Visukinttu

Aika se vaan kulkee

Toissapäiväinen Kuopion reissu teki elinrytmiin norsun mentävän aukon. Jos pää olisi toiminut tiistai-iltana yhtään heikommin, niin en enää keskiviikko-aamuna olisi edes muistanut, mitä edellisenä päivänä oli tullut tehtyä. Jossain välissä olisin vain ihmetellyt, mihin yksi päivä oli kadonnut.

Tosin tiistaina tuli myös opittua jotain uutta. Ainakin sen, että jos matkustaa puoleensuomeen yhteistyökumppania tapaamaan lounaalle, ei kannata syödä matkalla tukevaa tukevaa aamiaista. Tosin se oli juuri sitä, mitä aamukuuden herätyksen ja parinsadan kilometrin jälkeen tarvitsee. Rasvaa. Mmmm... Lihaa. Mmmm... Proteiinia. Mmmm...

Tälle päivälle ei olisi oikein suurempia tekemisiä. Pitäisi aloittaa parin artikkelin kirjoittaminen ja ladata akkuja. Alkuperäinen ajatus oli tänään lähteä reippailemaan ulkoilmaan, mutta kenties sitä ehtii metsään huomennakin. Tai viikonloppuna. Tai ensi viikolla? Tai...

* * *