500. merkintä
Eipä uskoisi, että tänne asti ollaan tultu. Puolestuhannes merkintä plakkarissa juu - ja edelleenkään ei ole mitään suurempaa sanottavaa maailman menosta, joka herättäisi suurta keskustelua tai pahojen asioiden korjaantumista paremmiksi. Tavallista jaaritusta täällä vaan. Älkää edes odottako muuta.
Deadline möllöttää kahden päivän päässä. Tai itseasiassa puolentoista. Tai vuorokauden. Yritä tässä nyt sitten laskea sitäkin järkevästi. Huomiseen on kasaantumassa melkoiset paineet materiaalintuotannon puolella. Tavaraa pitäisi olla valmiina jo melkoinen määrä, mutta kun ei niin ei.
Heräsin aamulla normaalisti siihen kun aurinko lämmitti peiton alla makaavaa puolikuollutta kroppaani ja istahdin samantien koneen ääreen. Vasta yhden maissa tästä uloslähdettyäni eksyin Primoon pitämään pientä palaveria työasioista - ja palasin sieltäkin vasta nyt. Muutama tunti jälkikäteen. Kävelin tosin Helsinginkadun Alepan kautta, kun ruokaakin piti ostaa - ja kaupassa luulin nähneeni Tiran. Naisella oli samanlainen tukkakin.
Ei se silti se ollut. Mitä se nyt Kalliossa tekisikään.
Yleisesti ottaen olo on harvinaisen väsynyt. Päivittäiset rutiinit tuntuvat niin mitättömiltä, ettei niiden tarpeellisuutta oikein jaksaisi käsittää. Pienet ilonpilkahdukset silti pitävät moraalin korkealla, mutta kroppa huutaa järjen ääntä, että ei tätä kauaa jaksa.
Ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa,....
Kirjoittanut: Jarkko at 14.05.05 16:59
* * *
Visukinttu
toukokuu 14, 2005
500. merkintä
Eipä uskoisi, että tänne asti ollaan tultu. Puolestuhannes merkintä plakkarissa juu - ja edelleenkään ei ole mitään suurempaa sanottavaa maailman menosta, joka herättäisi suurta keskustelua tai pahojen asioiden korjaantumista paremmiksi. Tavallista jaaritusta täällä vaan. Älkää edes odottako muuta.
Deadline möllöttää kahden päivän päässä. Tai itseasiassa puolentoista. Tai vuorokauden. Yritä tässä nyt sitten laskea sitäkin järkevästi. Huomiseen on kasaantumassa melkoiset paineet materiaalintuotannon puolella. Tavaraa pitäisi olla valmiina jo melkoinen määrä, mutta kun ei niin ei.
Heräsin aamulla normaalisti siihen kun aurinko lämmitti peiton alla makaavaa puolikuollutta kroppaani ja istahdin samantien koneen ääreen. Vasta yhden maissa tästä uloslähdettyäni eksyin Primoon pitämään pientä palaveria työasioista - ja palasin sieltäkin vasta nyt. Muutama tunti jälkikäteen. Kävelin tosin Helsinginkadun Alepan kautta, kun ruokaakin piti ostaa - ja kaupassa luulin nähneeni Tiran. Naisella oli samanlainen tukkakin.
Ei se silti se ollut. Mitä se nyt Kalliossa tekisikään.
Yleisesti ottaen olo on harvinaisen väsynyt. Päivittäiset rutiinit tuntuvat niin mitättömiltä, ettei niiden tarpeellisuutta oikein jaksaisi käsittää. Pienet ilonpilkahdukset silti pitävät moraalin korkealla, mutta kroppa huutaa järjen ääntä, että ei tätä kauaa jaksa.
Ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa,....
Kirjoittanut: Jarkko at 14.05.05 16:59* * *
Älä hyvä mies rehki itseäsi ihan hengiltä, elämässä on paljon kaikkea muutakin mukavaa kuin työnteko!
Kommentoija: Sarianna at 14.05.05 23:26* * *