Maanantaikutonen: jo 50% enemmän kuolleisuutta
Koska viime aikoina multiintööttäykset ovat olleet ns. kartalla niin paavillisissa piireissä, kuin muutenkin, tulee tälläkertaa maanantaikutonen varsin kuolevaisesta aiheesta. Eli kuolemasta.
(I): Kenen menetys on ollut kaikkein kovin pala tähänastisessa elämässäsi?
Niin typerältä kuin se saattaa jostakusta kuulostaa, niin koiramme. Kyllä, on niitä sukulaisiakin kuollut, mutta ei se ole ollut koskaan niin vaikeata - jos nyt se koirankaan kuoleminen niin kova pala ollut. Taisin pari kyyneltä silloin tosin tirauttaa.
(II): Oletko katsonut vierestä jonkun kuolevan?
Kyllä, mutta ne ovat tähän mennessä olleet vain nelijalkaisia nisäkkäitä. Vastakuolleita ihmisiä olen tosin nähnyt useampiakin.
(III): Oletko halunnut joskus todella tappaa jonkun?
Kyllä. Erään hyvän ystäväni avomiehen. Syynä oli ystäväni nyrkkeilysäkkinä käyttäminen, mutta onneksi ei tullut tehtyä hätiköityjä toteutuksia. Ei siksi, etteikö se mulkero sitä olisi ansainnut, vaan siksi, että tilanne ratkesi toisella tavalla.
(IV): Voitko kuvitella itsesi palkkatappajana?
Ehkä ja ehkä en. Ensinnäkin en näe siinä mitään järkeä muuta kuin jonkinlaisena glorifioituna "ammatinvalintana", toisaalta en kuitenkaan ajattele niin ruusunpunaisesti, että maailmasta ei löytyisi tilausta ammattikarsijallekkin.
(V): Mikä olisi hautajaistesi paras osuus?
Se, että ruumiini ammuttaisiin tykillä suomenlahteen? Toisaalta olen aina ollut viehättynyt Andy Kaufmanin toteuttamasta omien hautajaisten filmiesityksestä, jossa voisi jättää jäähyväiset jälkeläisille.
(VI): Miten haluaisit itse kuolla?
Orgasmin aiheuttamaan sydänpysähdykseen 92-vuotiaana. Sellaisen jälkeen minut saa vapaasti palauttaa takaisin elävien kirjoihin, jotta voisin kuolla siihen uudestaan.
Kirjoittanut: Jarkko at 18.04.05 22:44
* * *
nyt mentiin taas lähelle miun tuntemuksia.
elämäni miehen, spk uros pellen kuolema oli mulle niin kova kolaus, että, sen rinnalla oman isosiskon kuolema tuntui lähinnä tyhjältä.
oli jo käyny läpi kaikki ne kuolemaan liittyvät kelaukset ja vittuperkelesaatanat sillon, ni meni jotenki rutiinilla.
mut niinhän se on, jokaisen läheisen kuolema tekee musta yksinäisemmän, mut samalla vahvemman.
* * *
Visukinttu
huhtikuu 18, 2005
Maanantaikutonen: jo 50% enemmän kuolleisuutta
(I): Kenen menetys on ollut kaikkein kovin pala tähänastisessa elämässäsi?
Niin typerältä kuin se saattaa jostakusta kuulostaa, niin koiramme. Kyllä, on niitä sukulaisiakin kuollut, mutta ei se ole ollut koskaan niin vaikeata - jos nyt se koirankaan kuoleminen niin kova pala ollut. Taisin pari kyyneltä silloin tosin tirauttaa.
(II): Oletko katsonut vierestä jonkun kuolevan?
Kyllä, mutta ne ovat tähän mennessä olleet vain nelijalkaisia nisäkkäitä. Vastakuolleita ihmisiä olen tosin nähnyt useampiakin.
(III): Oletko halunnut joskus todella tappaa jonkun?
Kyllä. Erään hyvän ystäväni avomiehen. Syynä oli ystäväni nyrkkeilysäkkinä käyttäminen, mutta onneksi ei tullut tehtyä hätiköityjä toteutuksia. Ei siksi, etteikö se mulkero sitä olisi ansainnut, vaan siksi, että tilanne ratkesi toisella tavalla.
(IV): Voitko kuvitella itsesi palkkatappajana?
Ehkä ja ehkä en. Ensinnäkin en näe siinä mitään järkeä muuta kuin jonkinlaisena glorifioituna "ammatinvalintana", toisaalta en kuitenkaan ajattele niin ruusunpunaisesti, että maailmasta ei löytyisi tilausta ammattikarsijallekkin.
(V): Mikä olisi hautajaistesi paras osuus?
Se, että ruumiini ammuttaisiin tykillä suomenlahteen? Toisaalta olen aina ollut viehättynyt Andy Kaufmanin toteuttamasta omien hautajaisten filmiesityksestä, jossa voisi jättää jäähyväiset jälkeläisille.
(VI): Miten haluaisit itse kuolla?
Kirjoittanut: Jarkko at 18.04.05 22:44Orgasmin aiheuttamaan sydänpysähdykseen 92-vuotiaana. Sellaisen jälkeen minut saa vapaasti palauttaa takaisin elävien kirjoihin, jotta voisin kuolla siihen uudestaan.
* * *
nyt mentiin taas lähelle miun tuntemuksia.
Kommentoija: merry at 22.04.05 17:45elämäni miehen, spk uros pellen kuolema oli mulle niin kova kolaus, että, sen rinnalla oman isosiskon kuolema tuntui lähinnä tyhjältä.
oli jo käyny läpi kaikki ne kuolemaan liittyvät kelaukset ja vittuperkelesaatanat sillon, ni meni jotenki rutiinilla.
mut niinhän se on, jokaisen läheisen kuolema tekee musta yksinäisemmän, mut samalla vahvemman.
* * *
niin ja vielä, ideaali tapa kuolla on jäädä tavastialla jättimäisen peilipallon alle.
Kommentoija: merry at 22.04.05 17:47* * *