Miesenergiaa
No niin, nyt kun kansainvälinen naistenpäivä tulee seuraavan kerran 364 päivän kuluttua, voin minäkin olla taas oma itseni, eli omahyväinen sovinistisika ja haukkua päivän turhaksi vaikuttamatta itserakkaalta paskiaiselta.
No ei vaisinkaan. Olihan tuossa naistenpäivässä paljon hyvääkin. Useamman kerran tuli muistutettua itseään siitä, että maailmassa on melkoisen monta asiaa vielä päin persettä ja monet niistä kohdistuvat juuri naisiin. Silti varsinainen naistenpäivä alkaa muistuttamaan koko ajan jotain idiotismin riemuvoittoa. Kukkakauppiaat hierovat karvaisia kämmeniään yhteen, kun naistenpäivä lisää vuoteen taas yhden hyvän kauppapäivän, jolloin huonoa miesten huono (itse- ja) omatuntoa saadaan käristettyä oikein kunnolla - ja milläpä me nitä yritetään lepyttääkkään kuin naisille tuoduilla kukilla.
Koko 24 tuntinen vuorokausi on menettänyt vain alkuperäisen otteensa. Naisten päivä ei ole sitä, että me kehittyneissä länsimaissa lellittäisiin globaalissa mittakaavassa hyvin pärjääviä vaimojamme, tyttöystäviämme tai läheisiämme, vaan muistettaisiin se, että maailmassa on vielä paljon kolkkia, joissa feminismiä ei näy edes sanakirjoissa. Ja jos meillä samainen termi mielletään kirosanaksi, siellä se on vähintäänkin saatanan kätyrien taisteluhuuto.
Ei sillä, etteikö nämä meidänkin omat tylleröt täällä sitä huomiota kaipaa ja ansaitse, mutta olisiko parempi, että kiinnittäisimme huomiota näihin lähellä elämäämme oleviin naisiin ne loput 364 päivää, kunnes on aika taas katsoa maailmalle naisten silmin, miten se on muuttunut vuoden aikana?
Kirjoittanut: Jarkko at 09.03.05 01:23
* * *
Visukinttu
maaliskuu 9, 2005
Miesenergiaa
No ei vaisinkaan. Olihan tuossa naistenpäivässä paljon hyvääkin. Useamman kerran tuli muistutettua itseään siitä, että maailmassa on melkoisen monta asiaa vielä päin persettä ja monet niistä kohdistuvat juuri naisiin. Silti varsinainen naistenpäivä alkaa muistuttamaan koko ajan jotain idiotismin riemuvoittoa. Kukkakauppiaat hierovat karvaisia kämmeniään yhteen, kun naistenpäivä lisää vuoteen taas yhden hyvän kauppapäivän, jolloin huonoa miesten huono (itse- ja) omatuntoa saadaan käristettyä oikein kunnolla - ja milläpä me nitä yritetään lepyttääkkään kuin naisille tuoduilla kukilla.
Koko 24 tuntinen vuorokausi on menettänyt vain alkuperäisen otteensa. Naisten päivä ei ole sitä, että me kehittyneissä länsimaissa lellittäisiin globaalissa mittakaavassa hyvin pärjääviä vaimojamme, tyttöystäviämme tai läheisiämme, vaan muistettaisiin se, että maailmassa on vielä paljon kolkkia, joissa feminismiä ei näy edes sanakirjoissa. Ja jos meillä samainen termi mielletään kirosanaksi, siellä se on vähintäänkin saatanan kätyrien taisteluhuuto.
Ei sillä, etteikö nämä meidänkin omat tylleröt täällä sitä huomiota kaipaa ja ansaitse, mutta olisiko parempi, että kiinnittäisimme huomiota näihin lähellä elämäämme oleviin naisiin ne loput 364 päivää, kunnes on aika taas katsoa maailmalle naisten silmin, miten se on muuttunut vuoden aikana?
Kirjoittanut: Jarkko at 09.03.05 01:23* * *