Minun afrikkani
Katselin nukkumattia odotellessani tuon pari päivää sitten tulleen leffan loppuosan ja aloin miettimään ylipäätään taas matkustelua. Muistot alkoi jylläämään oikein kunnolla ja muistilokeroista pyrki esiin kaikki ne hyvät asiat, mitä tuntemattomissa paikoissa, tuntemattomilta ihmisiltä on kuullut. Pieniä kokemuksia, joita on tapahtuneen jälkeen kantanut aina mukanaan.
Yksikään näistä kokemuksista ei tapahtunut seuramatkoilla.
Älkää käsittäkö väärin. Todennäköisesti tulen matkailemaan valmismatkoilla tai perinteisimmissä matkailukohteissa vanhetessani yhä enemmän ja enemmän, mutta en edes odota niistä mitään syvällisempää. Ne eivät ole lomaa - ne ovat vapaa-ajan viettoa. Pitäisi tietysti ensin pyrkiä siihen, että saisi jotenkin aikaiseksi taas matkustella.
Sen suhteen mullapas onkin suunnitelma. Koulutan itselleni seuraajaa, jonka hellään haltuun voin jossakin välissä lykätä duunit puoleksi vuodeksi ja sitten lähden - ja kierrän vähän mualimaa (matkaseurahakemuksia otetaan vastaan).
Afrikka ei ole juurikaan kiinnostanut pari kertaa käytyäni. Aasia taas kyllä, omalla tavallaan. Eurooppa on taas jo nähty. Etelä-amerikka olisi jo jotakin.
Tämänkään ei pitänyt olla jaarittelua matkailusta. Ajattelin oikeasti kirjoittaa tähän jotain syvällisempää siitä, kuinka pitäisi aina pyrkiä siihen, että oikeasti löytää jotain matkoillaan. Tapahtui ne sitten Grönlantiin tai Keravalle. Joko matkakohteestaan tai sittenvain vaikka omasta itsestään. Ikuisuushetkiä.
Kirjoittanut: Jarkko at 02.05.05 02:01
* * *
Visukinttu
toukokuu 2, 2005
Minun afrikkani
Yksikään näistä kokemuksista ei tapahtunut seuramatkoilla.
Älkää käsittäkö väärin. Todennäköisesti tulen matkailemaan valmismatkoilla tai perinteisimmissä matkailukohteissa vanhetessani yhä enemmän ja enemmän, mutta en edes odota niistä mitään syvällisempää. Ne eivät ole lomaa - ne ovat vapaa-ajan viettoa. Pitäisi tietysti ensin pyrkiä siihen, että saisi jotenkin aikaiseksi taas matkustella.
Sen suhteen mullapas onkin suunnitelma. Koulutan itselleni seuraajaa, jonka hellään haltuun voin jossakin välissä lykätä duunit puoleksi vuodeksi ja sitten lähden - ja kierrän vähän mualimaa (matkaseurahakemuksia otetaan vastaan).
Afrikka ei ole juurikaan kiinnostanut pari kertaa käytyäni. Aasia taas kyllä, omalla tavallaan. Eurooppa on taas jo nähty. Etelä-amerikka olisi jo jotakin.
Tämänkään ei pitänyt olla jaarittelua matkailusta. Ajattelin oikeasti kirjoittaa tähän jotain syvällisempää siitä, kuinka pitäisi aina pyrkiä siihen, että oikeasti löytää jotain matkoillaan. Tapahtui ne sitten Grönlantiin tai Keravalle. Joko matkakohteestaan tai sittenvain vaikka omasta itsestään. Ikuisuushetkiä.
Kirjoittanut: Jarkko at 02.05.05 02:01* * *
Oh. Minäkin tahdon Aasiaan ja Etelä-Afrikkaan! Ryhdyn tässä opiskelemaan thaita ja japaniakin, jotta osaan puhua edes jollekulle Aasiassa.
Kommentoija: Arawn at 02.05.05 21:31* * *