Dude, wheres my car?
Katselin eilen kotikatuni päätyjä ja siellä luki kivoissa pikku kylteissä selvästi kadun huoltotöiden olevan kello kolmentoista ja kuudentoista välillä. Heräsin silti hinausauton ääneen ennen kymmentä. Kurkkasin ikkunasta, niin siellähän oli Pallero ja jonkun toisen asukkaan auto. Ainoina kadunpätkällä. Aivan kuin odottamassa sitä, että joku roudaisi ne lakaisinlakaisinkoneen tieltä pois.
No panic. Suihkuun, normaalit aamutoimet 5% nopeuslisäyksellä ja ajelulle - joka tarkoittaa tapauksessani töitä, vaikken taksikuski olekaan.
Nyt, päivän jo loputtua on vähän orpo olo. Ei oikein olisi mitään kirjoitettavaa, mutta toisaalta vähän liikaakin ajateltavaa. Ei jaksaisi oikein olla. Ahdistaa melkein.
Tekisi oikeasti mieli iskeä blogistaniassa heräilevään keskusteluun fyysisistä ongelmista ja niiden kanssa elämisestä, mutta en jaksa. Tottapuhuen ei se taida jaksamisesta olla edes kiinni, mutta en jaksa selitellä sellaisia asioita edes itselleni. Tuntuisi vaan joltakin empatian hakemiselta ja paskaakos se kenellekkään muulle kuuluu. Jonkinlaisena yhteenvetona voin kuitenkin sanoa, että vaikka kuinka tulisi paskaa niskaan, niin se on lopulta yksilöstä kiinni, miten sen kestää. Jos sen vain päättää kestää, niin kaikkeen sopeutuu.
Sitäpaitsi jollakulla muulla on aina asiat paljon surkeammin.
Kirjoittanut: Jarkko at 13.04.05 23:20
* * *
Ollessani eilen aamutupakilla ajattelin, että "liekö se jarkko jättänyt autonsa kadulle, en ihmettelis" :-D
Voin lainata mun autopaikkaa sulle sopuhintaan.
* * *
Visukinttu
huhtikuu 13, 2005
Dude, wheres my car?
No panic. Suihkuun, normaalit aamutoimet 5% nopeuslisäyksellä ja ajelulle - joka tarkoittaa tapauksessani töitä, vaikken taksikuski olekaan.
Nyt, päivän jo loputtua on vähän orpo olo. Ei oikein olisi mitään kirjoitettavaa, mutta toisaalta vähän liikaakin ajateltavaa. Ei jaksaisi oikein olla. Ahdistaa melkein.
Tekisi oikeasti mieli iskeä blogistaniassa heräilevään keskusteluun fyysisistä ongelmista ja niiden kanssa elämisestä, mutta en jaksa. Tottapuhuen ei se taida jaksamisesta olla edes kiinni, mutta en jaksa selitellä sellaisia asioita edes itselleni. Tuntuisi vaan joltakin empatian hakemiselta ja paskaakos se kenellekkään muulle kuuluu. Jonkinlaisena yhteenvetona voin kuitenkin sanoa, että vaikka kuinka tulisi paskaa niskaan, niin se on lopulta yksilöstä kiinni, miten sen kestää. Jos sen vain päättää kestää, niin kaikkeen sopeutuu.
Sitäpaitsi jollakulla muulla on aina asiat paljon surkeammin.
Kirjoittanut: Jarkko at 13.04.05 23:20* * *
Ollessani eilen aamutupakilla ajattelin, että "liekö se jarkko jättänyt autonsa kadulle, en ihmettelis" :-D
Voin lainata mun autopaikkaa sulle sopuhintaan.
Kommentoija: Nea at 14.04.05 09:34* * *