huhtikuu 29, 2005
La Femme Oblique
Tiedän tietäväni ja ymmärtäväni paljon naisten maailmasta ja ajatuksenjuoksusta, mutta on eräs asia, joka ylittää käytännössä käsityskykyni (ok - on niitä muutamia muitakin). Jos tämän huomiointi olisi jäänyt vain yhteen kertaan, niin pitäisin tätä poikkeuksena, mutta ei - tätä sattuu enemmän tai vähemmän naisten keskuudessa - yksilöstä riippuen tottakai.
Se on nimittäin tämä "vittu-mä-en-kestä-sua" -hetki, joka muuttuu "vittu-se-lutka-on-paska" -purkautumiseksi, joka taas muuttuu hiljalleen, ilman mitään sen kummempaa jonkinlaiseksi neutraaliksi suhtautumiseksi ja lopulta takaisin siihen entiseen "ystävyyteen", jonka aikana edelleen jatkuu se selän takana paskan puhuminen, henkilökohtaisten "salaisuuksien" kertominen ja muu pienimuotoinen pöhinä.
Siis hei. Ei tällaista miesten maailmassa ole. Miehet joko diggaavat toisistaan, pitävät toisia yhdentekevinä, hyödyntävät toisia ei-sosiaalisissa verkostoissaan tai sitten vaan vihaavat toisiaan. Thats it. Ystävät riitelevät, mutta sopivat. Eivät puhu sopimisen jälkeen toistensa selän takana naisystävilleen, että "kyllä se Rikukin oli niin kusipää kun sano sitä ja tätä - ei sitä varmaan voi ottaa enää koskaan tosissaan".
Herätkää perkele ja opetelkaa vittuuntumaan kunnolla, älkääkä lusmuilko kuukautisten varjolla karkuun toisianne ja sen jälkeen esittäkö olevanne taas parhaita frendejä. Ensi kuussa se tapahtuu kuitenkin taas.
Kirjoittanut: Jarkko at 29.04.05 21:22
* * *
Toivon, että et kuitenkaan pitäisi tätä kuvaustasi "kaikkien naisten" yhteisenä ominaisuutena. Esimerkiksi minä voin vakuuttaa, että jokainen ihminen, joka on epäsuosiossani, myöskin erittäin kirkkaasti tietää sen. Toisaalta, jokainen jota ajattelen ystävänäni, on myös sitä aivan täysin ja suoraan. Ja asioista keskustellaan kunnes ne ovat selviä, ja sitten ne unohdetaan. Tunnen paljon muitakin naisia, jotka ovat tässä suhteessa kuin minä, jos kohta sellaisiakin jotka käyttäytyvät kuten kerroit. Ehkä heillä on ongelmia, koska, tiedäthän, tytöt edelleen kasvatetaan sellaisiksi, ettei saa käyttäytyä "rumasti" - ts. osoittaa raivoa, suuttumusta ja muita ikäviä tunteita. Joitakin meistä naisista vaivaa yhtä syvään juurtunut "kiltin tytön syndrooma", jonka aiheuttama aggressio purkautuu sitten näin, kun ei muutoin voi. Kyllä ne miehetkin tukevat tätä epäsuoruutta suhtautumalla pilkallisesti naiseen, joka oikeasti raivostuu ("Onks sul PMS -hähähähähääää!" "Älä ny viitti nalkuttaa, susta on tulossa oikee ämmä!").
Tunnen myös miespuolisia henkilöitä, joiden puheissa puhutaan työ- ja treenikavereista takanapäin pahaa, kun "ei viitsitä varsinaisesti riidellä". Tätä voi jatkua vuosikaudet. Mitä eroa siinä on kuvaamaasi käytökseen? Niinpä niin. Tässä suhteessa kuitenkin miehet idolisoivat itseään ja toisiaan ja runttaavat kaikki nuo inhottavat epäsuorat piirteet yksinomaan naisten vaivoiksi.
* * *
On se vähän noinkin (ja vähän taas ei o). Henk.koht. olen opetellut pitämään kymmenen vuoden koeajan siinä, ketä aletaan kutsua ystäväksi ja kuka on "vain kaveri". (Lainausmerkit siksi, ettei kukaan luulisi että kaverit on jotenkin tosi matalaa ystäviin verraten. Ei ne oo. Ne on vaan eri porukkaa.) Kymmenen vuoden koeajalla on tapeltu, nahistu, itketty ja naurettu joka ikisen kanssa ja katottu kuka sietää mua oikeesti ja ketä mä jaksan ja kunnioitan oikeesti.
Ne kaksinaamaiset niiskuttajat saavat kengänkuvaa per*eeseen jo kauan ennen koeajan loppua :=) Näin niiden perään ei tarvi sit sen kummemin surra, koska eihän en oikeesti olleet vielä ystäviä.
Ystävän menettäminen oiskin taas .. huh-huh.
* * *
meitsi ei tajunnu mitä tos selitit...ööö
* * *
Post a comment
Visukinttu
huhtikuu 29, 2005
La Femme Oblique
Se on nimittäin tämä "vittu-mä-en-kestä-sua" -hetki, joka muuttuu "vittu-se-lutka-on-paska" -purkautumiseksi, joka taas muuttuu hiljalleen, ilman mitään sen kummempaa jonkinlaiseksi neutraaliksi suhtautumiseksi ja lopulta takaisin siihen entiseen "ystävyyteen", jonka aikana edelleen jatkuu se selän takana paskan puhuminen, henkilökohtaisten "salaisuuksien" kertominen ja muu pienimuotoinen pöhinä.
Siis hei. Ei tällaista miesten maailmassa ole. Miehet joko diggaavat toisistaan, pitävät toisia yhdentekevinä, hyödyntävät toisia ei-sosiaalisissa verkostoissaan tai sitten vaan vihaavat toisiaan. Thats it. Ystävät riitelevät, mutta sopivat. Eivät puhu sopimisen jälkeen toistensa selän takana naisystävilleen, että "kyllä se Rikukin oli niin kusipää kun sano sitä ja tätä - ei sitä varmaan voi ottaa enää koskaan tosissaan".
Herätkää perkele ja opetelkaa vittuuntumaan kunnolla, älkääkä lusmuilko kuukautisten varjolla karkuun toisianne ja sen jälkeen esittäkö olevanne taas parhaita frendejä. Ensi kuussa se tapahtuu kuitenkin taas.
Kirjoittanut: Jarkko at 29.04.05 21:22* * *
Toivon, että et kuitenkaan pitäisi tätä kuvaustasi "kaikkien naisten" yhteisenä ominaisuutena. Esimerkiksi minä voin vakuuttaa, että jokainen ihminen, joka on epäsuosiossani, myöskin erittäin kirkkaasti tietää sen. Toisaalta, jokainen jota ajattelen ystävänäni, on myös sitä aivan täysin ja suoraan. Ja asioista keskustellaan kunnes ne ovat selviä, ja sitten ne unohdetaan. Tunnen paljon muitakin naisia, jotka ovat tässä suhteessa kuin minä, jos kohta sellaisiakin jotka käyttäytyvät kuten kerroit. Ehkä heillä on ongelmia, koska, tiedäthän, tytöt edelleen kasvatetaan sellaisiksi, ettei saa käyttäytyä "rumasti" - ts. osoittaa raivoa, suuttumusta ja muita ikäviä tunteita. Joitakin meistä naisista vaivaa yhtä syvään juurtunut "kiltin tytön syndrooma", jonka aiheuttama aggressio purkautuu sitten näin, kun ei muutoin voi. Kyllä ne miehetkin tukevat tätä epäsuoruutta suhtautumalla pilkallisesti naiseen, joka oikeasti raivostuu ("Onks sul PMS -hähähähähääää!" "Älä ny viitti nalkuttaa, susta on tulossa oikee ämmä!").
Tunnen myös miespuolisia henkilöitä, joiden puheissa puhutaan työ- ja treenikavereista takanapäin pahaa, kun "ei viitsitä varsinaisesti riidellä". Tätä voi jatkua vuosikaudet. Mitä eroa siinä on kuvaamaasi käytökseen? Niinpä niin. Tässä suhteessa kuitenkin miehet idolisoivat itseään ja toisiaan ja runttaavat kaikki nuo inhottavat epäsuorat piirteet yksinomaan naisten vaivoiksi.
Kommentoija: Wilhelmiina at 30.04.05 02:21* * *
On se vähän noinkin (ja vähän taas ei o). Henk.koht. olen opetellut pitämään kymmenen vuoden koeajan siinä, ketä aletaan kutsua ystäväksi ja kuka on "vain kaveri". (Lainausmerkit siksi, ettei kukaan luulisi että kaverit on jotenkin tosi matalaa ystäviin verraten. Ei ne oo. Ne on vaan eri porukkaa.) Kymmenen vuoden koeajalla on tapeltu, nahistu, itketty ja naurettu joka ikisen kanssa ja katottu kuka sietää mua oikeesti ja ketä mä jaksan ja kunnioitan oikeesti.
Ne kaksinaamaiset niiskuttajat saavat kengänkuvaa per*eeseen jo kauan ennen koeajan loppua :=) Näin niiden perään ei tarvi sit sen kummemin surra, koska eihän en oikeesti olleet vielä ystäviä.
Ystävän menettäminen oiskin taas .. huh-huh.
Kommentoija: siguraattori at 30.04.05 19:52* * *
meitsi ei tajunnu mitä tos selitit...ööö
Kommentoija: mee at 03.05.05 22:04* * *