Maanantaikutonen: 20% hedelmällisempi ratkaisu
Viikko on taas vierähtänyt varsin tarunomaisen kiireisissä tunnelmissa ja koska samalla on yllättäen tullut kevät, vaatii oraakkelimainen kysymystenlaatijamme tällä kertaa paljastamaan jotain lisääntymiskyvystämme ja -halustamme. Eli suomeksi, jos pakko on saada sitä, niin entäs jos siitä saakin sen?
1. Onko se toukka jo pyörähtänyt maailmaan?
Ei ole vielä ei. Ainakaan tietääkseni. Muutama vuosi sitten sain tosin isänpäivänä kortin, enkä ole vieläkään selvittänyt, keneltä se on. Taisi olla vain pilaa (?).
2. No kun se nassikka sieltä kenties tulee, niin mitä toivoisit sen perinneen vanhemmaltaan?
Että se perisi kauneutta, älyä ja terveyttä. Ja kenties jotain minultakin.
3. Vihaatko lapsia?
En todellakaan, mutta jotenkin luulen siihen pätevän saman säännön kuin koiriin. Vieraiden lapsia on kiva katsella/lainata/paapoa, mutta omasta ei tunnu olevan muuta kuin harmia.
4. Onko ajatus isyydestä jotenkin pelottava?
Periaatteessa kyllä. Ennen se oli sitä huomattavasti enemmän, mutta taitaa kuulua jotenkin miesten biologiseen kelloon (jotkut sanovat sitä myös aikuistumiseksi), että jossain vaiheessa ajatukseen voisi tottuakkin. Jotenkin itseironisella tavalla suurin pelko tällä hetkellä voitaisiin pukea empatiamonologiin vastasyntyneen lapseni kanssa, jossa pahoittelisin sitä, että lapsi joutui syntymään maailmaan, jossa sen isäksi osui suomalainen versio Homer Simpsonista.
5. Miksi olisit hyvä isä?
Ei mitään tietoa. Olen pikkuhiljaa ymmärtänyt omaa isääni ajateltuani, mitä isyys vaatii ja millaista se on, joten kai se (kenties?) joskus selviää. Lupaan tässä ja nyt tehdä parhaani asian suhteen, jos niin tarvitaan.
6. Mikäs taaperon nimeksi tulisi?
Olen heteromies. Luuletteko, että olen tuollaista edes ajatellut? Perheen perinne tosin vaatii valmiiksi 2. ja 3. nimen. Poikalapsen sattuessa siis. Jos siitä tulee tyttö, niin olisi aika coolia nimetä se siskon ja ensimmäisen opettajani mukaan.
Kirjoittanut: Jarkko at 04.04.05 23:13
* * *
Visukinttu
huhtikuu 4, 2005
Maanantaikutonen: 20% hedelmällisempi ratkaisu
1. Onko se toukka jo pyörähtänyt maailmaan?
Ei ole vielä ei. Ainakaan tietääkseni. Muutama vuosi sitten sain tosin isänpäivänä kortin, enkä ole vieläkään selvittänyt, keneltä se on. Taisi olla vain pilaa (?).
2. No kun se nassikka sieltä kenties tulee, niin mitä toivoisit sen perinneen vanhemmaltaan?
Että se perisi kauneutta, älyä ja terveyttä. Ja kenties jotain minultakin.
3. Vihaatko lapsia?
En todellakaan, mutta jotenkin luulen siihen pätevän saman säännön kuin koiriin. Vieraiden lapsia on kiva katsella/lainata/paapoa, mutta omasta ei tunnu olevan muuta kuin harmia.
4. Onko ajatus isyydestä jotenkin pelottava?
Periaatteessa kyllä. Ennen se oli sitä huomattavasti enemmän, mutta taitaa kuulua jotenkin miesten biologiseen kelloon (jotkut sanovat sitä myös aikuistumiseksi), että jossain vaiheessa ajatukseen voisi tottuakkin. Jotenkin itseironisella tavalla suurin pelko tällä hetkellä voitaisiin pukea empatiamonologiin vastasyntyneen lapseni kanssa, jossa pahoittelisin sitä, että lapsi joutui syntymään maailmaan, jossa sen isäksi osui suomalainen versio Homer Simpsonista.
5. Miksi olisit hyvä isä?
Ei mitään tietoa. Olen pikkuhiljaa ymmärtänyt omaa isääni ajateltuani, mitä isyys vaatii ja millaista se on, joten kai se (kenties?) joskus selviää. Lupaan tässä ja nyt tehdä parhaani asian suhteen, jos niin tarvitaan.
6. Mikäs taaperon nimeksi tulisi?
Kirjoittanut: Jarkko at 04.04.05 23:13Olen heteromies. Luuletteko, että olen tuollaista edes ajatellut? Perheen perinne tosin vaatii valmiiksi 2. ja 3. nimen. Poikalapsen sattuessa siis. Jos siitä tulee tyttö, niin olisi aika coolia nimetä se siskon ja ensimmäisen opettajani mukaan.
* * *