että ärsyyntyy musliminaisen huiveista, hankkikoon elämän.
* * *
"Kulttuuri, kulttuuri, kulttuuri. Jep jep. Aina on helppo löytää sieltä selitykset. Mutta älkää nyt v*ttu soikoon typeränä pitäkö. Jos kulttuurilla selitetään sitä, että mies on dominoiva kusipää, niin v*ttuako sillä kulttuurilla tekee?"
Eikös miehisyys pitkälle ole sitä että on dominoiva (ja useimmiten mutkat suoriksi ajatteleva) kusipää ? Ja naisena oleminen sitä, että haksahtaa edellä mainittuihin ja pullauttaa maailmaan jälkikasvua. Että pitääkin niin usein sattua juuri niin hassusti, että yhis on äiti eikä isä?! Mutta kukapa haluaisi hoivailla toisen perimää kantavaa otusta, kun voi roiskia omiaan laajaan "otolliseen maaperään" (alle 25-vee ilmiö...)
Jep jep. Kulttuuria on tämä helluntai-marina, aihe taitaa olla vain lajillemme luontaista käyttäytymistä, jolla elonketjun jatkuvuus varmistuu ;)
* * *
Arawn: En tarkoittanut "pään sisäistä ongelmaa" mitenkään hulluna tms. Jotkut ihmiset ovat vain erilaisia ja joillekin toisten kommentit on maata kaatava juttu. Lähinnä olen pohtinut miksi näin on.
Itse olen ollut koko ikäni lihava enkä kyllä ole kokenut kenenkään katselevan minua arvostelevasti. Tokihan minunkin kroppaani on arvosteltu, mutta ei tulisi silti mieleen peittää sitä kaapuun, koska joku ihminen kerran kolmessa vuodessa katsoo kaksi sekunttia "liian" pitkään. Ja ei, en ole sinut kroppani kanssa.
* * *
Minä tosiaan itse ajattelin kaapua. Syy tosin ei ollut se, että minun kroppaani julkisesti arvosteltaisiin jotenkin hirvittävän paljon tai suuresti häiriintyisin katseista. Olen minäkin ollut lihava ja tottunut törkeisiinkin kommentteihin. Minua vain viehätti ajatus, että saisin kunnolla hallita sitä, mitä muut näkevät vartalostani ja mitä eivät. Että se on minun omani ja jos en halua, minun ei tarvitse esitellä sen kaaria kaupungilla edes vaatteiden alta.
Mutta ei se sitten niin paljoa viehättänyt, että olisin oikeasti jaksanut vaivautua. :)
* * *
Post a comment
Visukinttu
toukokuu 15, 2005
Naiset - tuo katoamaton luonnonvara
Koska tänään on helluntai, eikä loppujenlopuksi aika - tai markkina-arvoni riittänyt tänään kenenkään deittailemiseen, niin päätin purkaa raakaa ATM-kitinääni pieneen passiiviseen pohdintaan naisista.
Ensinnäkin, mitä vanhemmaksi mies tulee, sitä enemmän alkaa markkinoilla olla yksinhuoltaja-äitejä. Tässä kolmenkympin nurkilla, tuntuu tarjontaa olevan huolestuttavan paljon. Siis huolestuttavaa lähinnä yhteiskunnalliselta kannalta. Yksinhuoltaja-äidit ovat tietysti ihan niitä samoja hiilivety-yhdisteitä kuin kaikki muutkin naiset, mutta jokin meissä miehissä aina loksahtaa pois paikoiltaan heidän kanssaan. Yleistän tässä asioita nyt rankasti ja tiedän sen.
Ehkä suurin ongelma, jos yksipuolista kyvyttömyyttä käsitellä asioita voidaan sanoa oikeasti ongelmaksi, on se, että meillä jannuilla on ihan liian helvetin vaikea reviiritietoisuus. Harva meistä pystyy oikeasti mukisematta hyväksymään ajatuksen siitä, että "joutuu" kasvattamaan toisen miehen lapsen. Ihan hienoahan se on noin ajatuksena, mutta harva mies päättäisi niin, jos pystyisi etukäteen valitsemaan kohtalonsa.
Mutta. Koska kysehän ei ole siitä, että mies valitsisi lapsensa - vaan naisensa, niin onneksi monet meistä kykenevät omistautumaan myös uusioperheille.
Tottapuhuen itseäni ajatus pikkuriikkisen kammottaa. Ei tässä nyt mitään yksinhuoltajamammoja ole kiikarissa - ehei, mutta valehtelisin, jos sellaisia ei matkan varrelle joskus ole osunut. Enkä myöskään (ainakaan) myönnä, että silloin olisin mitään suuria ongelmia lapsen olemassaolosta ottanut. Mutta on se vain niin vieras ajatus. Meikäläinen ei ainakaan olisi valmis olemaan kenellekkään isä. Ei vielä tässä iässä. Ei hemmetissä. Ne, jotka meikäläisenkin tuntevat, tietävät kyllä, miksi. Epäkypsempää idioottikusipäätä saa hakea ja kaukaa.
Ehkä kuitenkin eniten ajatuksessa vierastuttaa juuri se mistä juuri kirjoitin. Että "joutuisi" joka päivä loppuelämänsä ajan kasvattamaan toisen miehen lapsen. Tähän tietysti kaikki ensimmäisenä joikaavat, että "olisihan sillä lapsella todennäköisesti omakin isä" ja "kyllä se isäkin kasvatukseen osallistuisi", mutta paskanmarjat. Totuus on, että kyllä ne meikäläisenkin vähät eurot siihen skidin kasvatukseen osallistuisivat tavalla taikka toisella. Ei se skidi olisi mikään äiteen käsikassara, joka vain seuraisi mukana kuin hammasharja passia.
Enkä muuten myönnä, että ongelman peri ja juuri olisi reviiriajattelussa. En perkele myönnä. Itse luulen, että kyse oli/olisi/on enemmänkin siinä, että en ole kypsä sellaiseen. Minä, joka on jäänyt jumiin alle kaksvitosiin naisiin ja muutenkin täysin epäkypsä ihminen. Erään tutuntuttuni sanoin: "En näe mitään huonoa tulevaisuudenkuvassa, jossa asumme ilman lapsia kaivopuistossa ja elämme talvet Nizzassa". Tosin, juuri nyt joudun tässä selittelemään itselleni, mitä epäkypsää on siinä, että voisi ajatella elämäänsä lapsettomana. Itsekästä, perhaps, mutta epäkypsää? No way.
Puhumattakaan siitä, että jos nyt sattuisin kohtamaan elämäni naisen. Niin helvata vieköön kyllä minä haluan rakentaa sen elämän sen naisen kanssa, enkä saada mitään palikoita valmiiksi käteeni.
Eikä siinä mitään. Jokainen taaplaa tyylillään ja sitärataa. Paskaakos se muille ihmisille kuuluu, vaikka naisin eskimon. Ja kai se Mehmet sille naisellekkin on se rakkain ihminen maailmassa.
Sitä minä vain ylipäätään mietin, että missä vaiheessa naisten itsekunnioitus antaa periksi niin paljon, että miehen - kenen tahansa - vuoksi alkaa säätelemään pukeutumistaan? Kyllä, kyse on kulttuurista, mutta käsittääkseni kulttuuri liittyy pitkälti maantieteelliseen sijaintiin. Eikös sen Mehmetin pitäisi liikuskella kaduilla huonosti istuvissa farkuissa, "Torremolinos" t-paidassa ja vyölaukun kera?
Kulttuuri, kulttuuri, kulttuuri. Jep jep. Aina on helppo löytää sieltä selitykset. Mutta älkää nyt v*ttu soikoon typeränä pitäkö. Jos kulttuurilla selitetään sitä, että mies on dominoiva kusipää, niin v*ttuako sillä kulttuurilla tekee?
Ai niin. Kaikki tämä nyt sai sitten harmittelemaan sitä, että vanhempani eivät ikinä ylläpitäneet arabiankielen taitoani. Puhuin kaksivuotiaana (kuulemma) parempaa arabiaa kuin suomea.
P.S: Jos nyt joku sitten selittää asian sillä, että on vaan kiva pukeutua huiviin ja täyspuuvillahaarniskaan, niin pyörrän puheeni.
Kirjoittanut: Jarkko at 15.05.05 23:58* * *
Viitaten muutaman päivän takaiseen kirjoitukseesi. Rekrytoi itsellesi se tehokas keski-ikäinen työntekijä, niin huomaat, että aikaa jää taas sosiaalisiin harrasteisiin;). Tämänpäiväinen kirjoituksesi vain sai sinut tuntumaan konservatiiviselta romantikolta...ei niinkään keskenkasvuiselta;). Mutta maailma muuttuu ja ikää tulee, niin kaikki vaan on yhtäkkiä kovin paljon komplisempaa kuin nuorempana. Minusta nykyinen suuri yksinhuoltajien määrä kertoo sekä hyviä että huonoja asioita. Hyvää on se, ettei kenenkäään ole pakko elää suurien virheidensä kanssa loppuikäänsä, Huonoa on se, että suuret eroluvut kertovat suomalaisen nykyihmisen olevan aika kärsimätön ja egosentrinen tapaus. Ja nuorten naisten tapailu...se on kuulen biologiaa se=)
Kommentoija: tanja at 16.05.05 08:05* * *
En lässytä.
Kommentoija: Tiina Kaarela at 16.05.05 13:12Kommentoin omassa blogissani kohta.
* * *
Miksi niihin pukeutuminen ei voisi olla kivaa? Monilla muslimineidoilla näkee oikein kauniita ja hienoja hameita ja huiveja, tuskin niiden pitäminen äärettömän epämukavaa on. Ainakaan sen epämukavampaa kuin korkeiden korkojen, tissinpullauttajatopin ja tuskin perseen peittävän hameen pitäminen.
Ja vaikka se olisi epämukavaa, se ei tarkoita, että jokainen nainen pukeutuisi sillä tavalla miehensä takia. Osalla ei välttämättä ole edes miestä, kyllä muslimiksi voi kääntyä ilmankin. Monille naisille se on osoitus syvästä uskonnollisuudesta.
Tämä ei tarkoita, etteikö olisi naisia, jotka kantavat huivia miehensä vaatimuksesta, mutta eivät kaikki huivia pitävät musliminaiset niin tee.
Kommentoija: Arawn at 16.05.05 14:14* * *
Tiina: kommentoin sinne jo sitten äsken - kirjoitusvirheineen kaikkineen :)
Arawn: totta töriset tyttöseni. Enpä tuota aspektia ihan heti huomioinut. Tosin en tuota "kivoudella" tarkoittanut sitä, että vaatekappaleet itse olisivat jotenkin äärimmäisen epämukavia, vaan enemmänkin sitä, että tässä yhteiskunnassa jokainen hiukankin erilainen joutuu kohtaamaan todella paljon ennakkoluuloja, joten eikö se ole turhaan itsensä likoon laittamista, jos "provosoi" (lainausmerkit siksi, koska joku muu voi pikemminkin provosoitua) omalla - sinänsä tarpeettomalla pukeutumisellaan.
Tarpeettomuudella tarkoitan siis sitä, että eiköhän niitä tissinpullauttajatoppeja näe muuallakin jos tarve on. Ns. arabihuivi on omasta mielestäni funktioltaan turhan kärjistetty ratkaisu ongelmaan, jota ei (suomessa?) ole.
Kommentoija: Visukinttu-Jarkko at 16.05.05 14:39* * *
Olen lukenut muutamia juttuja suomalaisista naisista jotka ovat kääntyneet muslimeiksi vai pitääkö sanoa islamin uskoon(?). Osa on kuullostanut ihan fiksuille eli ei olla käännytty miehen takia vaan, koska on koettu, että islam vastaa enemmän omaa ajatusmallia. Jotkut naiset taasen tuntuvat kokevan vaatteisiin piiloutumisen vapauttavana, ei tarvitse ahdistua miesten vihjailevista ja vähemmän vihjailevista katseista, tosin minä luulen, että kyseessä on siinä tapauksessa jokin pään sisäinen ongelma.
Toivottavasti tarkoituksesi ei ollut väheksyä niitä lapsia jotka kulkevat sen kaavutetun naisen vieressä. Harmittavan usein ihmiset säälivät myös heitä. Minun perheessäni kukaan ei pukeudu kaapuun eikä kukaan ole (enää) muslimi, pikkusiskoni on silti upea nuori tumma nainen. :)
Kommentoija: ElinaA at 16.05.05 16:23* * *
Minä en pitäisi sitä "pään sisäisenä ongelmana", jos ahdistuu muiden kehoonsa luomista katseista. Joillekin oma keho on yksityisempi ja intiimimpi asia kuin toisille, joten ehkä he sitten haluavat kehonsa peittämällä hallita sitä, kuka saa katsoa heidän kehoaan ja kuka ei. Sitä paitsi, kyllä Suomessa on äijiä, jotka julkisesti tuijottelevat ja tekevät jopa epämieluisia huomautuksia, joten ei se ahdistuminen tosiaan ole vain pään sisällä. Ja myös naiset arvioivat kiivaasti toisten naisten kroppaa, varo vain, jos pukeudut tavalla X, kohta on lauma naisia arvioimassa rintojesi kokoa ja muotoa, peppusi kaarteita jne. Toki myös kaapu herättää keskustelua, mutta ainakaan kukaan ei pääse sanomaan, että onpa tuolla perskutin paksut sääret.
Harkitsin muuten aikoinani kaapua itsekin, tosin en mitään pään peittävää enkä mustaa vaan jotain tyylikästä, hienosti leikattua. Kesällä valkoinen puuvillakaapu voisi olla hyvinkin vilpoinen.
Niin ja sanottakoon vielä se, että naisen hunnuttaminen Suomessakin on perusteltua Koraanin ja islamin säännösten mukaan. Hiukset käsitetään islamissa hyvin seksuaalisiksi, naisen upeaksi koristukseksi ja tarkoitushan on, että hunnuttautumalla nainen kätkee selvät seksuaaliset merkkinsä. Ei siinä hiushunnussa ole minusta mitään hämmentävää, enemmän joskus oudoksuttaa ajatus sellaisesta hunnusta, jonka alta näkyvät vain silmät. Niitäkin näkee joskus.
Mutta mieluummin minä sellaista käyttäisin kuin perseen paljastavaa hametta. ;)
Ja vielä hetki provokaatiosta. Tosiuskova muslimi pitäisi itseään aika huonona muslimina, jos luopuisi uskontunnuksistaan yhteisön painostuksen vuoksi. Tämän vuoksihan esimerkiksi Ranskassa käydään huivisotaa. Ja onhan noita muitakin provosoivia asuvalintoja, esim. gootit. Minusta ongelma ei näissä tilanteissa ole "provosoijissa" vaan "provosoituvissa". Jos joku on niin tampio, että ärsyyntyy musliminaisen huiveista, hankkikoon elämän.
Kommentoija: Arawn at 16.05.05 16:34* * *
"Kulttuuri, kulttuuri, kulttuuri. Jep jep. Aina on helppo löytää sieltä selitykset. Mutta älkää nyt v*ttu soikoon typeränä pitäkö. Jos kulttuurilla selitetään sitä, että mies on dominoiva kusipää, niin v*ttuako sillä kulttuurilla tekee?"
Eikös miehisyys pitkälle ole sitä että on dominoiva (ja useimmiten mutkat suoriksi ajatteleva) kusipää ? Ja naisena oleminen sitä, että haksahtaa edellä mainittuihin ja pullauttaa maailmaan jälkikasvua. Että pitääkin niin usein sattua juuri niin hassusti, että yhis on äiti eikä isä?! Mutta kukapa haluaisi hoivailla toisen perimää kantavaa otusta, kun voi roiskia omiaan laajaan "otolliseen maaperään" (alle 25-vee ilmiö...)
Kommentoija: Andorra at 16.05.05 20:24Jep jep. Kulttuuria on tämä helluntai-marina, aihe taitaa olla vain lajillemme luontaista käyttäytymistä, jolla elonketjun jatkuvuus varmistuu ;)
* * *
Arawn: En tarkoittanut "pään sisäistä ongelmaa" mitenkään hulluna tms. Jotkut ihmiset ovat vain erilaisia ja joillekin toisten kommentit on maata kaatava juttu. Lähinnä olen pohtinut miksi näin on.
Kommentoija: ElinaA at 16.05.05 20:36Itse olen ollut koko ikäni lihava enkä kyllä ole kokenut kenenkään katselevan minua arvostelevasti. Tokihan minunkin kroppaani on arvosteltu, mutta ei tulisi silti mieleen peittää sitä kaapuun, koska joku ihminen kerran kolmessa vuodessa katsoo kaksi sekunttia "liian" pitkään. Ja ei, en ole sinut kroppani kanssa.
* * *
Minä tosiaan itse ajattelin kaapua. Syy tosin ei ollut se, että minun kroppaani julkisesti arvosteltaisiin jotenkin hirvittävän paljon tai suuresti häiriintyisin katseista. Olen minäkin ollut lihava ja tottunut törkeisiinkin kommentteihin. Minua vain viehätti ajatus, että saisin kunnolla hallita sitä, mitä muut näkevät vartalostani ja mitä eivät. Että se on minun omani ja jos en halua, minun ei tarvitse esitellä sen kaaria kaupungilla edes vaatteiden alta.
Mutta ei se sitten niin paljoa viehättänyt, että olisin oikeasti jaksanut vaivautua. :)
Kommentoija: Arawn at 17.05.05 12:05* * *